Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Vanhana kuoleminen on tämän vuosisadan erikoisuus. Aiemmin kuolema tuli useimmiten nopeasti ja yllättäen. Kuka tahansa perusterve ihminen saattoi saada flunssan ja olla nopeasti poissa. Nyt antibioottien aikaan (kun ne vielä useimmiten toimivat), unohtaa helposti olla kiitollinen päivistään ja ottaa elonsa itsestäänselvyytenä.
Ruotsalainen runoilija Tom Malmquist sai muistutuksen katoavaisuudesta ja kirjoitti siitä esikoisromaaninsa Joka hetki olemme yhä elossa. Hänen puolisonsa Karin odotti pariskunnan ensimmäistä lasta ja sai flunssan oireita, jotka muuttuivat pian hengitysvaikeuksiksi. Mentiin sairaalaan, jouduttiin hätäsektioon. Ei mennyt kauaa, kun puoliso oli menehtynyt ja Malmquist vastasyntyneen yksinhuoltaja.
Romaanin alkuosa käsittelee Tom Malmquistin dramaattisia päiviä sairaalassa, kun hän kulkee osastolta toiselle valvoen välillä puolisonsa, välillä lapsensa vierellä. Jälkiosassa Malmquist elää Karinin kuoleman jälkeisiä vaiheita ja käy läpi kuolemaan liittyvää byrokratiaa. Hän tuskailee sitä, kuinka patologi kieltää häneltä ruumiin suutelemisen hautajaisissa ja ihmettelee lapsensa huoltajuusasioita.
Kaikkein kiinnostavinta romaanissa on se, että kukaan ei ole siinä siloiteltu. Malmquist on vaikea lääkäreille ja sairaanhoitajille. Hän ei suostu päästämään puolisonsa vanhempia heidän tyttärensä sairasvuoteelle. Edes edesmennyt puoliso ei ole pilven reunalla istuva enkeli, vaan todellinen ihminen, jolla on omat puutteensa.
Tom Malmquist on taustaltaan runoilija, mutta hänen tapansa kertoa ei ole erityisen maalaileva tai vertauskuvallinen. Hän on täsmällinen ja harkitsee tarkoin, mitä hän kertoo milloinkin. Sykkeen pysähtyessä ollaan menneissä kesäpäivissä, eikä kuolleeksi toteamista enää käydä läpi. Malmquist jättää asiat tyylikkäästi juuri siihen, mihin hän ne jättää.
Ruotsissa Joka hetki olemme yhä elossa on noussut suureksi menestykseksi. Raskaasta aiheestaan huolimatta romaanin lukee nopeasti, ja vaikka välillä kyyneleet sumentavat katseen, lukemista on pakko jatkaa. On kuljettava näiden päivien läpi, jotta voi nähdä surun toidelle puolen. Kun on pieni lapsi, on toisaalta ehkä vain pakko jaksaa.
Tom Malmquist: Joka hetki olemme yhä elossa
Suomennos Outi Menna
S&S 2017
350 sivua
Lainattu kirjastosta
Helmet-lukuhaaste 2017, 18. kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
Lue myös
Etsin tätä tänään kirjastosta, mutta kaikki kappaleet oli tietenkin lainassa.
Ehkä ens kerralla käy tuuri!
Hesarissa oli kirjasta aika iso juttu, joka sai monet varmaan kiinnostumaan siitä ja hakemaan sen kirjastosta. Ennen pitkää kappaleita kyllä varmasti tulee saataville!