Kun olen kertonut esimerkiksi joissain Facebook-ryhmissä synnytykseen liittyvistä huolistani ja alkuperäisestä toiveestani saada kotisynnytys, on tosi moni ehdottanut minulle doulan pyytämistä mukaan sairaalaan. Doulalla tarkoittaa koulutettua tukihenkilöä, joka on läsnä paitsi synnytyksessä, myös tukee usein perhettä jo synnytykseen valmistautumisessa. Doulapalveluiden käyttö on ymmärtääkseni lisääntynyt viime vuosina tosi paljon. Doulia toimii paitsi täyspäiväisinä yrittäjinä, myös vapaaehtoispohjalta. Minulle doulan idea on jo ennestään hyvin tuttu, koska seuraan Instagramissa useampaa doulaa, jotka jakavat synnytysaiheista sisältöä. Olen myös mm. kuunnellut Doulapodia.

Yleisesti ottaen suhtaudunkin douliin tosi positiivisesti. Heistä on tutkimustenkin mukaan monenlaista hyötyä synnytyksissä: doula saattaa mm. lyhentää synnytyksen kestoa, vähentää matalia Apgar-pisteitä saavien vauvojen määrää ja lääkkeellisten kivunlievitysten käyttöä sekä parantaa synnytyskokemusta. Toisaalta voi toki myös olla, että doulan ottavat synnytykseen mukaan lähinnä ne äidit, jotka ovat muutenkin valmistautuneet synnytykseen hyvin ja tavallista kiinnostuneempia aiheesta. Doula kuitenkin tuo varmasti monille odottajille tietynlaista mielenrauhaa ja turvaa synnytyksen aikana. Kätilöt voivat vaihtua, he eivät ole läsnä koko synnytyksen ajan eikä heihin pääse tutustumaan etukäteen. Doula sen sijaan on synnyttäjälle jo ennestään tuttu tukipilari, joka on hyvin perillä synnytyksistä ja osaa ehkä antaa erilaisia neuvoja ja tukea kuin vaikkapa puoliso.

En kuitenkaan itse aikaisemmin ollut ikinä edes harkinnut, että omassa synnytyksessäni voisi olla läsnä doula. Ilmeisin syy tälle on tietysti se raha. Ammattidoulien palkkiot alkutapaamisineen, synnytyspäivystyksineen ynnä muineen huitelevat helposti lähempänä tuhatta euroa, tai vähintään satasissa. Yrittäjänä itsensä työllistävä doula on siis ollut niin tässä kuin edellisessäkin raskaudessani suoriltaan mahdoton idea.

Omalla paikkakunnallani on kuitenkin siinä mielessä aivan superihanteellinen tilanne, että täällä toimii myös vapaaehtoisten doulien muodostama doulapiiri. Vapaaehtoisen doulan voi saada synnytykseensä pelkkien matkakulujen ja parinkympin kulukorvauksen hinnalla. Toki palvelukin on sitten hieman erilainen kuin ammattilaisilla; oman doulan saa yleensä tietää vasta varsin lähellä synnytyksen ajankohtaa ja esimerkiksi sairastapauksissa voi käydä niin, ettei kukaan pääsekään tulemaan. Vapaaehtoiset doulaavat ihan vain hyvää hyvyyttään, joten tuki ei tietenkään ole yhtä intensiivistä kuin sillon, jos siitä maksaa kilpailukykyisen korvauksen. Mutta vapaaehtoisten tarkoitus onkin juuri mahdollistaa tukea synnytykseen niille, joille ammattidoulan palkkaaminen ei ehkä ole mahdollista. Siihen he ovat tosi hyviä.

Jäinkin saamieni ehdotusten myötä miettimään, pitäisikö minun sittenkin harkita doulapiirin vapaaehtoisdoulan pyytämistä synnytykseeni. Jotenkin olen ehkä ajatellut, etten ”kehtaa” kuormittaa varsin kysyttyjä vapaaehtoisdoulia omalla synnytykselläni. Onhan minulla mies tukenani enkä pelkää itse synnyttämistä lainkaan, ainoastaan sairaalassa olemista. Toisin kuin Ensi- ja turvakotien liiton vapaaehtoisdoulat, jotka on tarkoitettu erityisen tuen tarpeessa oleville synnyttäjille, doulapiiriläiset osallistuvat kuitenkin kaikenlaisten odottajien synnytyksiin. Siinä mielessä huoleni on siis enemmänkin oman pääni sisällä. Mitään käytännön estettä doulapiirin doulan pyytämiselle ei omalla kohdallani ole.

