Innostuin tänä vuonna tekemään useamman joululahjan itse virkaten. Virkkausinspiraationi on aina ollut kausittaista: usein teen jonkin aikaa tosi ahkerasti useita projekteja, ja sitten koukku ja langat odottelevat taas yli puoli vuotta käyttämättöminä laatikossa. Nyt, kun aatto on ohitse ja nämä paketit jo avattu, halusin jakaa teillekin tekeleeni.

Omille lapsille virkkasin kaksi kukkakoristeltua pipoa: yhden esikoiselle ja toisen keskimmäiselle. Kummallakaan ei ole oikein ollut mieleistä, talvikeleille sopivaa hattua. Samanlainen samistelupipo olisi toki ollut söpö taaperollekin, mutta hänellä siskojen vanhoja, paksuja kypäräpipoja on useampia. Tein pipot tällä, jo aiemminkin hyväksi havaitsemallani ohjeella. Pipon tekeminen sujui sillä nopeasti ja näppärästi. Virkataan vain puolipylväitä ja joka rivin reunaan matalampaa silmukkaa, ja lopuksi ommellaan putkiloksi ja kiristetään päästä. Kukkaset tein tällä ohjeella. Ne tuovat pipoihin kivan ekstrasäväyksen ja valmistuivat ihan muutamissa minuuteissa.

Lasten serkulle virkkasin useammankin lahjan itse. Hän oli toivonut nuken vaatteita ja leikkiruokia, ja keksin, että kumpikin niistä on helppo toteuttaa itse tehden. Meidän taaperollamme sattuu olemaan samanlainen nukke kuin serkullakin, joten nuken asua oli kätevä sovitella ja mallata vauvanukelle aina tekemisen ohessa. En käyttänyt housuihin mitään valmista ohjetta, sillä olen jo joskus muinoin virkannut samalla idealla vauvanpöksyt esikoisellemme. Samantapaisiin on kuitenkin paljon ohjevideoita YouTubessa. Itse tein vain ensin nuken vyötärön mitan mukaisen, kapean pätkän puolipylväitä, loin sitten reunaan uudet silmukat peppuosuuden virkkaamista varten, jaoin silmukkamäärän puoliksi molempien lahkeiden välille ja tein ensin toisen ja sitten toisen lahkeen. Housut valmistuivat nopeasti ja ovat mielestäni helppo projekti aloittelijallekin. Kuvien ottamisen jälkeen intouduin virkkaamaan vielä toiset, valkoiset nukenhousut.

Neuletakki tuotti enemmän päänvaivaa, vaikka käytin siihen ohjetta. Tuo kyseinen video ei nimittäin mielestäni ole kovin selkeä oikean mitoituksen saamiseen. Minulla ei edelleenkään ole aavistustakaan, miten ensimmäiseksi virkattavan kaistaleen koko pitäisi arvioida, muutoin kuin jatkamalla tekemistä ja toteamalla myöhemmin, osuiko nappiin vai ei. Ensimmäisestä harjoituskappaleesta virkkasin aivan liian leveän ja jouduin aloittamaan koko homman kertaalleen alusta.

Vaikka sovittelin tekelettä yhtenään, malli ei valmiissa neuleessakaan osunut aivan kohdilleen, vaikka ihan käyttökelpoinen neuletakista tulikin. Koska selusta oli edelleen hieman turhan leveä, istuvuuden parantamiseksi lisäsin neuleeseen napit enkä tehnyt kaikkia ohjeessa neuvottuja lisäyksiä. Koska neuletakki on virkattu pylväillä, ei nappeja varten tarvinnut onneksi jättää mitään erillisiä napinreikiä, vaan ne saa avattua ja suljettua näppärästi silmukoiden väleistä. Ja ehkä jaksan virkata ensimmäisestä, aivan liian isosta selkäkappaleesta vielä myöhemmin toisen neuletakin vaikka omien lasteni isompikokoisille nukeille?

