En ole aikapäiviin tehnyt mitään tällaista perinteistä blogihaastepostausta, joten päätin tänään kirjoittaa vauva- ja perheteemojen väliin jotain erilaista. Tämä alun perin Kolmistaan-blogin Karoliinan aloittama haaste kiersi jo joskus keväällä monissa blogeissa, mutta itselläni se jäi tuolloin luonnoksiin roikkumaan. Mutta tässä siis (lähes) 50 milloin viimeksi -alkuista kysymystä ja omat vastaukseni niihin, olkaapa hyvät:

Karjuit. Jaa-a, jo ajatuksena karjuminen tuntuu itselleni tosi vieraalta enkä oikein osaa sanoa, missä tilanteessa voisin niin tehdä. Vastataan vaikka että kuukausi sitten synnyttäessäni, vaikka se ei kyllä ollut niinkään karjumista vaan huutoa ja vaikerointia.

Ajoit autoa. Eilen. Autoilu sujuu minulta nykyisin jo varsin sujuvasti, vaikka kortin saamisen jälkeen en uskaltanut moneen vuoteen ajaa oikein ollenkaan.

Halasit ei-perheenjäsentä ajattelematta, onko se turvallista. Vajaa pari viikkoa sitten, kun näin viimeksi hyvää ystävääni.

Urheilit. Sellaista kunnon urheilu-urheilua harrastan tosi harvoin, keskityn mieluummin arkiliikuntaan. Raskausaikana, ehkä joskus puolivälin tienoolla, kävimme kuitenkin miehen kanssa kerran ex tempore juoksulenkillä, joten sanoisin, että se on ollut viimeisin kunnollinen urheilusuoritukseni.

Olit pelokas. Kunnolla olen pelästynyt viimeksi kesällä, kun taapero oli eräänä aamuna aivan veltto eikä meinannut herätä. Kyseessä oli ilmeisesti vain yön aikana liian matalalle laskenut verensokeri, mutta tilanne säikäytti pahemman kerran.

Itkit.  Jonain yönä tällä viikolla, kun nukuttelin vauvaa ja mietin, mitä jos joku perheenjäsenistämme kuolisi. Joo tiedetään, sellaisia ei todellakaan kannattaisi pohdiskella yön pimeinä tunteina!

Söit vain herkkuja lounaaksi. En muista, olenko oikein ikinä skipannut lounasta kokonaan ja korvannut sitä jollain pelkällä karkilla tms., koska syön aina tosi säännöllisesti. Mahani tulee kipeäksi, jos ruokatauot venyvät liian pitkiksi. Roskaruokaa olen toki popsinut lounaaksi viimeksi pari viikkoa sitten.

Sheivasit. Sheivaan nykyään vain kainaloita ja nekin nopeasti suhaisten melko harvakseltaan. Ehkä neljä päivää sitten?

Olit kateellinen jollekin toiselle. Hetkellisesti miehelle reilu viikko sitten, kun hän lähti harrastukseensa ja ajattelin, että tuskin itse pääsen minnekään ilman vauvaa vielä moneen kuukauteen. Hölmöä sinänsä, koska en ihan vapaaehtoisesti haluaisi olla erossa näin pienestä, ja miehen harrastaminen on minulle tietysti täysin ok.

Sijoitit rahaa osakkeisiin tai rahastoon. En ole vielä ikinä sijoittanut mihinkään. Toistaiseksi budjettimme on useammin miinuksella kuin plussalla, ja jos säästettävää jäisi, laittaisimme rahan asuntosäästötilille. Koen, että on järkevämpää nyt ensin kerätä puskuria oman asunnon ostoa varten, koska se jos mikä on iso ja pitkäaikainen sijoitus. Sitten, jos perheen taloustilanne joskus tulevaisuudessa on vakaampi, on ajankohtaisempaa miettiä muuta sijoittamista.

Olit yksin kotona yön. Ennen esikoisen syntymää mies oli viikonlopun mittaisessa seminaarissa, mutta en kyllä muista sen tarkkaa ajankohtaa. Olisiko ollut keväällä 2018?

Sait olla yksin. Kuukausi sitten, juuri edellisenä iltana ennen vauvan syntymää, kun kävin itsekseni kirjastossa ja mies oli taaperon kanssa.

