Ajattelin ennen vauvan syntymää, että äitiyslomalla oleminen sopii minulle takuulla loistavasti. En uskonut ollenkaan, että aika kävisi kotona pitkäksi. Äitiyslomalla kotona nököttämisen tylsyydestä puhuminen tuntui päinvastoin itselleni tosi vieraalta, koska olen aina ollut kotosalla viihtyvää tyyppiä. Jatkuvien aktiviteettien, ystävien tapaamisten ja harrastusten sijaan introverttiluonteelleni on aina sopinut paremmin rauhallinen puuhastelu kotona. Olen nauttinut omasta rauhasta, tietokoneella surffailusta, pelaamisesta, käsitöiden tekemisestä, blogin kirjoittamisesta… Ylipäätään arkisten asioiden tekemisestä itsekseni tai puolison kanssa, joten uskoin vauvan kanssa hengailun sujahtavan luontevaksi osaksi tätä kaikkea. En käynyt ennen lastakaan kovin paljoa erilaisissa menoissa, joten äitiys ei vaatinut minulta mistään sellaisesta luopumista. Arvelin, että vauvan kanssa ei välttämättä tulisi lähdettyä pois kotoa senkään vertaa kuin aiemmin. Näin jälkeenpäin tarkasteltuna meille on kuitenkin käynyt juuri päinvastoin.

Usein puhutaan siitä, miten vauva rajoittaa äidin omia menemisiä. Esimerkiksi baariin, kuntosalille tai fiinille illalliselle voikin olla mahdotonta lähteä pikkuinen kainalossa. Yllättyksekseni itse olen kuitenkin kokenut, että vauvan kanssa kodin ulkopuolella liikkuminen on ollut tosi iisiä. Neiti on viihtynyt pienestä pitäen hyvin vaunuissa tai kantorepussa, monista paikoista löytyy nykyään hyvin varustellut lastenhoitotilat ja imetys on mahdollistanut vauvan ruokkimisen ilman kummempia oheistarvikkeita. Olen käynyt vauvan kanssa elokuvateatterin vauvakinossa, joka viikko on ollut perhekerhoa ja muskaria, olemme kierrelleet lukemattomia kertoja kaupungilla, tavanneet ystäviä, käyneet syömässä ja kahvilla. Vauva on ollut sylissäni seurakunnan työryhmän palaverissa sekä jumalanpalveluksissa.

Vauvaikäisen kanssa on ollut helppoa liikkua kodin ulkopuolella, kun hän ei vielä juoksentele ympäriinsä vaan tyytyy yleensä tutkailemaan lelujaan lattialla tai sylissä. Lisäksi ystäväpiirissäni on tosi monta vauvaa samaan aikaan, joten yhteisen vauvaystävällisen tekemisen keksiminen on ollut helppoa. Kukaan ei ole nyrpistellyt nenäänsä mukana menossa keikkuvalle pikkuiselle. Koska en ole tottunut käymään missään sellaisissa omissa harrastuksissa, joissa vauvan läsnäolo olisi haasteellista, en ole kokenut vauvan rajanneen menojani juurikaan. Pikemminkin pikkutyypin myötä olen tullut lähteneeksi paljon enemmän ulos ihmisiä tapaamaan ja harrastamaan kuin yksinäni, kun vauvaperheille on niin paljon kaikkea kivaa tarjolla.

Toinen syy aktivoitumiseeni on se, että – toisin kuin raskausaikana kuvittelin – minullekin seinät alkavat toisinaan kaatua päälle pelkästään vauvan kanssa kotona hengaillessa. Kotoilu vauvan kanssa on nimittäin ihan eri asia kuin kotoilu yksinään. Nykyään kotona oleminen ei tarkoita enää samalla tapaa minun omaa, tee mitä huvittaa -tyylistä vapaa-aikaa kuin aikaisemmin, vaan vauva on ykkösprioriteetti. Hänen kanssaan voi tietenkin puuhastella kaikenlaista mukavaa leikeistä ja loruilusta laulamiseen ja lukemiseen, mutta vaikka vauva kuinka on maailman ihanin ja aurinkoisin tyyppi, päivät pitkät neljän seinän sisällä lasta viihdyttäen alkavat pitemmän päälle puuduttaa.

