En ole ostanut uutta vauvaa varten vielä mitään. Se ei taida olla mitenkään poikkeuksellista, koska alkamassa on vasta kahdestoista raskausviikko – mutta esikoisen raskaudessa olin kyllä tehnyt tässä kohtaa jo jokusen hankinnan. Nyt toisen lapsen kohdalla aion tehdä ostokset vasta, kun esimerkiksi lapsen sukupuoli on selvillä. Siinä missä esikoisen kohdalla vauvatarvikkeiden kokoaminen täytyi aloittaa aivan alusta, tällä toisella kierroksella hankintojen tarve on huomattavasti vähäisempi. Melkein kaikki on jo valmiina olemassa. Lisäksi yhden vauvavuoden kokemuksella tiedän nyt paljon paremmin, mikä on hyödyllistä ja mikä ei niinkään. Aiemman listaukseni vauvavuoden tarpeellisista ja turhemmista hankinnoista löydät täältä.

Lapsillemme tulee hieman yli kahden vuoden ikäero. Koska tiesin jo etukäteen, että haaveilemme esikoisen jälkeen toisesta lapsesta, olen säästänyt oikeastaan ihan kaiken. Ainoastaan pari malliltaan surkeaa vaatetta olen laittanut kirpputorille ja sitterin ja leikkimaton lainannut lapsen serkulle. Ne saamme kuitenkin takaisin hyvissä ajoin ennen kuopuksen syntymää. Periaatteessa lähes kaikki löytyy siis jo valmiina kaapeista. Varsinkin vaatteita ja leluja on yllin kyllin. Vaatteiden kohdalla täytyy tosin tehdä pieni inventaario sitten, kun tulokkaan sukupuoli selviää. Aika iso osa etenkin pienistä vauvanvaatteistamme käy yhtä hyvin kummalle vain, mutta joidenkin vaaleanpunaisten tai kukallisten tilalle täytyy ehkä etsiä täydennystä, jos perheeseemme tulee pikkuveli. Esikoisemme syntyi heinäkuussa ja vauvan laskettu aika on elokuussa, joten vuodenaikoja ajatellen vaatteet lienevät aivan sopivia.

Isoimmat hankinnat toista lasta varten liittyvät vaunu- ja nukkumajärjestelyihin. Uusi vauva tarvitsee käyttöönsä pinnasängyn, joten pyrimme todennäköisesti siirtämään esikoisen kesällä juniorisänkyyn. Toki jos juniorisänky ei tunnu vielä siinä kohtaa sopivalta nukkumapaikalta taaperolle, voimme myös hankkia jostain edullisesti toisen pinnasängyn, vaikka kahden pinniksen yhtäaikainen käyttöikä jääkin luultavasti varsin lyhyeksi. Esikoinen nukkui pienestä pitäen omassa sängyssään, enkä haluaisi ryhtyä perhepetiin myöskään kuopuksen kanssa. Pienempänä ostoksena uudelle vauvalle täytyy hankkia myös omat petivaatteet. Esimerkiksi kosteussuojia on meillä ennestään vain yksi.

Rattaiden suhteen olen miettinyt hieman sisarusrattaiden tarpeellisuutta, mutta ainakin toistaiseksi olen sitä mieltä, että seisomalauta esikoiselle riittänee. Ikäeroa tulee kuitenkin sen kaksi vuotta, ja esikoinen on suhteellisen innokas kävelemään itse. Tarvittaessa hän voi levähtää seisomalaudalla tai käyttää vaikka potkupyörää. Lisäksi meillä on kantoreppu, joten esimerkiksi pidemmille koiralenkeille vauvan voi laittaa reppuun ja esikoisen rattaisiin. Ainoa tilanne, jossa sisarusrattaat voisivat olla korvaamattomat, on se, jos esikoinen sattuu saamaan jonkun uhmakiukkukohtauksen ja heittäytyy aivan mahdottomaksi spagetiksi maahan. Rattaisiin kun pystyy köyttämään lapsen myös vastentahtoisesti, kun taas seisomalaudan tai omien jalkojensa päällä hänen ei ole mikään pakko tehdä yhteistyötä. Mutta toivotaan, ettei sellaisia tilanteita juuri tule vastaan, haha.