Nauroit niin, että meinasi tulla pissat housuun. Apua, ei tule mitään yksittäistä tilannetta mieleen. Ehkä jollekin taaperon höpsötyksille?

Valvoit aamulla kello neljään. Joskus teininä seurakunnan tai kaveriporukan yökyläilyissä. Toki olen ollut nyt viime viikkoina valvonut monena yönä neljältä, kun vauva on herättänyt ja olen ruokkinut tai nukutellut häntä.

Bailasit aamuun saakka. Öö, en ikinä. Tai joskus yläkouluaikana valvoin välillä kaverin juhlissa viiteen-kuuteen, ja lukioikäisenä seurakunnan yökirkossa suunnilleen samoihin kellonlukemiin. Mutta näitä tuskin lasketaan varsinaiseksi bailaamiseksi, kun meininkiin ei kuulunut alkoholia tai mitään muutakaan kovin villiä? En ole ikinä skipannut yöunia kokonaan enkä ole muutenkaan tippaakaan valvojatyyppiä.

Teit jotain, mitä et ikinä uskonut tekeväsi. Tulee mieleen vain jo usean vuoden takaisia tapahtumia. En esimerkiksi varmastikaan olisi vaikkapa yläasteella uskonut, että menisin 19-vuotiaana naimisiin.

Rukoilit. Tänään. Meillä on joka päivä yhdessä perheen kanssa syödessämme ruokarukous, ja lisäksi rukoilemme iltarukouksen sekä lapsia nukuttaessa että myöhemmin yhdessä miehen kanssa.

Kävit Alkossa. En ole ikinä ostanut itse mitään alkoholia, eli sen puoleen en varmaan koskaan. Lapsena menin kuitenkin usein isän mukana lauantain isolle kauppareissulle, ja minulla on hämäriä muistikuvia, että samalla reissulla on välillä käyty Alkossa. Eli sanoisin, että alle 8-vuotiaana.

Kävit ulkomailla. Siitä onkin vierähtänyt tovi! En ole käynyt ulkomailla kertaakaan aikuisiällä tai sen jälkeen, kun muutin pois kotoa. Olisikohan viimeisin reissu siis ollut Barcelonan matka lapsuudenperheen kanssa kesällä 2014.

Kävit järvessä uimassa. Heinäkuussa. Uin viime kesänä järvessä useampaan otteeseen niin mökillä kuin uimarannoillakin.

Söit ulkona ravintolassa. Viime aikoina on tullut lähinnä tilattua ruokaa kotiin, mutta ainakin kesäkuussa kävimme miehen kanssa hääpäivänämme hampurilaisilla taaperon ollessa hoidossa.

Maistoit itsellesi uutta ruokaa. Kokkasin juuri viime viikolla vegaanisesta keittokirjasta soveltamallani reseptillä pastakastiketta, johon tuli paahdettuja paprikoita, tomaattia ja linssejä. Ruoka ei ollut mikään superhitti, koska laitoin siihen niin paljon tomaatteja, että niiden maku peitti paprikan kokonaan alleen. Tuskin tulee siis tehtyä uudelleen ainakaan samalla tavalla.

Kiroilit. En ikinä kiroile muiden seurassa, mutta yksin ollessa saattaa joskus harvoin lipsahtaa, jos oikein ärsyttää tai sattuu johonkin. Edelliskerrasta on varmaan muutama kuukausi.

Olit humalassa/kännissä. En ikinä.

Leikkasit kynnet. Tänään leikkasin taaperon kynnet ja omani suunnilleen muutama päivä sitten. En voi sietää pitkiä kynsiä, joten leikkelen niitä aika tiuhaan.

Turhauduit. Perjantaina, kun ajoin vauvan kanssa lääkärintarkastukseen, meillä oli jo vähän kiire ja edessä oleva autoilija hidasteli joka liikennevaloissa.

Juoksit Cooperin testin. Yläkoulussa.

Luit Raamattua. Eilen illalla. Luemme usein miehen kanssa iltaisin omat luvut Raamatusta ja kerromme sitten toiselle tiivistetyn version siitä, mitä kyseisessä luvussa tapahtui. Tällä hetkellä minulla on menossa Hesekielin kirja ja miehellä Joosua.

Nukuit yön yli. Loppuraskaudessa. Nyt vauvan kanssa herään tietysti joka yö monta kertaa.

