Tuleva neljäs lapsemme on poika. Se on tarkoittanut jonkin verran hankintojen tekoa. Tänään kurkistetaan vähän ennakkoon, millaista vaatekokoelmaa olen vauvallemme kartuttanut. Kolmen tytön jäljiltä kaapit ovat olleet täynnä vaaleanpunaista, kukkasia ja röyhelöitä. Entuudestaan pojalle sopivia vaatteitakin oli onneksi jonkin verran, erityisesti esikoisen äitiyspakkauksesta. Pojalle sopivat kuteet olivat kuitenkin pääasiassa sellaisia tosi perusvaatteita, kuten yksivärisiä valkoisia tai harmaita bodyja. Siksi olen yrittänyt metsästää kirpparilta erityisesti vähän erilaisempia, söpöjä ja värillisiä poikien vaatteita, vaikka etenkin kuviollisia ja värikkäitä housuja on ollut vaikea löytää.

Sopivaa vaatemäärää on tuntunut vaikealta arvioida, koska varsinkin kolmannella lapsellamme oli käytössä niin älytön kasa sieltä täältä ja sukulaisilta kertynyttä kampetta, että hyvä kun ehti kaikkia vauvanvaatteita pariin kertaan käyttämään. Nyt tälle neloselle en halua haalia ylimääräisiä vaatteita vain kaapin tukkeeksi. Olen arvioinut, että kolme pyjamaa ja 6-7 bodya ja housua pitäisi riittää ainakin pienemmissä koissa. Aina voi kuitenkin käyttää varavaatteina seuraavan koon kuteita tai niitä kaapin perältä edelleen löytyviä tyttömäisiä vaatteita. Uskoisin myös, että vauvan synnyttyä lahjaksikin saattaa tulla jonkin verran vaatteita, joten en halua etukäteen ostella hirveitä röykkiöitä jemmaan.

Vauvanvaatteita on mielestäni usein vaikea jaotella koon mukaan, koska eri merkkien mitoutukset ovat niin erilaisia. Yleensä vaatteet on helpompi järjestää jatkumoksi kokojärjestykseen kuin tiukasti eri kokosenttimäärien mukaan. Nämä kuvatkin on jaoteltu hyvin karkeasti, ja esimerkiksi koko 56/62 on osittain päällekkäistä. Se on ihan hyväkin, kun koon vaihdosta ei tarvitse tehdä yhdellä rykäyksellä.

Pienimmässä eli koossa 50 alkaa olla koossa kiva valikoima vaatetta. Sekä housuja että bodyja on seitsemän (kuvassa kaksi valkoista perusbodya on päällekkäin) ja pyjamia kolme. Housuja ehkä riittäisi vähempikin, pikkuvauvalla kun sotkua tulee yleensä useammin bodyihin, mutta kokonaisuus toimii mielestäni kivasti ja vaatteet yhdistyvät hyvin toisiinsa. Ehkä joku kuviollinen body voisi vielä olla kiva lisä, mutta muutoin tulemme varmasti näillä toimeen.

Tuo kuvan vasemman reunan vihreä body ja turkoosit housut ovat sellaiset ”perinnevaatteet” jo esikoisen ajalta, joissa kaikki lapsemme ovat kotiutuneet sairaalasta. Ne vastaavat oikeastaan kokoa 44 ja mahtunevat vain ihan vauvan ensihetkinä. Eihän koko 50 ylipäätään vauvalle kauaa mahdu, mutta on kiva, ettei vastasyntyneen tarvitse hukkua ihan liian suuriin vaatteisiin. Uusina (eli kirpparilta tätä uutta vauvaa varten) olen ostanut tuon sinisen ja vihreän yksivärisen Lindexin bodyn sekä kuvan vasemman reunan tummansiniset ja mustavalkokuvioidut housut. Oikean reunan kaksi valkoista ja punainen body ovat esikoisen äitiyspakkauksesta.

Koossa 56 bodyjen ja housujen suhde onkin sitten reilusti toisin päin. Meillä oli edellisten lasten jäljiltä valmiina runsaasti juuri niitä harmaita ja valkoisia perusbodyja tässä koossa. Halusin vauvan vaatekaappiin kuitenkin vähän väriä ja vaihteluakin, joten innostuin hamstraamaan tässä koossa kirpparilta vielä viisi bodya lisää. Uusia hankintoja ovat kaikki muut bodyt paitsi kuvassa päällekkäin olevat kolme perusbodya sekä alemman rivin reunimmaiset bodyt. Vähempikin olisi varmasti riittänyt, mutta kun parilla eurolla sai, niin tuli innostuttua.

Housuja koossa 56 on aika niukasti, vain viidet tavalliset housut ja yhdet potkuhousut. Vain keskellä olevat yksiväriset vihertävät olen ostanut nyt tätä neljättä vauvaa varten. Ehkä ainakin yhdet olisi vielä hyvä olla, mutta koska koossa 62 pöksyjä on reippaammin, selvinnemme myös tällä nykyisellä kokoelmalla.

