Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

minun_kansani_minun_rakkaani.jpg

 

Joitain vuosia sitten matkustin Ghanaan. Kävimme katsomassa linnoitusta, josta orjalaivoja lähetettiin kohti Amerikkaa. Se tuntui pysäyttävältä. Ihmisiä otettiin vangeiksi ja lastattiin orjiksi toiselle puolelle maailmaa. Puolet kuoli jo matkalla, loput vasta perillä. Siirtomaahistoria on synkkääkin synkempää, vain säkkipimeää, ei muuta.

Sen jälkeen kun muutimme poikaystäväni kanssa kesällä yhteen ja yhdistimme kirjahyllymme, kotoaankin on ollut mahdollista tehdä kirjalöytöjä. Tällä kertaa hamusin käteeni Toni Morrisonin romaanin Minun kansani, minun rakkaani. Luettuani sen en ihmettele kirjan saavuttamaa klassikkoasemaa. Se on mielettömän upea. Puistattavan kaunis, kerta kaikkiaan.

Eletään aikaa Yhdysvaltain sisällissodan jälkeisessä Ohiossa. Karannut orja Sethe asuttaa anoppinsa entistä taloa, jota riivaa kuolleen lapsen henki. Jo alussa annetaan viitteitä siitä, että kauhein on tapahtunut. Sethe on murhannut oman lapsensa. Taloon saapuu mies Paul D, jonka on aiemmin asunut orjana samalla tilalla kuin Sethe, ja ensiteoikseen hän häätää talosta riivatun lapsen hengen.

Eräänä iltana talon vieressä kannon päällä nököttää Beloved. Hän on saman ikäinen kuin mitä vauva olisi nykyään, jos hän olisi vielä elossa. Lapsi on kuin mysteeri eikä muista juuri mitään menneisyydestään. Jotkut alkavat vähitellen uskoa hänen olevan Sethen tuonpuoleisesta palannut lapsi. Toni Morrison on tässä vaiheessa kuitenkin vasta pääsemässä vauhtiin, ja juoni saa uusia sävyjä viimeisille sivuille saakka.

Orjina olleet ihmiset ovat eläneet kahleissa, heitä on hakattu, piesty ja kuritettu. He ovat unohtaneet oman nimensä, ja heidän lapsensa on myyty eniten tarjoavalle. Saatuaan vapauden he ovat ensimmäistä kertaa katsoneet käsiään ja ajatelleet: ”Nämä kuuluvat minulle, ei kenellekään muulle.” Muistot menneisyydestä yritetty unohtaa, mutta kuin kuolleet lapset, ne palaavat. Niitä on mahdotonta sivuuttaa. Tämä on jättänyt jälkensä ihmisiin ja heidän suhteisiinsa.

Paul oli vasta pääsemässä alkuun, se mitä hän oli kertonut oli vasta alkua, kun Sethen pehmeät ja rauhoittavat sormet hänen polvellaan saivat hänet vaikenemaan. Sama se. Sama se. Enempi puhuminen saattaisi sysätä heidän molemmat paikkaan, josta he eivät pääsisi pois. Hän pitäisi loput siellä mihin se kuuluikin: tupakkarasiassa joka oli haudattuna hänen rintaansa, siihen missä punainen sydän ennen oli. Kansi rikkiruostuneena.

Toni Morrisonilla on paitsi omalaatuinen tapansa kertoa myös suuri kulttuurinen merkitys afroamerikkalaisille ja meille muillekin, jotka yritämme ymmärtää jotain ihmisistä. Minun kansani, minun rakkaani -kirjasta hän voitti Pulizer-palkinnon, ja muutamaa vuotta myöhemmin hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel, vaikka hän oli siihen mennessä kirjoittanut vasta viitisen kirjaa. Eiköhän palkinto sinä vuonna mennyt silti ihan oikeaan osoitteeseen.

 

toni_morrison_2008.jpg

 

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani (Beloved)

Suomennos Kaarina Sonck

Tammi 1988

330 sivua

Löydetty omasta kirjahyllystä

 

Kuvat: Maaginen realismi ja Wikimedia Commons

Follow my blog with Bloglovin

Kulttuuri Kirjat Suosittelen

12 x kevään kirjauutuudet

Uusi vuosi, uusi kirjavuosi. On vuoden paras aika tutkia kustantamoiden kevään katalogeja ja ihmetellä tulevia uutuuksia. Runsaaltahan ne taas näyttävät, mutta kevääksi ei näytä ajoittuvan moniakaan suurten kotimaisten nimien uutuuksia. Ehkä ne ovat sitten syksyllä vasta luvassa, koska no, joulumyynti. Muutamia kiinnostavia esikoisia on kyllä tulossa ja sitten se hermoja riipivä juhaitkonen.

 

Kotimainen kaunokirjallisuus

kevat_2016_kotimainen_kaunokirjallisuus.jpg

 

1. Otto Lehtinen: Wurlitzer (Gummerus)

Otto Lehtisen Wurlizer on kiinnostavalta vaikuttava esikoisromaani seksuaalisuudesta ja monikasvoisesta rakkaudesta. Se kertoo neljästä ihmisestä ja yhdestä haurasluisesta tiikeristä vuosituhannen alun Helsingissä.

2. Tiina Raevaara: Korppinaiset (Like)

Johannekselle on selvinnyt, että hänen rakastettunsa Aalo, jonka hän luuli surmanneensa kuusi vuotta aiemmin, onkin elossa. Hän etsii Aalon käsiinsä voittaakseen rakastettunsa takaisin. Kustantaja lupaa, että Korppinaiset on kauhuromantiikan perintöä hyödyntävä rikosromaani.