Mietit omia arvojasi. Muutama päivä sitten, kun juttelin miehen kanssa koronarokotuksista.

Teit hutiostoksen. Pari viikkoa sitten, kun ostimme vauvalle testiin erilaisia tutteja. Olemme yrittäneet totuttaa häntä tutin imemiseen, koska selvästi hänellä olisi välillä imemisen tarve mutta suihkuava maito ärsyttää häntä. Ainakaan toistaiseksi tutit eivät kuitenkaan ole juuri kelvanneet.

Puhuit englantia. Hassua, etten oikeasti edes muista koska olisin viimeksi keskustellut englanniksi, vaikka kieltä näkee ja lukee päivittäin niin paljon! Jotain yksittäisiä englanninkielisiä sanoja olen ainakin käyttänyt ihan viikonkin sisään, kun olemme miehen kanssa puhuneet tietyistä ruoista tai muista asioista, joita emme halua taaperon heti tajuavan.

Olit rohkea. Synnärillä, kun avasin suuni kotiutumiseen liittyen enkä vain suoraan tyytynyt kätilöiden sanoihin siitä, että meidän on jäätävä vielä sairaalaan.

Sanoit “minä rakastan sinua”. Sanon näin aina esikoiselle hänen mennessä nukkumaan, eli pari tuntia sitten.

Maksoit laskun. Mies hoitaa yleensä laskujen maksamisen ja iso osa menee suoraveloituksina, joten on siitä ainakin pari kuukautta.

Lahjoitit hyväntekeväisyyteen. Tililtämme menee joka kuun 15. päivä automaattisesti lahjoitukset muutamaan eri paikkaan. Niiden lisäksi tulee valitettavasti lahjoitettua tosi harvoin. En edes muista koska viimeksi, kun esimerkiksi seurakunnan kolehtiin tms. ei ole nyt tullut osallistuttua aikapäiviin.

Koit olevasi hyvä äiti. Koen kyllä lähes päivittäin olevani ainakin joissain yksittäisissä tilanteissa hyvä äiti. Esimerkiksi viime viikolla, kun mies oli poissa kotoa, piirtelimme esikoisen kanssa kaikessa rauhassa yhdessä ja vauvakin hengaili tyytyväisenä hereillä sylissäni. Silloin tuntui, että meillä sujuu kivasti ja pärjään yksinkin heidän kanssaan.

Ajattelit onnistuneesi. Keskiviikkona, kun sain tosi hyvin kodin siivottua ja kaikki arkiaskareet hoidettua, vaikka mies opiskeli ja lapset olivat minun vastuullani.

Ostit itsellesi jotain ihanaa. Ostin juuri viime kauppareissulla keskiviikkona itselleni ihanan tuoksuista suihkugeeliä. Vaikka se oli ihan tarveostos eikä sinänsä mitään erityistä luksushemmottelua, tulin siitä tosi iloiseksi.

Häpesit jotain sellaista, jota joutuu oikeasti käsittelemään. Hmm, ei tule mitään mieleen. Yleisesti minun olisi varmaan hyvä käsitellä monenlaisia häpeän tunteita, koska nolostun helposti sellaisistakin asioista, joiden tiedän järjellä ajateltuna olevan aivan turhanpäiväisiä.

Oli sun menkat. Ennen tätä viimeisintä raskautta eli marraskuussa 2020.

Sinulta tuli verta nenästä. Varmaan parin vuoden sisään on tullut jonkun flunssan yhteydessä, kun limakalvot ovat olleet huonossa kunnossa.

Myönsit olleesi väärässä. Ei tule mieleen mitään tiettyä tilannetta, mutta varmaankin miehen kanssa jostakin asiasta väitellessä.

Annoit positiivista palautetta tuotteesta/palvelusta. Synnytyksen yhteydessä sanoin useampaan kertaan henkilökunnalle, että olin tyytyväinen siihen, miten itse synnytys hoidettiin (vaikkakaan en siihen, miten kotiutumiskäytännöt sitten perhehotellissa ja osastolla toimivat).

Pyysit apua ystävältä. Pienemmissä asioissa varmaan lähempänäkin, mutta nyt ekana tulee mieleen, kun pyysin kesällä, että ystävä mittaisi heidän rattaansa. Etsin Torista tuplarattaita ja halusin tietää, mahtuisiko vanha vaunukoppamme ystävälläni olevaan ratasmalliin.