Tylsistyminen onkin nyt vauvan äitinä aivan erilaista kuin ennen lasta. Mielessä kyllä olisi monta asiaa, jotka täytyisi tai haluaisi tehdä, mutta pienen ollessa hereillä niiden toteuttaminen ei vain ole mahdollista. Toki vauva ei hereillä ollessaan vaadi sataprosenttista huomiota koko aikaa ja viihtyy aina jonkin aikaa itsekseenkin leluja tutkien, mutta vaikkapa tietokoneella tönöttäminen lapsen puuhaillessa omiaan tuntuisi silti väärältä. Aika monet vanhat vapaa-ajanviettotavat ovat joko jääneet pois tai niitä ehtii harrastaa ainoastaan päiväuniaikoina. Minulle äidiksi tulemisessa suurin muutos ja haaste ei olekaan ollut omista, kodin ulkopuolisista menoistani tinkiminen, vaan sen rauhallisen kotivapaa-ajan hupeneminen.

Koska kotona oleilu ei ole enää pelkkää minun vapaa-aikaani vaan vauvan kanssa olemista, tulee tekemisiä tietysti pohdittua enemmän siitä näkökulmasta, mikä on kivaa vauvan kanssa. Erilaiset kodin ulkopuolelle sijoittuvat tekemiset antavat hyvää virikettä ja mielen piristystä meille molemmille. Vauva nauttii, kun saa katsella uusia ympäristöjä, leikkiä uusilla leluilla ja nähdä ihmisiä. Minä nautin, kun pääsen välillä jakamaan ajatuksia aikuisten pariin ja saan lepuuttaa aivoja vauvan viihdyttämiseltä. Erilainen maisema ja tekeminen pitävät hänet yleensä tyytyväisempänä kuin iänikuiset kotipuuhat. Yksittäiset pelkästään kotona vietetyt päivät eivät vielä haittaa, mutta kaksi peräkkäistä on jo ihan liikaa ja näkyy välittömästi omassa fiiliksessä ja jaksamisessa. Menemisen ei tarvitse olla mitään ihmeellistä. Ihan jo ruokakauppaan lähteminen tai piipahdus vanhempien luona auttaa.

Viihdyttekö te äitiyslomalla hyvin kotona vai kaipaatteko tekemistä kodin ulkopuolella?

Raskausaikana tein monta listaa tarvikkeista, jotka vauvaa varten tulisi hankkia. Keräsin netistä, foorumeilta ja tuttujen mielipiteistä ideoita ja puntaroin tuon tuostakin, mitkä lukemattomista härpäkkeistä olisivat oikeasti tarpeen. En halunnut ostaa mitään turhaa, mutten toisaalta stressata puuttuvista tavaroista tai niiden hankkimisestakaan. Nyt vauvan ollessa seitsemän kuukauden ikäinen ja pikkuvauvavaiheen ollessa takana päin olen saanut aika hyvän käsityksen siitä, millaisia välineitä itse pidän hyödyllisinä ja mistä oli meidän arjessamme oikeasti apua. Siispä jaan tänään ajatuksiani siitä, mitkä tarvikkeet olivat meille pelastus ja mitä ilmankin olisimme pärjänneet vallan mainiosti. Ehkä joku muu raskaana oleva ja tavarapaljoudesta tuskaileva saa tästä apua?

