Maanantai: Menemme heti aamutuimaan koko perheenä metsäkävelylle koiraa ulkoiluttamaan. Yhdeksältä vien esikoisen pitkästä aikaa päiväkerhoon edellisviikon flunssailujen jälkeen. Vauva on ollut koko viikonlopun tosi virkeänä, joten hän aloittaa viikon uneliaissa tunnelmissa: hän nukkuu paitsi taaperon kerhon, myös hänen päiväuniensa ajan. Ehdin siis tosi hyvin laittaa pyykkejä, siivota sekä kirjoittaa ja ottaa kuvat taaperon kirjasuosikeista kertovaa postausta varten. Iltapäivällä mies lähtee työkaverinsa luokse palaveriin. Me jäämme tyttöjen kanssa kotiin hengailemaan, ja viiden aikoihin isäni tulee katsomaan kotiamme yhdessä kiinteistövälittäjän kanssa. Vanhempani suunnittelevat nimittäin asunnon myymistä nyt, kun me olemme muuttamassa pois. Välittäjän lähdettyä pappa jää vielä hetkeksi lueskelemaan kirjaa taaperolle. Puolison työpalaveri venyy, joten hoidan lasten iltapuuhat itsekseni. Vauva on onneksi suht tyytyväisellä tuulella, vaikka pulauttaakin jättimäiset puklut sitteriinsä juuri, kun yritän pestä esikoisen puuroista naamaa.

Tiistai: Lähden jo puoli kahdeksalta lasten kanssa ruokakauppaan, koska kaapit ammottavat tyhjyyttään. Kauppareissun jälkeen käyn nopeasti suihkussa sillä aikaa, kun puoliso katsoo lasten perään, ja alan valmistautua perhekerhoon lähtemiseen. Emme olekaan vielä käyneet siellä kertaakaan vauvan syntymän jälkeen. Kerhon ohjaaja ja aika moni osallistujakin on valitettavasti kipeänä, joten pidämme kahden muun perheen kanssa omatoimikerhon leikkitiloissa. Vauva valvoo paitsi kerhon ajan, myös taaperon päikkärit, mutta eilen saamani runsaan oman ajan ansiosta se ei harmita ollenkaan. Kun esikoinen herää, kokkaamme yhdessä pinaattipastaa ja lenkitämme koiran. Iltapäivä kuluukin sitten kotosalla. Käyn muun muassa läpi meikki- ja hiustuotekokoelmani ja karsin pois ne, joita en enää tarvitse.

Keskiviikko: Taaperon päiväkerhossa on avoimien ovien päivä, joten jäämme vauvan kanssa hänen mukaansa kerhoilemaan. Koska aloitimme kerhon jälkijunassa syyskuun lopulla, olimme tutustumassa vasta pari viikkoa sitten, mutta on silti kiva viettää aamupäivä vielä paremmin esikoisen päiväkerhomeininkeihin tutustuen. Tulemme kotiin päiväunille ja hurautamme sitten vanhempieni luokse. Syömme papan tekemää lohta ja leikimme pitkät tovit isovanhempien kanssa. Taapero on ihan innoissaan.

Torstai: Hektisen alkuviikon jälkeen tänään on kotipäivä. Viemme aamulla koko perheenä koiran ulos ja mies jää lasten kanssa puistoon siksi aikaa, kun minä kierrän lenkin äänikirjaa kuunnellen. Kotona keskityn lastenhoidon ohella oikeastaan koko päivän tavaroiden läpikäymiseen ja järjestelyyn. Tsekkaan kirjat, vaatteet ja kengät ja karsin tarpeettomia kirpputorille. Iltapäivällä miehen työpäivän jälkeen jatkamme hommaa yhdessä. Muuttoon on enää alle kolme viikkoa, joten on hyvä saada pakkausrumbaa helpotettua ajoissa niin paljon kuin mahdollista.

Perjantai: Teemme aamulla taas koko perhe metsälenkin. Kotiin tultua lähden lasten kanssa aamupäiväksi ystävän luo kyläilemään. Aika lentää kuin siivillä, ja ihan liian pian pitääkin jo lähteä kotiin esikoisen päiväunille. Kokkaan iltapäivällä sosekeittoa ja alkuillasta meille tulee vielä kaveri kylään pelailemaan. Pelaamme iltakymmeneen saakka mm. Onnenpyörää ja Divinityä. Vauva ei meinaa mennä yöunilleen vaan valvoskelee sylissäni, mutta ihan kohtalaisesti saan silti osallistuttua pelaamiseen.