Pyysit anteeksi. Perjantai-iltana, kun olin äksyillyt puolisolle.

Suutuit puolisollesi. Tänään, kun olisin halunnut miehen ottavan minusta kivoja syksyisiä kuvia tätä postausta varten, mutta hän oli huonolla tuulella ja hän räpsi tahallaan kuvat niin, että niissä näkyi vain jalkani. Jouduin siis paikkaamaan tylsillä lehtikuvilla.

Nolasit itsesi. Nolostun aika herkästi, joten koen varmaan nolanneeni itseni useammin kuin muut ovat huomanneet mitään. Jostain syystä mieleen tulee silti vain eräs viime kesän perhekerhokerta, kun juttelimme toisen äidin kanssa lasten kengistä, ymmärsin hänen sanomansa väärin ja kommentoin asiaa aivan hölmösti. Tilanteen jälkeen minua nolotti, kun tuli olo, että hän piti minua varmaan ihan omituisena. Mutta olen kyllä varmasti nolostunut senkin jälkeen, ei vain tule esimerkkiä mieleen.

Tunsit pakahtuvasti onnesta. Pari päivää sitten, kun esikoinen oli jo nukkumassa, vauva katseli minua sylistä ja mietin vain, että mulla on maailman ihanimmat ja rakkaimmat pienet tytöt.

Olen taltioinut aina silloin tällöin tänne blogiin tavallisia arkipäiviämme. Koska näihin on ainakin minun itseni tosi kiva palata myöhemmin, halusin ehdottomasti dokumentoida myös tällaisen kaksilapsisen perheemme alkutaipaletta valottavan päivän. Eilen tiistaina 28.9.2021 vauva oli vajaa neljä viikkoa vanha, taapero 2v 2kk ja olimme selviämässä edellisviikon flunssasta. Vaikka virallisesti miehen isyysloma oli päättynyt jo edellisviikolla, sairastelujen vuoksi hän ei vielä ollut päässyt aloittamaan opiskelu- ja työhommiensa parissa kunnolla vaan piti vielä tämän päivän yllä rennompaa tahtia. Päivän ohjelmassa oli tavanomaisia puuhia, neuvolaa ja mummilaa.

5.35: Vauva ääntelee kopassaan ja otan hänet viereeni syömään. Pikkuneiti jää imetyksen jälkeen ähistelemään rauhattomasti, joten en yritäkään enää nostaa häntä omaan sänkyynsä, vaan toivon, että saisimme torkuttua vielä hetken vierekkäin. Asentoni on vähän huono enkä meinaa saada huitova ja ähistelevä vauva kainalossani unenpäästä kiinni, mutta ilmeisesti torkahdan hetkeksi.

6.20: Esikoinen huhuilee huoneestaan ja on aika nousta uuteen päivään. Mies menee hakemaan taaperon vaipan vaihdolle ja minä makaan vielä pari minuuttia peiton alla. Vauva on nukahtanut, joten nousen ylös, puen päälleni ja menen auttamaan aamupalan valmistamisessa. Minä ja mies syömme kauraleipää juustolla ja kurkulla, esikoiselle on jogurttia, banaani ja vähän naksuja. Syötyäni haen vauvan vaipanvaihdolle ja puen hänet päivävaatteisiin. Sitten imetän ja puen hänet haalariin sillä aikaa, kun mies laittaa taaperon ulkoilukuntoon.

7.05: Lähdemme koko perhe viemään koiraa ulos. Minä ja lapset jäämme läheiseen puistoon ja mies jatkaa matkaa koiran kanssa. Vauva itkeskelee hieman rattaissa, laitteet ovat yön jäljiltä märkiä ja taapero ei oikein innostu muusta kuin keinumisesta, joten olemme puistossa tällä kertaa vain pienen hetken.

7.40: Tulemme sisälle. Mieskin on palannut koiran kanssa ja juo aamukahviaan. Minä yritän tehdä kampausta hiuksiini, mutta jompikumpi lapsista keskeyttää koko ajan letittämisen ja joudun aloittamaan alusta, joten päätän lopulta tyytyä ponihäntään. Laitan myös pyykkikoneen pyörimään ja hoidan muitakin sekalaisia arkiaskareita.