Yleisohjeena sanoisin, että ennen vauvan syntymää ei kannata villiintyä ostosten kanssa liiaksi. Kaiken sellaisen, jonka välttämättömyydestä ei ole varma, joka hankitaan joka tapauksessa uutena eikä kierrätettynä ja jonka pystyy ostamaan ruokakaupasta tavallisten ostosten yhteydessä, voi mielestäni huoletta jättää hankkimatta. Jos nimittäin haluaa varautua ennakolta ihan kaikkeen, joutuu haalimaan älyttömän röykkiön täysin tarpeettomaksi osoittautuvaa tavaraa, koska kukaan ei voi ennalta tietää, mitkä jutut nimenomaan teidän vauva-arjessanne osoittautuvat korvaamattomiksi. Esimerkiksi harsot ovat toki tarpeellisia, mutta jos vauva ei juuri pulauttele eikä äiti kärsi suihkutisseistä, muutamalla pääsee kyllä alkuun ja niitä voi ostaa sitten myöhemmin lisää.

Sellaiset jutut, jotka voi ja jotka haluatte etsiä kierrätettyinä, kannattaa kuitenkin hankkia etukäteen.  Esimerkiksi vaateostokset kannattaa mieluummin hoitaa rauhassa raskausaikana kirpputoreilla eikä beben synnyttyä paniikissa Prisman vaateosastolla. Vastasyntyneen kanssa ei luultavasti jaksa lähteä metsästämään puuttuvia tuotteita kirppisten tai huuto.nettien viidakkoon, joten pikkuvauvan kanssa tavarat tulee todennäköisesti haettua helpoimman kautta eli uutena.

Tarpeetonta

Bodyt kääntöhihoilla. Raskausaikana luin monesta paikkaa, että bodyjen käännettävät hihat ovat itseään vahingossa raapivan vauvan kanssa näppäriä. Haalin useampia sellaisia, mutta loppujen lopuksi en tainnut kääntää hihoja nyrkkien peitoksi kertaakaan. Vastasyntyneen kädet oli mukavampi pitää vapaina, ja kahden viikon päästä kynsiä saikin jo alkaa leikkaamaan, jolloin raapimisriski väheni. Varsinkin newborn-koon jälkeen ominaisuus on siis mielestäni täysin turha. Kääntämistä voi sitä paitsi harrastaa vain, jos hihat ovat vauvalle liian pitkät: sopivan kokoisissa bodyissa kangasta ei ylety venyttämään nyrkkien ylitse. Sanoisinkin, että niitä pienimpiä 50-kokoisia bodyja voi toki varuiksi ostaa kääntyvillä hihoilla, mutta sen jälkeen ominaisuutta ei takuulla tule hyödynnettyä (meillähän on kääntyvät hihat eräässäkin bodyssa, jota vauva käyttää nyt seitsemänkuisena – öö, mitä järkeä, kysynpä vaan). Toki kääntömahdollisuudesta ei ole mitään haittaakaan, mutta oikeasti hyödyksi se on meillä ollut ainoastaan ulkohaalareissa. Niissä on näppärää, kun liian pitkät hihat voi hyödyntää lisäkerroksena tumppujen päälle, ja sitten vauvan kasvaessa avata antamaan kasvunvaraa käsille.

Paidat, neuleet ja muut vastaavat vauvalla. En ostaisi pienelle vauvalle mitään muita yläosia kuin bodyja. Paidat vain rullaavat sylissä pidettäessä kainaloihin ja sopivat paremmin kävelemään opettelevalle, eli vasta lähemmäs taaperoikäiselle. Joku yksittäinen neuletakki tai college voi toki olla ulkonäkösyistä kiva, mutta lämmikkeenä ohut villa- tai collegehaalari voittaa mielestäni sellaiset 6-0.

Erillinen hoitolaukku. Ymmärrän hoitolaukkujen idean siinä mielessä, että vauvan tarvikkeille toki tarvitaan oma tilava laukkunsa, mutta nimenomaan hoitolaukun ostaminen vauvaa varten on mielestäni turhaa. Uskon, että suurin osa ihmisistä omistaa kyllä jo valmiiksi jonkun käyttötarkoitukseen sopivan laukun, kassin tai repun. Meillä vauvan kamppeita kannetaan ihan tavallisessa nahkarepussa, joka on aiemmin toimittanut koululaukkuni virkaa. Joo, siinä ei ole useita taskuja ja mahtavaa organisointimahdollisuutta vaipoille, varavaatteille, ruokalapuille ja muille, mutta ihan riittävän nopeasti sieltäkin tarvitsemansa löytää. Ylipäätään suosittelisin ehdottomasti reppua laukun sijaan. Kun raijaa viikon ruokaostoksia ja turvakaukalossa istuvaa vauvaa mukanaan autosta sisälle, on perin näppärää, kun yhden liikkuvan palikan saa sijoitettua pois käsistä selkäpuolelle.