Okei koossa 62 perusvaatetta on paljon, vaikken ole ostanut lisää kuin yhden kumpaakin (sinisen pesukarhukuvioisen bodyn ja eläinkuvioidut housut). Nämä ovat pääosin jo esikoisen ajoilta ja äitiyspakkauksesta. Vaikka kappalemäärällisesti vaatetta on paljon, vaihtelevuus on aika vähäinen: housuista valtaosa on vaaleaa tai harmaata yksiväristä, ja bodyista yksivärisen vihertäviä on peräti kolme kappaletta. Kyllä nämä kaikki varmasti käyttöön tulevat, kun jo kaapista kerran löytyvät, mutta kokonaisuudessaan tämä koon 62 setti ei ehkä ole ihan niin mieluisa kuin pienempien kokojen vaatesetit.

Pyjamia meillä oli ennalta vain yksi pojalle kelpaava (sekin yksisarviskuvioitu), joten yöpukuja olen ostanut kirppikseltä kuvassa ylimmän ja alimman.

Koossa 68 puuttuu vielä useampi vaatekerta. Pyjamia on ainoastaan yksi jouluaiheinen ja pitkähihaisia bodyja neljä kappaletta. Juuri tämän koon bodyt ja pyjamat ovat siis tällä hetkellä hankintalistan kärjessä. Onneksi 68-koon käyttöönottoon menee muutama kuukausi vauvan syntymästä, joten aikaa etsiskellä on hyvin. Näissä vähän suuremmissa koissa käyttöikää alkaa olla sen verran, ettei haittaisi, vaikka vaatetta olisi hieman enemmänkin kuin pikkukoissa.

Tämän koon housukokoelma on värikäs ja monipuolinen, mutta melko yksivärinen. Olen ostanut kirppikseltä jo neljät housut: pandat, Gugguun kaksiväriset siniset legginssit (ei kuvassa), oranssinruskeat legginssit ja nuo vaaleansiniset yksiväriset housut, koska tykästyin niiden kauniin raikkaaseen sävyyn. Ehkä jotkut neutraalin väriset kuviolliset housut voisivat vielä täydentää kokoelmaa, vaikka määrällisesti näissä onkin varmasti ihan tarpeeksi.

—

Sellaiset setit! Jonkin verran meillä on vaatetta valmiudessa myös suurempiin kokoihin, mutta niitä en ole vielä käynyt tarkemmin läpi. Jos nelonen kasvaa edes suunnilleen samaan malliin kuin isosiskonsa, kokoa 74 tarvitsee miettiä aikaisintaan loppusyksystä. Sellainen yleiskutina minulla on, että bodeissa valmiina oleva vaatetus on enimmäkseen vain tytölle sopivaa, kun taas housuista löytyy enemmän neutraalin yksivärisiä ja pojalle sopivia. Taaperokoissa oikein mitään vaatetta ei tosin ole sukupuolineutraalina. Siinä kohtaa mekot ja vaaleanpunaisuus lähtivät minulla vahvemmin valloilleen, haha. Mutta toki niitä ei vielä tässä kohtaa tarvitse miettiäkään. Kuopuksellemme olen jo nyt koettanut hankkia ulkovaatetta vähän neutraalimmassa hengessä, jotta kaikkea ei tarvitsisi uusia pikkuveljelle.

Monena vuonna joulukuun alku on tullut minulle ihan yllättäen, eikä lasten joulupussien sisältöä tai lahjahankintoja ole tullut miettineeksi vielä juurikaan. Tänä vuonna koen kuitenkin olevani kerrankin hyvässä vauhdissa jouluvalmistelujen kanssa jo näin marraskuun puolella. Olen ostanut lahjoja, hankkinut pakastimeen pipari- ja joulutorttutaikinat sekä jemmannut ideoita lasten joulukalentereja varten.

Joululahjarumbaa varten meillä on käytössä mieheni koodaama lahjasovellus, johon voi tehdä suvun kanssa yhteisiä lahjatoivelistoja sekä merkata kaikille näkyviin, mikäli jotakin ostaa. Se on säästänyt tosi paljolta säädöltä. Enää ei tarvitse kysellä erikseen jokaiselta perheenjäseneltä, mitä he toivovat lahjaksi, tai yrittää koordinoida niin, ettei ostaisi vahingossa samaa lahjaa kuin joku toinen. Omien lastenkin osalta on helppoa, kun voi tuutata kaikki toiveet samaan listaan, ja sukulaiset voivat sitten sieltä itse vapaasti valikoida, mitä haluavat kenellekin antaa. Meillä tytöt toivovat tänä vuonna esimerkiksi leikkiruokia, kassakonetta kauppaleikkeihin, Suomen Aarre -lautapeliä, Prinsessa-lehden tilausta, pyjamia ja taskulamppua.