En haluaisi ostaa sisarusrattaita, koska kunnolliset ovat käytettyinäkin tosi kalliita ja käyttöaika on loppujen lopuksi melko lyhyt. Lähempänä kolmen vuoden ikää esikoinen tuskin enää rattaissa viihtyy, jolloin tarve on kuitenkin vain tavallisille yhden lapsen kärryille kuopusta varten. Pyrimme siis pärjäämään nykyisillä rattailla, jos niihin vain löytyy jostain yhteensopiva seisomalauta. Ostimme rattaat aikanaan edullisesti käytettyinä, joten malli on jo useita vuosia vanha. Olen miettinyt vähän sitäkin, että jos löydämme jostain halvalla uudet käytetyt rattaat, voisimme myös vaihtaa vaunuja nyt toista lasta ajatellen. Tämänhetkiset yhdistelmävaunumme ovat nimittäin ikänsä lisäksi tosi isokokoiset. Esimerkiksi bussissa ne eivät siksi ole aivan niin näppärät, eivätkä ne mahdu myöskään automme takakonttiin. Mutta luultavimmin jatkamme kyllä niiden kanssa, kun ne kerran ovat ehjät ja parempia tuskin löytää kovin edullisesti.

Mitäs muuta sitten? Pienempänä hankintana kuopus tarvitsee ainakin oman vauvakirjan. Esikoisellamme on ollut aivan ihana Pienen oma kirja, joten haluan vauvalle samanlaisen. Tätä pyydämme luultavasti lahjaksi, koska sukulaiset haluavat kuitenkin ostaa kuopukselle jotakin, ja niitä perustarvikkeita tosiaan löytyy jo yllin kyllin. Lisäksi vauva tarvitsee oman pyyhkeen, joten luultavasti kierrätämme esikoisen äitiyspakkauksesta tulleen huppupyyhkeen hänelle ja hankimme esikoiselle isomman version. Oma kylpyamme olisi myös kätevä, jotta sisarukset voivat peseytyä samaan aikaan. Hygieniatarvikkeita, kuten vaippoja ja tutteja, täytyy tietysti  myös ostaa sitten lähempänä vauvan syntymää.

Lisäksi joitain esikoiselle halvalla ostettuja tavaroita täytyy ehkä päivittää. Esimerkiksi rintapumppu on halvinta mahdollista mallia, koska halusin esikoisen kanssa vain jonkun testiin enkä tiennyt, tulisiko pumppaamiselle juuri tarvetta. Käsikäyttöinen parinkympin pumppu kyllä toimii, mutta se ei ole kovin mukava tai ehkä niin tehokaskaan vempele. Rintapumpun aion kuitenkin uusia vasta, jos sille tulee kuopuksen kanssa enemmän käyttöä. Esikoisen kanssa pumppasin maitoa pakkaseen alle kymmenen kertaa, joten niin vähäisille määrille vanhakin pumppu riittää vallan mainiosti.

Ainoa sellainen tuote, jota esikoisen kanssa minulla ei ollut mutta jonka hankkimista olen nyt harkinnut, on imetystyyny. Esikoinen oli aina varsinainen pika-aterioitsija, joten imetykset kestivät useimmiten vain viidestä kymmeneen minuuttia. Sain imetettyä ihan ookoosti missä tahansa ilman erityisiä tukiviritelmiä, koska toimitus oli niin nopea. Imetysten lyhyistä kestoista huolimatta hartiani kuitenkin jumiutuivat jonkin verran pikkuvauvavaiheessa. Jossain kohtaa aloin imettää kotona ollessani yksinomaan makuuhuoneen sängyllä maaten. Nyt kuopuksen kanssa moinen lienee mahdotonta, kun imettäessäkin täytyy samalla vahtia ja viihdyttää esikoista. Voi siis olla, että varsinkin, mikäli uusi vauva syö pidempiä aikoja kerrallaan, kaipaan tällä kierroksella asentoni tueksi imetystyynyä.

Millaisia hankintoja te olette tehneet toista lasta varten? Puuttuuko listaltani jotain olennaista?