Monet hygieniatarvikkeet, kuten useampi vauvan kylpypyyhe, vauvan vanupuikot, kosteuspyyhkeet, pesuaineet jne.  Vauvamme kylpee korkeintaan kaksi kertaa viikossa, joten yksi kylpypyyhe on riittänyt vallan mainiosti ja sen ehtii pestä ja kuivattaa hyvin kylpykertojen välissä. Hygieniatuotteista ostaisin varastoon ainoastaan yhden putelin sinkkivoidetta tai vastaavaa vaippaihottuman varalle. Pesuaineet, monenlaiset rasvat ja öljyt eivät ole mielestäni pienelle lapselle välttämättömiä. Ihan vain vedellä pärjää pitkälle, tai jos jotakin muita aineita kaipaa, voi ne ostaa sitten tarpeen ilmetessä. Tavalliset vanupuikot sopivat navan putsaukseen aivan yhtä hyvin kuin nimenomaan vauvoille suunnitellutkin, eikä sitä napaa loppujen lopuksi edes tarvitse putsailla kuin pari viikkoa. Vanupuikkoja kului siis ainakin meillä vain kourallinen.

Tuttipullot. Tuttipulloja ei mielestäni tarvitse hankkia etukäteen yhtä enempää, jos suunnitelmissa on imettää lasta. Meidän vauvamme oli täysimetyksellä, joten pullolle on ollut tarvetta vain hyvin satunnaisesti silloin, kun olen ollut itse hetken poissa ja mies on syöttänyt pienelle pakastimesta pumppaamaani maitoa. Yksi hyvä, pienehkö ja anti-colic-tuttiosalla varustettu tuttipullo olisi siis riittänyt vallan mainiosti. Edelleen muistakaamme alussa toteamani sääntö: mitään sellaista, mitä myydään melkeinpä missä tahansa lähikaupassa, on turha haalia varastoon etukäteen ennen, kuin tietää, onko sille tarvetta. Mikäli imetys ei olisi lähtenyt sujumaan, olisi mies voinut kävellä lähimpään K-markettiin pullo-ostoksille. Samasta syystä jätin maidonkerääjän ja rintakumit ostamatta ja hyvin pärjättiin ilman.

Itkuhälytin. En pidä itkuhälytintä universaalisti turhakkeena, mutta me emme ole sellaista missään kohtaa kaivanneet. Parvekkeemme oli vauvan syntyessä remontissa ja käyttökiellossa useamman kuukauden, joten pieni ei missään kohtaa tottunut nukkumaan pihalla. Hän on nukkunut päiväunensa alusta asti omassa sängyssään sisällä, mistä äänet kuuluvat viereisiin huoneisiin aivan tarpeeksi hyvin ilman erillistä laitettakin. Jos vauvaa on tarkoitus nukuttaa itsekseen ulkona, on itkuhälytin toki hyvä hankinta, mutta en ostaisi sitä varauksetta joka talouteen, ellei tällaista aikomusta ole etukäteen tiedossa (tai ellei koti ole niin suuri, että itku ei kantaudu sisälläkään vanhemman korviin).

Imetystyyny. En tullut missään kohtaa hankkineeksi imetystyynyä ja pärjäsin hyvin ilman. Vauvamme oli jo vastasyntyneenä tehokasta sorttia ja ruokailut kestivät keskimäärin kymmenen minuuttia, eli niskat jumittavia tuntien imetysmaratoneja ei meillä harrastettu lainkaan. Imetän edelleen aina kotona ollessamme kylkimakuulla sängyssä, koska koen sen asennon luontevimmaksi. Tekisin jatkossakin niin, että yrittäisin alkuun löytää hyvää asentoa ihan tavallisia tyynyjä käyttämällä ja ostaisin imetystyynyn vasta sitten, jos se osoittautuisi kaivatuksi.