Mutta olisiko doulan läsnäolosta sitten etua juuri minun synnytyksessäni? Vaikka pidän doulia superhyvänä keksintönä noin ylipäätään, en ole aivan varma. Minulle synnytyksessä tärkeää on nimittäin nimenomaan oma rauha. Vaikka vapaaehtoisdoulatkin tapaavat synnyttäjän etukäteen, en tiedä, ehtisikö yhdessä tapaamisessa muodostua vielä niin kiinteää suhdetta uuteen ihmiseen, että kokisin hänen läsnäolonsa luontevana. Lisäksi synnytykseni etenevät hyvin nopeasti, ja avautumisvaiheessa olin ainakin viimeksi mieluiten lähinnä itsekseni. Tuntuisi hassulta vaivata vapaaehtoisdoulaa, jos en lopulta sitten edes haluaisi ketään samaan tilaan kanssani. Koen kaipaavani synnytyksessä tukea enemmän siihen, että uskallan luottaa kätilöihin ja saan sanoitettua napakasti synnytystoiveeni, kuin varsinaisesti itse synnyttämiseen. Ja en tiedä, uskotaanko doulaa sen paremmin kuin puolisoa tai synnyttäjää itseäänkään, jos kätilöt ovat jostakin asiasta eri mieltä.

Osallistuin jonkin aikaa sitten doulapiirin vetämään doulailtaan, jotta saisin vähän lisätuntumaa asiaan. Paikalla olleet vapaaehtoisdoulat vaikuttivat tosi mukavilta, mutta päätöksenteon suhteen en oikein tullut hullua hurskaammaksi. Varmasti tämä on asia, joka pitää vain pohtia ja kuulostella itse. Toki yksi mahdollisuus olisi yksinkertaisesti laittaa doulapyyntö menemään, tavata mahdollinen doulaehdokas ja päättää sitten, miten toimitaan. Mutta tuntuu, että haluaisin ensin olla varma siitä, haluanko ylipäätään doulan vaiko en. Tällä hetkellä olo on ehkä sellainen, että pärjään yhtä lailla ilmankin. Mutta täytyy nyt katsoa.

Millaisia kokemuksia teillä on doulista?

Vappuilin: En ole juuri koskaan viettänyt vappua sen kummemmin, mutta tänä vuonna menimme miehen vanhemmille grillaamaan. Myös puolison sisko perheineen oli mukana. Perjantaisten vappuruokien lisäksi vappu ei sitten juuri näkynytkään viikonlopun vietossamme. Ehkä sitten, kun taapero kasvaa, tulevat vappupallot, serpentiinit sun muut ajankohtaisemmiksi meidän perheellemmekin.

Opiskelin: Pidin perjantaina lähes normaalin opiskelupäivän, mutta haimme taaperon jo kahdelta mummilasta, että ehdimme rauhassa vapun viettoon miehen vanhemmille. Minun oli oikeastaan tarkoitus viimeistellä erään kurssin lopputehtävää, mutta sain hyvän idean toisen käynnissä olevan kurssini esseetä varten ja käytinkin valtaosan ajasta sen luonnosteluun. Onneksi molempien palautuspäiviin on vielä hyvin aikaa.

Söin: Oikeastaan koko viikonlopun lähestulkoon pelkkää kasvisruokaa! Lauantain ja sunnuntain söimme kasvissosekeittoa sekä Boltsi-kasvispyöryköillä täytettyjä tortilloita. Edes perjantain grillailuihin emme ostaneet muuta lihaa kuin pekonia aurajuusto-pekonisieniä varten. Muutoin menimme grillijuuston, kasvisvartaiden, peruna- ja vihersalaatin voimalla. Miehen sisko oli ostanut ekaa kertaa testiin vegenakkeja, ja ne olivat yllättävän positiivinen kokemus koostumuksen ja muun osalta. Valitettavasti maku vain oli niin tulinen, ettei kukaan porukasta kyennyt syömään muutamaa haukkausta enempää.

Herkuttelin: Vappuaattona herkuttelimme tietysti munkeilla, ja oli pöydässä sipsiä ja karkkiakin tarjolla. Lauantaina tarjosimme kaverille kaupan Sacher-kakkua. Kun pakastekakun sulattaa ja syö kolmeen pekkaan, on makeaöveri aika taattu!