Sovelluksen myötä olen itsekin päässyt jo tosi hyvään vauhtiin lahjahankintojen kanssa. Meillä on tapana antaa lahjat minun ja miehen vanhemmille, sisaruksille, sisarusten lapsille sekä kummilapsille. Olen metsästänyt tarjouksia ja saanut hankittua jo melkein kaikki lahjat. Parista serkkulapsen lahjasta puuttuu jotakin, ja miehen puolelta kahdelle hänen sisarukselleen ei ole vielä lahjoja ostettu. Mutta en muista, olenko koskaan aikaisemmin tehnyt lähes kaikkia lahjaostoksia jo ennen Black Fridayta.

Oman perheen kesken emme toisiamme juuri lahjo. Kolmilapsisessa perheessä, jossa yhtä sun toista tavaraa on vuosien varrella ehtinyt kertyä, järkevien lahjaideoiden keksimisessä sukulaisillekin tuntuu olevan jo ihan tarpeeksi hommaa, haha. Ja puolison kanssa meille ei ole oikein ikinä muodostunut kummoista lahjomiskulttuuria. Meillä on täysin yhteinen talous, ja jos jompikumpi jotakin haluaa tai tarvitsee, se hankitaan juhlapäivistä riippumatta yhdessä sopien. Lapsille saatamme ostaa jouluksi jotakin pientä kirpparilta tai tarpeeseen. Esimerkiksi tänä vuonna löysin jo lokakuussa kirpparilta kolme Pokemon-palloa, jotka ajattelin laittaa vähän isommiksi yllätyksiksi aaton joulukalenteriluukkuihin. Lisäksi virkkaan parhaillaan kahdelle vanhimmalle lapselle kukilla koristeltuja pipoja.

Meille on tulossa tänä vuonna vähän erilainen joulu, koska ekaa kertaa ikinä vietämme aattoa omassa kodissamme. Vanhemmillani on joulun alla muutto- ja remonttitohinat meneillään, joten kokoonnumme aattona minun sukuni voimin heidän kotinsa sijasta meille. Sitten joulupäivänä (tai mahdollisesti tapanina, vähän suvun vuorotyöläisten työvuoroista riippuen) kokoonnumme miehen puolen suvun kesken miehen siskon luokse. Aiemmin olemme joka vuosi vuorotelleet sen suhteen, kumman suvun kanssa vietämme aattoa ja kumman joulupäivää, mutta nyt puhuimme, että jatkossa voisimme vakiinnuttaa nämä päivät ihan vakituisiksi. Miehen vanhemmat kun haluavat käydä aattona vielä muidenkin sukulaisten luona, ja lasten unirytmien ja muiden aikataulujen vuoksi aatto heidän sukunsa kanssa tuntuu aina jäävän liian kiireiseksi. Joulupäivänä tai tapanina on paremmin aikaa yhteiselle joulunvietolle samassa paikassa.

Vaikka joulun vietto siirtyy fyysisesti meidän kotiimme aatoksi, jouluruoat tulevat entiseen tapaan pääosin muualta. Isälläni on ollut tapana hakea joululaatikot, kalat ja juustot, ja kinkku tulee siskon miehen työpaikalta. Minulle kokattavaksi jää siis vain jotain pientä, tyyliin rosolli, vihersalaatti ja keitetyt perunat. Pipareita ja joulutorttuja leivomme varmasti joka tapauksessa lasten kanssa aktiivisesti, ja joku vuosi leivoin varsin onnistuneen pipari-juustokakunkin joulun jälkkäripöytään. Raskauden vuoksi joudun taas skippaamaan osan joulupöydän parhaista antimista eli kaloista, mutta eiköhän sitä riittävästi suuhun pantavaa silti saa. Miehen siskolla ei ole tarjolla jouluruokia, joten niitä syömme oikeastaan vain aattona ja ehkä tapanina, jos jämiä jää. Aiempina vuosina lapset eivät ole jouluruoista innostuneet, mutta eihän sitä tiedä, jos iän myötä jotkut uudet maut taas maistuisivatkin. Itse tykkään jouluruoista tosi paljon, saahan niitä vain kerran vuodessa!

Jään sopivasti äitiyslomalle paria viikkoa ennen joulua, ja koko perheemme pitää pitkän, kahden ja puolen viikon joululoman. Tänä vuonna joulufiilistelylle on siis reilusti tilaa. Viimevuotiset lasten pikkujoulut jäävät kyllä työkiireiden vuoksi järjestämättä, mutta noin muutoin jouluaskareille ja vaikka perusteelliselle joulusiivoukselle on hyvin aikaa. Toivottavasti tänä vuonna saataisiin myös pysyvä lumi maahan jouluksi!