3. Juha Itkonen: Palatkaa perhoset (Otava)

Palatkaa perhoset lähinnä pelottaa ja paljon, koska rakastin kirjaa Anna minun rakastaa enemmän. Tämä on sen jatko-osa, joka kertoo samoista hahmoista kymmenen vuotta myöhemmin. Ehkä Itkonen voi myös yllättää postiivisesti? Voihan, voihan please?

 

Käännetty kaunokirjallisuus

kevat_2016_kaannetty_kaunokirjallisuus_1.jpg

 

4. Sadie Jones: Kotiinpaluu (Otava)

Viime vuonna suomennoksena ilmestynyt Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta oli jo kirjailijan neljäs romaani mutta vasta ensimmäinen häneltä suomennettu teos. Nyt Otava jatkaa julkaisemalla hänen esikoisensa suomennoksen.

5. Milena Busquets: Tämäkin menee ohi (Otava)

Espanjalaisen Milena Busquetsin esikoinen  kiinnostaa. Tämäkin menee ohi menestyi viime vuonna Espanjan myyntilistoilla, ja sen käännösoikeudet on myyty 28 maahan. Kirja kertoo neljäkymppisestä naisesta joka samaan aikaan suree kuollutta äitiään ja viettää kesäisiä päiviä ja öitä lastensa, kahden ex-miehensä, ystäviensä ja rakastajansa kanssa.

6. Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (Tammi)

Tammen Keltainen kirjasto -sarjassa ilmestyvät kirjat katson aina tarkkaan läpi. Ilolla tervehdin sitä, kuinka viime vuoden maaliskuussa ilmestynyt Kazuo Ishiguron romaani tulee saataville suomeksi. Ishiguron edellinen romaani oli kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Ole aina kanssani. Kirja sijoittuu Ison-Britannian esihistoriaan, joten varmasti jännittävä lukukokemus on luvassa.

 

kevat_2016_kaannetty_kaunokirjallisuus_2.jpg

 

7. Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (Tammi)

Luen parhaillaan Toni Morrisonin klassikkoa Minun kansani, minun rakkaani. Hänen uutukaisensakin menee varmasti pian lukulistalle. Luoja lasta auttakoon sijoittuu nykyaikaan ja kertoo äidistä, lapsesta ja siitä, kuinka lapsuuden traumat siirtyvät aikuisuuteen.

8. Joakim Zander: Lähiö (Tammi)

Nordic Noir, pohoismainen rikosromaani, on vakiinnuttanut paikkansa myyntilistojen kärjessä. Joakim Zanderin esikoinen Uimari ilmestyi pari vuotta sitten, ja itseäni kiinnostaisi hänen toinen romaaniinsa Lähiö – ei vähiten sen ajankohtaisten teemojen vuoksi. Kirja kertoo terrorismista, Ruotsin lähiöistä ja kaiken takana vaikuttavasta rahasta.

9. Sei Shonagon: Tyynynaluskirja (Teos)

Teokselta on lupa odottaa tämän tyyppisiä kulttuuritekoja. Tyynynaluskirja on noin tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shonagonin teos, joka koostuu sanoilla leikittelevistä luetteloista, pohdinnoista ja runoista. Kirja on yksi japanilaisen kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista, mutta suomalaisille se on ehkä tutuin Mia Kankimäen kirjasta Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

 

Tietokirjallisuus

kevat_2016_tietokirjallisuus_copy.jpg

 

10. Joris Luyendijk: Rahan ruhtinaat (Atena)

Alankomaalainen journalisti Joris Luyendijk ei tiennyt juuri mitään rahoitusmaailmasta ryhtyessään tutkimaan rahan liikkeitä. Kahden vuoden aikana hän haastatteli yli 200 Lontoon pankkiiria. Sinnikkään työn tuloksena ovet sisäpiireihin alkoivat avautua ja haastateltavat uskoivat hänelle asioita jopa työpaikkansa menettämisen uhalla. Talous on kiehtova aihe, joten tämän lukemista en malta odottaa.

11. Maria Manner ja Teuvo Teivainen: Brasilia – Vaurauden hinta (Siltala)

Maria Manner on Helsingin Sanomien entinen Brasilian kirjeenvaihtaja, jonka kokemuksista on nyt syntynyt tietokirja Brasilian noususta ja uhosta. Pitkään Brasilia tunnettiin Euroopassa lähinnä köyhyydestä ja karnevaaleista, mutta nouseva talous on sittemmin näyttänyt uudet kasvonsa. Vaurastuminen ei kuitenkaan ole tullut ilman siihen liittyviä kasvukipuja.

12. Jens Andersen: Tämä päivä, yksi elämä – Astrid Lindgren (WSOY)

En tiedä mitään siitä, minkälainen ihminen Astrid Lindgren on ollut. Jens Andersenin elämänkerta voisi tuoda siihen valaistusta. Kustantajan kuvauksen mukaan Lindgren on ainakin tullut nuorena raskaaksi varatulle miehelle ja aiheuttanut sillä skandaalin. Alun perin Tanskassa ilmestynyttä elämänkertaa on kehuttu sekä ilmestymismaassaan että Ruotsissa. Helsingin Sanomat on ylistänyt sitä jo ennakkoon.

 

Kuvat: Gummerus, Like, Otava, Tammi, Teos, Atena, Siltala ja WSOY

Kulttuuri Kirjat