Hoitopöytä. Vauvan hoitaminen lattiatasoa korkeammalla loppuu jo muutaman kuukauden iässä, joten pelkästään hoitopöydäksi tarkoitetun erillisen huonekalun ostaminen noita paria hassua kuukautta varten on mielestäni tarpeetonta. Toki jos kaappi muuntautuu myöhemmin muihinkin käyttötarkoituksiin ja sille on aidosti tarvetta pitkäikäisempänäkin huonekaluna, sellaisen voi hommata, mutta ainakin meillä hoitoalusta pyykkikoneen päällä ajoi asiansa vallan hyvin.

Unipesä. Nukutimme vauvaa aluksi äitiyspakkauksen laatikossa siltä varalta, että pelkkä pinnasänky tuntuisi hänelle liian avaralta ja turvattomalta. Laatikkoa pystyi roudaamaan halutessaan huoneesta toiseen, eli en näe, että unipesä olisi tuonut mitään lisäarvoa siihen verrattuna. Aika äkkiä neiti myös kasvoi ulos boxistaan ja siten myös mahdollisesta unipesästä.

Tarpeellista

Tulan Free to Grow -kantoreppu. Siis paras juttu ikinä ja meillä käytössä selvästi vaunuja enemmän. Kantoreppua on tosi helppo kuljettaa ja sen saa paljon kätevämmin mukaan kuin vaikka ne rattaat, joten esimerkiksi ruokaostoksilla tai isovanhemmilla koiria ulkoiluttaessa neiti matkustaa yhä edelleen aina kantorepussa. Ylipäätään juuri vaikka koiran lenkitys yksin on superpaljon helpompaa, kun ei tarvitse toisella kädellä lykkiä vaunuja, vaan molemmat kädet ovat vapaana. Sadesäällä kantorepun ansiosta myös oman pään saa suojattua sateenvarjolla, haha. Puhumattakaan siitä, miten hyödyllinen kantoreppu on sisätiloissa ollessa! Imuroinnista ei tulisi vauvan hereillä ollessa mitään ilman reppua. Vaikka nyt vauvan iän karttuessa kantamisen tarve meillä ehkä vähitellen vähenee, reppua voi hyödyntää vielä taaperollakin, eli se on tosi pitkäikäinen hankinta. Ja ovathan kantamisessa mahdollistuva ihokontakti, läheisyys ja kehon liike tosi ihania juttuja vauvan kannalta.

Baby Björnin sitteri. Arvelin etukäteen, että sitteri lukeutuisi vauvatarvikkeiden turhakekategoriaan, joten hankimme sen vasta vauvan ollessa parikuinen. Meille se oli kuitenkin tosi näppärä vekotin! Helpotti huimasti, kun oli joku paikka, johon neidin pystyi laskemaan ja jossa hän pysyi tyytyväisenä. Kaikki vauvat eivät tietenkään suostu sitteriin, mutta jos vauvalle vain kelpaa muukin kuin syli, on kiva kun hänelle on muukin paikka kun hereillä aletaan olla enemmän. Meillä oli klassikoksi muodostunut Baby Björnin malli, joita löytyy hyvin käytettynä. Se on ergonominen jo aivan vastasyntyneestä lähtien ja keinuu kevyesti itsestään vauvan liikkeiden mukana. Enää lähemmäs puolivuotiaalle sitteri ei ole kannattava ostos, koska lattialla möyriminen ja liikkumaan opettelu kiinnostavat enemmän.