Leikkiruoaksi virkkasin serkkutytölle korillisen pehmoisia hedelmiä. Valitsin hedelmät lähinnä hyvältä vaikuttaneiden ohjeiden sekä valikoimista löytyneiden lankojen perusteella. Keltaista ja oranssia ostin kyllä varta vasten tätä projektia varten. Tein vesimelonin, kiivin, banaanin, appelsiinin ja ekstraksi vielä muutaman vadelman. Muokkailin tosin ohjeita vähän: tein esimerkiksi appelsiinista yhtä kerrosriviä pienemmän version kuin ohjeessa, jotta se sopisi paremmin yhteen muiden hedelmien kanssa. Lisäksi vesimeloni olisi kannattanut tehdä mieluummin jollain muilla silmukoilla kuin pylväillä, jottei täyte kuultaisi pinnan alta niin selkeästi. Vadelmien ohjevideo oli sen verran kummallinen, että otin siitä lähinnä idean ja alun silmukkamäärät. Mutta tekemällä viisastuu!

Olen ylipäätään huomannut, että seuraan harvoin virkkausohjeita aivan orjallisesti ja usein pienillä muutoksilla lopputuloksia pystyisi kohentamaan. Ruskeaan hedelmäkoriin en käyttänyt ohjetta lainkaan, vaan virkkasin ensin pohjaksi soikion parin kokeilun ja päästä keksittyjen silmukoiden lisäysten avulla. Sitten vain jatkoin laitoja ylöspäin sopivan mitan verran ja lisäsin kantokahvan. Erilaisia hedelmiä olisi voinut lisätä kokoonpanoon vaikka millä mitalla, mutta esimerkiksi omenan teosta luovuin, koska kokonainen, järkevässä mittakaavassa oleva omena olisi vienyt korista niin paljon tilaa.

Sellaisia virkkauksia! Lahjojen itse tekeminen on mielestäni kivaa ajanvietettä, koska siinä yhdistyvät hupi ja hyöty. Omaan käyttöön virkkauksia tarvitsee kuitenkin loppujen lopuksi vain rajallisen määrän. Tänä vuonna toki tein näiden tässä esiteltyjen lahjojen ohella jouluksi omaan kotiimme yhden tummanpunaisen kukkaruukunsuojuksen lisää sekä virkkasin jouluisamman päällisen sohvatyynyyn… Ja tammikuun projekteina odottavat vielä toinen sohvatyynyn päällinen (en jaksanut tehdä heti putkeen toista identtistä, niin isoa ja kaavamaista virkkaushommaa) sekä lapaset vauvalle. Eli ihan hetkeen en taida päästä laskemaan virkkuukoukkua kädestä, haha.

Jäin muutama päivä sitten äitiyslomalle. Aika on kulunut vauhdikkaasti. Olen virkannut ja paketoinut valmiiksi viimeisiä joululahjoja, leiponut pipari-juustokakun pakkaseen joulua odottamaan ja järjestellyt lasten askartelulaatikon. Ihan perus arjen kotitöihin, kuten ruoanlaittoon ja siivoukseenkin, on saanut kulumaan ison osan päivistä. Toki olen myös kuunnellut äänikirjoja siinä ohessa ja välillä surffaillut netissä, mutta täytyy myöntää, että sellainen ”aivot narikkaan” -rentoutumistila ei ole vielä laskeutunut ylleni. Ainakin muutamien to do -listan hommien hoitaminen joka päivä ja asioiden aikaan saaminen on tuntunut hyvältä, mutta odotan kyllä jo vähän joulun jälkeistä aikaa, jolloin ehkä paremmin pystyy laskeutumaan sellaiseen aivan kiireettömään olotilaan ja vauvan odotukseen. Henkistä kuormaa töiden loppuminen on kyllä jo vähentänyt, kun työjutut eivät pyöri jatkuvasti mielessä kotona.

Lapset olivat tällä viimeisellä viikolla lyhyitä, muutaman tunnin päiviä eskarissa ja hoidossa. Nyt hekin ovat sitten pitkällä joululomalla. Mies ei pidä koko joululomaa vapaata, mutta onneksi pyhät ajoittuvat tänä vuonna aika kivasti, ja joitain päiviä hän tekee vain puolikkaina niin, että ehdimme aina iltapäivisin hyvin touhuta koko perheenä. Olen suunnitellut alustavia lomapuuhia. Ainakin uimahalliin ja sisäleikkipaikkaan olemme menossa, ja lisäksi tapaamme varmasti lomalla jonkin verran kavereita ja perhettä. Käymme miehen mummun luona ja katsotaan, jos lapset pääsisivät joksikin päivää sukulaisille hoitoon.