9.30: Vauvalla on tänään neliviikkoisen neuvola, joten alamme vähitellen valmistautua lähtöön. Alun perin minun on ollut tarkoitus mennä neuvolaan molempien lasten kanssa, mutta koska taapero on vielä hieman nuhainen, mies jää hänen kanssaan kotiin. Imetän ja vaihdan vauvan vaipan sekä puen meidät ulkovaatteisiin.

9.55: Laitan vauvan kantoreppuun ja lähden kävelemään neuvolaan. Kuuntelen samalla Pauliina Rauhalan Taivaslaulu-kirjaa. Olen ottanut taas pitkästä aikaa jäsenyyden äänikirjapalveluun (vauvan kanssa valvoessa ja häntä yöllä nukutellessa on kiva olla jotakin helppoa ja kädet vapaana pitävää viihdykettä), ja vaikka olen lukenut kyseisen kirjan jo pari kertaa aikaisemminkin, jotenkin halusin taas palata sen äärelle.

10.15: Terveydenhoitaja on vähän myöhässä, joten odottelemme hetken aikaa vuoroamme aulassa. Käynti sujuu poikkeuksellisen hyvin! Vauva on virkeä ja hyväntuulinen koko tarkastuksen ajan eikä pahoita mieltään edes mittauksista ja punnituksista. Hän on kasvanut erinomaisesti ja etenkin pituutta on tullut monta senttiä. Napaa ei hoitajan mukaan tarvitse ainakaan toistaiseksi laapistaa (tilannetta jäätiin viime käynnillä seurailemaan) ja silmien rähmiminenkin on jonkin verran rauhoittunut. Imetän vielä ennen kotiinlähtöä ja kuuntelen taas kotiin kävellessäni äänikirjaa.

11.20: Kotona! Syömme välipalaksi rieskat sekä eilen tekemääni mustikka-banaanirahkaa. Matkan ajan kantorepussa torkkunut vauva herää ja vaikuttaa hieman tyytymättömältä, joten tarjoan hänelle jälleen rintaa sekä vaihdan vaipan.

12.00: Esikoinen menee päiväunille. Vauva valvoskelee, joten yritän pitää hänet hiljaisena ja tyytyväisenä sylissäni ja merkkailen samalla toisella kädellä kalenteriin tulevan viikon juttuja. Luen myös pätkän Paul Copanin kristillisestä Onko Jumala moraalihirviö vai voiko Vanhaa testamenttia lukea myös toisin? -kirjasta, jonka olen juuri aloittanut.

13.00: Vauva nukahtaa, joten siirrän hänet pois sylistäni ja tulen hetkeksi tietokoneelle. Mies tekee muuttoilmoitusta ja täyttää muitakin lomakkeita muuttoamme varten, joten juttelemme niistä samalla, kun selaan nopeasti seuraamani blogit ja muut sivustot lävitse.

13.15: Olen unohtanut kirjata tätä postausta varten muistiin aamupäivän kellonajat, mutta kirjoitan ne nyt muistinvaraisesti ylös. Alan muutenkin hahmotella postauksen tekstejä.

13.30: Mies käy herättämässä esikoisen, joka on päiväunien jäljiltä vähän äreä ja unenpöpperöinen. Yleensä käymme tässä kohtaa lenkittämässä koiran, mutta koska olemme lähdössä miehen vanhempien luokse ja siellä koira pääsee juoksemaan vapaana aitaukseen, alan sen sijaan valmistaa ruokaa. Aikuisille on lounaaksi Boltsi-pyöryköillä ja kasviksilla täytettyjä tortilloja, taaperolle löytyy jääkaapista jauhelihakastiketta ja perunamuussia.

13.50: Istumme yhdessä pöydän ääreen, mutta äkäinen esikoinen ei suostu edes maistamaan omaa annostaan, vaikka kyseinen ruoka on hänelle yleensä mieluista. Pakkaamme siis taaperon ruoat evääksi mukaan ja alamme tehdä lähtöä mummilaan. Puen ja imetän vielä nukkumassa olleen vauvan.

14.35: Olemme vihdoin koko porukka autossa ja valmiina lähtöön. Kun pääsemme perille, miehen sisko, hänen miehensä sekä lasten serkku ovat jo saapuneet mummilaan. Juomme kahvit (minä teetä) ja tarjolla on myös superhyvät kermamunkit, jotka miehen äiti on hakenut leipomosta. Mummin kätköistä löytyy välipalaa myös taaperolle. Kahvittelun jälkeen lapset leikkivät hetken olohuoneessa, mutta koska sää on mukavan syksyinen, päätämme siirtyä ulos.