Leikkimatto. Kun vauva on vielä pieni eikä osaa liikkua itse, pään yläpuolella mukavasti killuvat lelut ovat hänelle hyvää viihdettä niin katseltavaksi kuin tunnusteltaviksikin. Saimme leikkimaton ristiäislahjaksi vauvan ollessa parin kuukauden ikäinen, ja vaikka käyttöikä ei ollutkaan kovin pitkä (suunnilleen puolivuotiaana leikkimaton ulkopuolinen maailma alkoi kiinnostaa enemmän), oli se meillä noina muutamina kuukausia käytössä niin ahkerasti, että ostaisin sellaisen ehdottomasti uudelleenkin.

Swaddle Up -kapalopussi. Vaikka kapalopussista pois vieroittaminen oli oma operaationsa, olen todella tyytyväinen siihen, että otimme pussin käyttöön vauvan ollessa pieni. Se auttoi neidin nukkumisessa todella paljon ensimmäisinä kuukausina ja auttoi häntä nukahtamaan itse ilman vanhemman aktiivista nukuttelua tai hyssyttelyä.

Pinnasänky. Perhepeti on varmasti kätevä niille, joiden vauvat kaipaavat rintaa jatkuvasti öisin, jotka osaavat nukkua vauvan vieressä häiriintymättä ja jotka saavat sen turvallisesti järjestettyä. Meillä vauva nukkui kuitenkin heti vastasyntyneestä saakka omassa sängyssään. Hän hoisi ruokailut yöaikaankin nopeasti, joten minun oli helppo pysytellä se kymmenisen minuuttia hereillä ja nostaa neiti sitten aterian päätteeksi takaisin omaan petiinsä. Koen, että omassa sängyssä nukuttaminen niin päivä- kuin yöunillekin tuki meillä vauvan itsenäisen nukahtamisen oppimista ja helpotti arkea huimasti. Mitään haastavaa omaan sänkyyn opettelemisen operaatiota ei ole tarvinnut koskaan tehdä ja pinnasänky on varmasti turvallinen makuupaikka sittenkin, kun kieriminen ja muu liikkuminen onnistuvat vauvalta.

Imetystopit. Imettävän äidin pelastus! Minulla on toppien lisäksi myös pari imetyspaitaa, mutta olen kokenut tavallisten vaatteiden alle puettavat topit ehdottomasti näppärimmiksi. Niistä rinnan saa kunnolla esiin ilman miljoonan eri luukun ja kangaskerroksen kanssa näpertämistä, mutta vatsa pysyy piilossa ja topin päällä oleva, ylös imetyksen ajaksi nostettu paita peittää rinnan yläosan. En ole käyttänyt moneen kuukauteen juuri muita yläosia kuin neljää imetystoppiani, joiden päälle on kätevä kerrostaa erilaisia neuleita ja muita pitkähihaisia paitoja.

Sappisaippua. Tahranpoistajan unelma! Niskakakat ja myöhemmin kiinteistä vaatteisiin jäävät ruokatahrat lähtevät tämän ansiosta pois hetkessä. Ilman sappisaippuaa varmaan kaikissa vauvan vaatteissa olisi jotain peruspesussa lähtemättömiä läikkiä.

Nenäfriida tai muu nenän imurointiin tarkoitettu laite. En ostanut nenäfriidaa etukäteen, mutta heti ensimmäisen nuhan iskiessä se oli korvaamaton apu. Lapsi ehtii ihan taatusti sairastua flunssaan ennen niistämisikään kasvamista, joten nenäfriidan voi näin jälkikäteen sanottuna ostaa vallan hyvin valmiiksi jo raskausaikana, vaikka toki niitä saa helposti peruskaupoista haettua sitten tarpeen iskiessäkin.

Korvatulpat. Etenkin jos koko perhe nukkuu samassa huoneessa, kannattaa varata korvatulppia sille vanhemmalle, joka ei ole kyseisenä yönä vauvanhoitovastuussa. Jos toinen joka tapauksessa hoitaa ruokinnat ja rauhoittelut, on ihan turha antaa molempien herätä vauvan ääntelyihin.

—

Mitkä tarvikkeet te olette kokeneet hyödyllisiksi tai tarpeettomiksi vauva-arjessa?