Joulun aikaan monet paikat, kuten kirpparit, ovat kokonaan kiinni, ja pyhät toki rajoittavat aukioloaikoja muutenkin. Uskoisin, että keksimme kuitenkin ihan kivasti touhua tuleville parille viikolle. Kun vielä säät tarjoilisivat jotain muuta kuin viime viikkojen jokapäiväistä vesisadetta, olisi ulkonakin hauskempi viettää aikaa. Näistä eilen otetuista vihertävistä kuvista ei ihan heti arvaisi, että eletään joulukuun loppua!

Raskausjutut ovat jääneet viime aikoina pitkälti joulu- ja lomatunnelmien jalkoihin, mutta perjantaina kävin neuvolalääkärillä. Lääkäri oli oikein mukava ja juteltiin vähän synnytysjutuistakin. Kerroin edellisestä kotisynnytyksestä ja hän suhtautui siihen tosi kivasti. Käynnillä tehtiin kaikki perus mittaukset, paino minulla on noussut normaalitasostani koko raskauden aikana noin kymmenen kiloa ja sf-mitta oli laskenut keskikäyrältä alakäyrälle. Siihen toki vaikuttaa paljon sekin, kuka mittauksen tekee: nyt mittaaja ei ollut sama tuttu terkka vaan lääkäri.

Lääkäri otti myös valmiiksi GBS-näytteen synnytystä ajatellen. Itse pidän streptokokkitestausta vähän turhana, koska en joka tapauksessa haluaisi antibioottia näytteen ollessa positiivinenkaan, eikä sitä nopeissa synnytyksissäni ehdittäisi edes laittaa. Antamatta jätetty testitulos tulkittaisiin kuitenkin sairaalassa positiiviseksi, joten tuumin pääseväni helpommalla, kun annan näytteen. Se todennäköisemmin on negatiivinen, ja silloin asiasta ei tarvitse vääntää. Jos streptokokkia ei ole testattu, sairaalasta ei välttämättä päästetä ajoissa kotiin, vaan halutaan jäädä seurailemaan mahdollisia tulehduksen merkkejä vauvassa.

Ainoana vähän ikävämpänä juttuna hemoglobiinini oli laskenut edelleen. Alkuraskaudessa se oli vielä vallan mukavat 142, edelliskäynnillä raskauden puolivälin jälkeen 121 ja nyt enää 111, mikä on jo viitearvojen alapuolella. Ei siis muuta kuin saman tien rautakapseliostoksille. Olen syönyt joissain edellisissäkin raskauksissani satunnaisesti rautaa, ja se on onneksi sopinut minulle ihan hyvin. Jotenkin en ehkä vielä viimeksi noteerannut hemoglobiinin laskua niin kummoisesti, koska oloni on ollut koko ajan ihan hyvä. Aloin kyllä syödä ystävältä saatua raskausajan monivitamiinia, jossa rautaakin hieman on, mutta tuollaisissa ”kaikille sopivissa” kapseleissa määrä on varmasti nyt tähän kohtaan liian alhainen. No, on tässä onneksi vielä varmaan noin kuukausi aikaa tankata varastoja ennen synnytystä.

Seuraavina to do -juttuina vauvaa varten onkin oikeastaan enää raskauskuvien ottaminen ja sitten lähempänä synnytystä vaatteiden pesu, tarvikkeille paikkojen kehittely sekä synnytyskassin pakkaus. Nämä postauksen räpsyt mies onneksi taas parissa minuutissa ikuisti, mutta kokonaisuudessaan kuvia on kertynyt tästä odotuksesta tosi vähän. Vuodenaikaan kuuluva pimeys on myös osaltaan vaikeuttanut valokuvaamista. Noh, eiköhän joululta tule ainakin vähän kuvamateriaalia, ja täytyy yrittää saada vielä tammikuun puolella vaikka jotain tunnelmallisia lumisia raskauskuvia ikuistettua – jos siis säät sen osalta suosivat.

Kokonaisuudessaan olen kuitenkin ihan hyvässä vauhdissa vauvaan valmistautumisessa, vaikka tuntuukin, etten ole tehnyt juuri mitään. Mutta näin neljännellä kerralla kaikki on jo muutenkin niin hyvin valmiina, ettei sellaista älytöntä valmistautumisrumbaa ehkä tarvitakaan. Sen kun vain antaa ajan kulua ja touhuilee aina pala kerrallaan jotain pieniä juttuja valmiuteen.