Lauantai: Puistoilen aamulla tovin tyttöjen kanssa sillä välin, kun mies ulkoiluttaa koiran. Sitten lähdemme hakemaan Tori.fi:n kautta lapsille ostamiani kenkiä ja piipahdamme samalla lastenvaatekirpputorilla. On tuottoisa reissu! Löydän vauvalle villahaalarin ja taaperolle pari seuraavan koon paitaa, collegen sekä Crocsit (hän haluaa aina tulla kylppäriin auttamaan kotitöissä ja on joutunut tähän saakka lainaamaan minun omiani, ettei kastele sukkiaan usein märällä lattialla). Tulemme kotiin esikoisen päikkäreiden ajaksi ja pelaamme miehen kanssa Metal Gear Solid V:a samalla, kun vauva vuoronperään valvoo ja torkkuu levottomasti sylissäni. Kahdelta meillä on parturi, joten syömme heti esikoisen herättyä nopean lounaan ja lähdemme ajamaan sinne. Hiustenleikkuun jälkeen suuntaamme miehen vanhempien luokse kahville. Pompin hetken esikoisen kanssa trampoliinilla pihalla, ja illemmalla myös miehen sisko perheineen saapuu paikalle.

Sunnuntai: Yö menee heikosti, vauva herättää puolentoista tunnin välein eikä nuku enää puoli viiden jälkeen. Aamulla mies lähtee esikoisen kanssa kauppaan ja minä suuntaan koiralenkille vauva kantorepussa matkustaen. Ulkoilma piristää, ja kuuntelen kävellessäni äänikirjoja. Kymmeneksi menemme kirkolle. Emme ole päässeet aikapäiviin jumalanpalveluksiin koronarajoitusten sekä taaperon päiväuniaikojen vuoksi, mutta tällä kertaa ohjelmassa on vähän erilainen, rasteittain ryhmissä kierrettävä ”jumalanpalvelus” kaikenikäisille, ja sen saa aloittaa jo kymmeneltä. Ehdimme siis hyvin käydä pisteet läpi ennen taaperon väsähtämistä. Myös omat vanhempani ja siskoni tulevat ja kierrämme rastit yhdessä. Iltapäivällä ystäväni tulee kylään lapsensa kanssa. Meidän on pitänyt nähdä jo paljon aikaisemmin, mutta jommankumman sairastelut ovat aina siirtäneet ajankohtaa. Hän näkee siksi vauvan nyt ensimmäistä kertaa. Illalla menemme vielä miehen kanssa kaksin saunaan rentoutumaan.

Taapero innostui kirjoista kunnolla joskus siinä puolentoista ja kahden ikävuoden välimaastossa. Toki jo vauva-aikana loruttelimme, katselimme kirjojen kuvia sekä painelimme äänikirjojen nappeja, mutta nyt taaperoiässä, kun kovasivuisista ”vauvakirjoista” pääsi siirtymään ihan kunnon lastenkirjoihin, alkoi lukeminen maistua ihan eri tavalla. Pelkän supernopean sivujen selailun sijaan taapero alkoi malttaa istua pitkiäkin aikoja paikallaan kuuntelemassa tarinoita. Uskaltauduimme vähitellen myös kirjaston asiakkaaksi, kun teoksia ei enää nakerreltu tai viskelty menemään miten sattuu.

Olen ostanut ja lainannut taaperolle pääasiassa omasta lapsuudestani tuttuja klassikoita, mutta toki aina välillä etenkin kirjaston hyllystä on tarttunut mukaan uudempiakin sarjoja. Kovin pitkiä tarinoita kaksivuotias ei vielä jaksa kuunnella, mutta yhdistelmä monipuolista kuvitusta ja muutamien rivien tekstimäärää per sivu toimii jo hienosti. Ja jos sivu kääntyy ennen, kun kaikkea on saatu luettua, niin eipä sekään niin vakavaa ole. Useamman lukukerran jälkeen pääkohdat osaa tiivistää eikä muutama skipattu lause menoa haittaa. Kokosin tähän postaukseen listan taaperon suosikkikirjoista. Vaikka monet ovat varmasti lapsiperheellisille aika tuttuja, niin ehkä saat silti postauksesta idean, mitä katsoa seuraavalla kirjastoreissulla?

Pelliccioni, Sanna. Onni-poika-sarja. Onni-poika-kirjojen kuvituksissa on kivan tunnistettava, värikäs tyyli. Kirjojen tarinat ovat nykypäivään sopivia ja opettavaisia ilman liiallista alleviivaamista. Ihan pienimpien lasten kirjoista poiketen Onni-pojissa on myös jo kunnolliset juonet, joten ne tuntuvat aikuisellekin mielekkäältä luettavalta. Sarjassa on lähemmäs parikymmentä osaa, eli lukeminen ei myöskään lopu aivan heti kesken. Ensimmäisissä osissa Onni-poika on päiväkotia aloitteleva pikkupoika, ja kirjojen myötä hän kasvaa vähitellen isommaksi eskarilaiseksi. Vaikka sarja on mieleistä luettavaa jo parivuotiaalle, sopivat kirjojen teemat siis vallan mainiosti vanhemmillekin lapsille.