Leikin: Tänä viikonloppuna hittejä olivat muun muassa mahdollisimman korkeiden Duplo-tornien rakentaminen, leikkikeittiöllä kokkaaminen sekä tietenkin mummilan trampoliini, jonne taapero yritti saada vappuna joka välissä seuraa houkuteltua. Sunnuntai-iltana mies rakensi taaperolle vielä tuoleista ja parista viltistä majan olohuoneeseen.

Katselin: Iltapalaelokuvanamme on pyörinyt nyt Sonic the Hedgehog. Lauantaina katsoimme myös koko perhe yhden jakson Puuha-Peteä. Olemme edelleen tosi tiukkoja ruutuajan kanssa, mutta nykyisin täyttä nollatoleranssia ei enää ole, vaan joku yksittäinen kymmenen minuutin lastenohjelmajakso tulee katseltua ehkä paristi viikossa. Neiti ei tosin meinaa malttaa katsoa edes sellaista kokonaan, eli pidempi ruudun ääressä istuttaminen ei edes onnistuisi. Lisäksi sunnuntaina lounaan taustalla pyöri seurakunnan jumalanpalvelus-striimi.

Pelasin: Pitkäaikainen kaverimme, jonka kanssa pelailemme lähes joka viikko, tuli vappupäivänä käymään. Alkuillasta, kun taapero oli vielä mukana menossa, pelasimme vuoropohjaista Wargroovea, jonka aikana jonkun oli aina helppo viihdyttää lasta. Illemmalla typyn nukahdettua pelasimme vielä Ultimate Chicken Horsea ja korteilla Chigacoa ja Ristiseiskaa. Lisäksi kahdestaan miehen kanssa tuli viikonlopun aikana pelailtua aika paljon, sekä Metal Gear Solid V:ta että Kingdom Come: Deliverancea. Tai no, molemmat ovat yksinpelejä, eli mies pelaa ja minä katselen, mutta kuitenkin. En osaa pelata mitään taitoa tai tarkkuutta vaativia pelejä, joten annan mieluummin miehen hoitaa ohjaimen käsittelyn ja keskityn itse tarinan ja tehtävien seuraamiseen.

Ulkoilin: Perjantai-iltapäivällä grillasimme ulkona, mutta sää oli sen verran kolea ja tuulinen, että syömisen jälkeen siirryimme suosiolla sisälle kahvittelemaan ja lapsia leikittämään. Muutoin ulkoiltua tuli lähinnä koiralenkkien muodossa. Lenkkeilemme viikonloppuisin aina sekä koiran aamu- että päivälenkit koko perheen voimin. Taapero tykkää hurjasti, kun hän saa kävellä itse sen mitä jaksaa ja keräillä kiviä. Lauantaina teimme perus hiekkatielenkin ja poikkesimme metsään vain sen verran, että sain harjattua jo kuukausikaupalla karvojaan pudotellutta koiraa siedettävämpään kuosiin. Sunnuntaiaamuna teimmekin sitten kunnon metsälenkin pienen automatkan päässä kotoa jo puoli kahdeksalta. Metsään on mentävä heti aamulla, että koiraa voi pitää vapaana ilman huolta vastaantulijoista.

Ahkeroin: Lähinnä kotitöitä. Olen miettinyt, että yrittäisin keskittää kotitöiden tekoa enemmän iltoihin ja vapaapäiviin, kun mies voi leikkiä taaperon kanssa, ettei opiskeluaikaa kuluisi suotta muuhun kuin välttämättömään kokkaamiseen. Tein viikonlopun ruoat eli sosekeiton ja tortillat, pesin vähän vessaa ja kylppäriä, vaihdoimme lakanat (miten se tuntuukin aina niin ylivoimaiselta urakalta, vaikkei aikaa kulu kuin muutama minuutti?) ja pyöräytimme pari koneellista pyykkiä. Sunnuntaina jynssäsin vielä kamalaan kuntoon päässeen keittiön astiankuivaushyllyn puhtaaksi. Robotti-imurimme Rollo huolehti imuroinnista.

Ostin: Kävimme sunnuntaina kirpputorikierroksella. Kirppareilta mukaan tarttui ainoastaan kahden euron kesäsandaalit taaperolle, mutta Citymarketin outlet-osastolta bongasin itselleni -40% alennuksesta ihanan mekon. Epäröin hetken ostamista, koska mekko on lähes täyspitkä eikä kangas ole ihan perus trikoota, eli tyyli on helposti aika juhlava. Mutta ostin sen nyt kuitenkin, koska muutoin mekko on juuri sellainen vaalea, kukallinen ja kesäinen vaate, jota olen kaivannut. Menee raskaana ollessa tai muutoinkin, ja hinnaksi jäi vain 18 euroa.