Jään näillä näkymin äitiyslomalle ensi kesänä, joten opintoni jäävät jälleen tauolle perheenlisäyksen vuoksi. Esikoinen syntyi opintojeni kandivaiheen suoritettuani, ja ehdin opiskella hänen ja tulevan kuopuksen vanhempainvapaiden välissä vuoden. Minulle jää siis vielä tämän nykyisen raskauden jälkeen suoritettavaksi noin vuoden edestä opintopisteitä. Voi ei, voisi joku ajatella – mutta jee, juuri näin halusinkin, ajattelen minä.

Toki taloudellisesta näkökulmasta olisi voinut olla fiksua lykätä kuopuksen yrittämistä vuodella tai puolellatoista. Olisin ehtinyt valmistua ensin ja jäädä mahdollisesti äitiyslomalle töistä minimiopintotukien sijaan. Emme kuitenkaan halunneet odottaa niin kauaa. Raha ei ole ikinä ollut meille kovin tärkeä prioriteetti elämässä, ja selviämme hyvin nykyiselläkin tulotasolla. Reilun kahden vuoden ikäero tuntui lopulta paremmalta ajatukselta kuin kolmen tai jopa neljän vuoden gäppi lasten välissä. Sitä paitsi olen nyt esikoisen kanssa huomannut, että kesken opintojen on aivan ihana aika jäädä vanhempainvapaalle.

Olen kirjoittanut tästä monesti ennekin, mutta mielestäni pienten lasten vanhemmuuden kannalta ainakin oman alani opiskelu on ihanteellisen joustavaa. Työelämään äitiyslomalta palatessa lapsi joutuu usein aloittamaan suoraan kokoaikaisen päivähoidon, mutta yliopistossa aikataulut ovat usein hieman löysempiä ja helpommin soviteltavissa. Syksyllä suoritin 25 opintopistettä, vaikka lapsi oli hoidossa vain pari tuntia paristi viikossa. Nyt keväälläkin kolme-neljä hoitopäivää on riittänyt hienosti. Toivon, että pystymme  opiskelujen ansiosta aloittamaan myös seuraavan lapsen kohdalla päivähoidon asteittain niin, että ensimmäisenä lukukautena riittäisi puoliaikainen hoitopaikka.

Minusta on  ylipäätään mukava ajatus palata vanhempainvapaalta tuttujen ja turvallisten opintojen pariin. Oman alan työt ovat minulle vielä aivan uusi maailma, joten on kiva, että pääsen aloittamaan työuran tuoreessa muistissa olevien kurssien ja käytännön harjoittelun enkä äitiysloman päätteeksi. Vaikka maisterinpaperit taskussa mikään ei ehkä tuntuisi jäävän samalla tapaa kesken kun nyt graduaihionkin sysäytyessä vähintään vuodeksi pöytälaatikkoon, ei juuri valmistumisen jälkeen olisi mielestäni välttämättä paras hetki lapselle. Jos jalkaa ei ehtisi saada ensin työelämän oven väliin, voisi vanhempainvapaan jälkeen tuntua vaikealta etsiä ihan uutta työpaikkaa ilman aiempaa kokemusta. Opinnoista ja viimeiseksi kurssikseni jäävästä työharjoittelusta polku töihin on paljon sulavampi.

Suunnitelmanani on siis jatkaa tämä kevät raskaudesta huolimatta ihan normaalisti opintoja, kuten alun perin suunnittelinkin. Kesäkuussa tai ihan viimeistään heinäkuun alusta jään lomalle, nautimme esikoisen kanssa viimeisistä viikoista kolmihenkisenä perheenä ja sitten elokuun lopulla onkin jo laskettu aika. Graduni, jota aloin työstää nyt tammikuussa, jää pahasti kesken, mutta sen ja loput puuttuvat opinnot teen valmiiksi sitten kuopuksen kasvettua. En usko, että kahden pienen äitinä jaksan vanhempainvapaalla juuri opintoja nakuttaa. Gradun lisäksi minulle ei kuitenkaan pitäisi jäädä jäljelle juuri mitään muita opintoja kuin työharjoittelu, eli mistään kovin massiivisesta rutistuksesta ei sitten ole enää kyse.