ParasKirjani. Nimikoidut kirjat. Taapero sai tädiltään 1-vuotislahjaksi ParasKirjani-sivustolta tilatun, yksilöidyn Nimi metsäretkellä -kirjan, jossa seikkailee siis hän itse. Kirjaa tilatessa sai valita, minkä niminen päähenkilö on, ja usein mukaan saa valita myös haluamansa sivuhenkilön kuten äidin, isän tai vaikka nimetyn ystävän. Myös kuvitukseen voi vaikuttaa hieman valitsemalla esimerkiksi päähahmon hiusten värin. En ole tutustunut muihin sarjan kirjoihin, mutta ainakin tässä metsäretkitarinassa on mukava kuvitus ja tarinan ohella paljon tietoa metsän eläimistä. Tekstiä on runsaasti, joten ihan kaikkea taapero ei aina jaksa kuunnella, mutta nämäkin sopivat siis hyvin myös vanhemmalle lapselle.

Harjanne, Maikki. Minttu- ja Vanttu-sarjat. Mintut ja Vantut ovat tuttuja jo omasta lapsuudestani. Ainakin Minttu-kirjoissa uudemmat kirjat ovat selvästi pidempiä ja hieman eri tyyppisiä kuin ne itselleni luetut, ja niihin taapero ei oikein jaksa vielä keskittyä. Lyhyemmät ja simppelimmät toimivat kuitenkin hyvin. Oma ja myös taaperon suosikki on Minttu karkaa -kirja, joka on meillä mummin luona omana ja jossa yhdistyvät kivasti persoonallinen kuvitus sekä opettavainen, symppis tarina.

Wolde, Gunilla. Sanna- ja Teemu-sarjat. Näitä luettiin omassa lapsuudessani, ja melkeinpä jo oman äitinikin aikaan – kirjat ovat nimittäin peräisin 70-luvulta. Välillä kuvituksista ja teksteistä huomaa, etteivät sisällöt ole enää ihan tätä päivää, mutta mitään varsinaisesti sensuroitavaa tai häiritsevää en ole Sannoista tai Teemuista bongannut. Itse tosin olen kokenut, että kirjojen ”tasossa” on jonkin verran heittelyä – esimerkiksi Teemu leipoo -kirjassa on tosi monta sivua hyvin samankaltaisia kuvia, jotka eivät oikein jaksa innostaa taaperoa, kun taas Teemu kylpee ja Teemu siivoaa ovat kivoja ja monipuolisia. Sanna-kirjoista suosikkejamme ovat olleet esimerkiksi Sanna saa pikkuveljen ja Sanna menee päiväkotiin.

Hill, Eric. Puppe-sarja. Pupet ovat näistä listaamistani kirjoista selkeästi nuorimmille lukijoille suunnattuja. Kuvituksen tyyli on yksinkertainen ja värikäs ja luukkujen alle kurkistaminen ilahduttaa jo ihan pienimpiä taaperoita – kunhan varoo, etteivät pikku sormet repäise niitä samalla irti. Puppe-kirjoissa joka sivulla on vain muutama sana tekstiä, joten ne ehtii yleensä lukea kärsimättömämmänkin sivujen kääntelijän kanssa. Toki juonetkin ovat sitten vastaavasti erittäin simppeleitä. Aikuinen ei ehkä saa tarinoista kovin paljoa irti, mutta pääpointti onkin enemmän kurkistusluukkujen tuomassa yllätyksellisyydessä.

Louhi, Kristiina. Tomppa-sarja. Tomppa-kirjoissa parasta ovat tunnistettava kuvitustyyli sekä sympaattiset tarinat. Kirjoissa kuvataan usein lapsille tuttuja arkisia puuhia, kuten mummola- tai kirjastokäyntejä, tomppamaiseen tyyliin. Omia suosikkejani ovat ne vanhimmat kirjat, kuten Meidän Tomppa ja Tomppa ja mummolan yö, joissa Tomppa on vielä aivan pieni. Kuitenkin myös uudemmat kirjat ovat tosi hyviä ja niissä on mielestäni säilynyt kivasti sarjan tyyli ja tunnelma. Kuvat ovat isoja ja vaikka tekstiä on yleensä vain muutama rivi per sivu, niistä muodostuu järkeviä ja opettavaisiakin juonikulkuja.