16.00: Ulkoilemme mummilan pihassa. Serkukset leikkivät hiekkalaatikolla, me aikuiset juttelemme ja vauvakin pääsee torkuille raittiiseen ilmaan. Miehen sisko räpsii lapsista syksyisiä valokuvia ja taapero innostuu peuhaamaan lehtikasassa.

16.45: Tulemme sisään lasten ruokatauolle. Näin muutaman tunnin tuumaustauon jälkeen aiempi annos maistuu taaperolle oikein hyvin. Vauvakin herää sisälle siirryttäessä ja imetän häntä pitkän tovin – nukkuessa on selvästi ehtinyt tulla nälkä.

17.20: Menemme vielä mummilan olkkariin leikkimään. Lapset innostuvat pallomeren palloista, joita he heittelevät isoon koriin ja menevät vuorotellen sinne istumaan. Vauvakin on nyt hereillä ja ihmettelee virkeänä isompien puuhia. Kuuden maissa alamme tehdä lähtöä ja ajamme kotiin.

18.25: Pääsemme kotiin. Ryhdymme saman tien puuhailemaan iltatoimia, mies laittaa taaperolle iltapalaa ja minä imetän jälleen vauvan. Vähän ennen seitsemää menemme koko porukalla meidän sänkyymme pötköttelemään. Keksin pitää esikoisen kanssa kilpailun, kumpi saa pyjaman nopeammin päälleen – hän vai (minulta pukemiseen apua saava) pikkusisko. Harjataan hampaat, luetaan kirjaa ja hoidetaan muutkin iltarutiinit.

19.25: Esikoinen on saatu omaan sänkyynsä. Vauva on edelleen hereillä ja hieman tyytymätön, joten rauhoittelen häntä keinuttelemalla ja tyynnyttelemällä häntä sylissäni sohvalla sekä imettämällä. Mummilareissun aikana meille aikuisillekin on ehtinyt tulla nälkä, joten mies laittaa pakastimesta ranskalaisia ja Ikean lihapullia uuniin.

20.10: Vauva alkaa vähitellen laittaa silmiä kiinni, joten siirrän hänet sitteriin ja syömme miehen kanssa iltapalan samalla Squid Game -nimistä korealaista sarjaa Netflixistä katsellen.

20.30: Mies lähtee viemään koiraa iltalenkille. Vauva on nukahtanut sitterin keinuntaan, joten tulen tietokoneelle luonnostelemaan tätä postausta. Kun vaikuttaa siltä, että vauvan uni on riittävän sikeää, siirrän hänet sitteristä omaan koppaansa nukkumaan.

21.15: Harjaan hampaat ja menemme miehen kanssa hetkeksi parvekkeelle istuskelemaan ja höpöttelemään. Luemme samalla pätkät Raamatusta, kuten joka ilta. Suunnilleen varttia vaille kymmenen menemme nukkumaan.

00.30: Herään imettämään vauvan. Ilmeisesti torkahdan samalla hetkeksi, koska havahdun siirtämään pikkuneidin omaan sänkyynsä vasta vartin yli yksi.

3.30: Herään jälleen imettämään. Vauva nukahtaa ruokailun päätteeksi rinnalle, mutta hänen vaippansa on niin täynnä, että tiedän, että se on pakko vaihtaa tässä kohtaa, ellei halua hänen heräävän seuraavan kerran lammikosta. Käymme siis vaipanvaihdolla. Pikkuneiti virkistyy toimenpiteestä sen verran, että jäämme hetkeksi olohuoneeseen sylittelemään ja hakemaan unta. Selaan Instagramia vauvaa sylissäni keinutellessani ja pääsemme takaisin nukkumaan suunnilleen vartin yli neljältä.

5.40: Herään taas vauvan ähinöihin ja mietin, pitäisikö ottaa hänet rinnalle, mutta päätän odotella hetken. Esikoinenkin höpisee jotain huoneessaan ja mies käy rauhoittelemassa hänet takaisin unille. Kuudelta luovutan nukkumisen suhteen ja imetän vauvan. Ennen puoli seitsemää esikoinenkin herää ja aloitamme jälleen uuden päivän.