Tein postauksen päivämme kulusta, kun vauva täytti syyskuussa kaksi kuukautta. Nyt, kun pienellä on ikää jo seitsemän kuukautta, ajattelin, että voisi olla hauska kurkistaa jälleen yhteen kokonaiseen päivään meidän kanssamme. Ainakin nukkuminen on vähentynyt muutaman kuukauden takaisesta selvästi! Koska viimeksi merkitsin ylös aikataulut hyvin kotipainotteisena ja rauhallisena päivänä, valitsin tällä kertaa analyysiin vähän puuhakkaamman torstain. Normiviikoilla torstaimme ovat vielä menevämpiä, kun on perhekerhoa ja muskaria, mutta nyt hiihtolomalla vauvaharrastukset olivat tauolla ja näin ystäväni kanssa ihan muuten vain. Arkipäivääni ennen äitiyttä pääsee kurkistamaan täältä.

6.40: Havahdun vauvan huhuiluun ja nousen ylös. Pieni on äännellyt jo kuuden aikaan ja jatkanut tutin avulla vielä uniaan, mutta nyt hän on selvästi herännyt kunnolla, joten imetän hänet pikkuhuoneen sohvalla. Yö on mennyt tavalliseen tapaan muutamalla tutinkaipuuitkulla, joten lievästä väsymyksestä huolimatta fiilikseni on hyvä. Imetyksen jälkeen vaihdan neidille vaipan, puen hänelle päivävaatteet ja menen tekemään aamiaista. Mieskin nousee ja tulee auttamaan aamupalan valmistuksessa. Syömme ruisleipää ja puuroa, kuten joka aamu. Yritän syöttää vauvalle puuroa vadelmasoseella, mutta hän ei suostu syömään lainkaan, joten luovutan hetken kuluttua ja popsin annoksen itse. Mies lähtee viemään koiraa ulos, minä teen omat aamutoimeni vauvan kanssa ja menen kahdeksan aikoihin nukuttelemaan jo väsähtänyttä tyttöä ekoille päikkäreille.

8.15: Vauva nukahtaa. Käyn suihkussa ja sitten rentoudumme miehen kanssa: katsomme Black Mirroria ja puoliso juo aamukahvinsa.

9.10: Mies alkaa tehdä koulutehtäviään ja minä menen tietokoneelle kirjoittamaan muistiin aamun tapahtumat tätä postausta varten. Selailen läpi somet ja luen muutamat uudet postaukset toisten blogeista. Vielä ennen vauvan heräämistä ehdin viikata edellisiltana ripustetut pyykit.

9.40: Vauva herää. Imetän, vaihdan vaipan ja hengailen hetken pienen kanssa. Suunnilleen vartin yli kymmenen alan laittaa itseäni valmiiksi ja puen vauvan ulkovaatteisiin miehen avustuksella. Vanhempieni koira tulee meille pariksi päivää hoitoon ja ehdin juuri sopivasti moikata hauvan ennen, kun suuntaamme vauvan kanssa vaunuilla kohti keskustaa.

10.30: Kuuntelen musiikkia kävellessäni kivan kirpeässä pakkassäässä ja viestitän ystävälleni, joka meidän on määrä nähdä kaupungissa. Selviää, että hän onkin vahingossa tulossa vasta kahdeksitoista. No, ei se mitään! Käyn tavaratalossa ihailemassa nättejä (ja ihan liian kalliita) lasten merkkivaatteita ja piipahdan myös kirpputorilla. Vähän ennen kahtatoista suuntaan lounaspaikkaan, jossa meidän on määrä tavata, ja imetän vauvan.

12.00: Tapaamme ystävän kanssa lounassalaattien äärellä. Testaan ekaa kertaa feta-pähkinäsalaattia. Se on oikein hyvää, joskin vauva on jo hieman väsähtänyt eikä suostu istumaan rattaissa tai syöttötuolissa kuin hetken. Joudunkin haarukoimaan aterian pikkuneitiä sylissä pitäen. Myös kaverin vauva on vähän kärsimättömällä tuulella, joten emme jää istuskelemaan kovin pitkäksi aikaa vaan päätämme suunnata läheiseen kauppakeskukseen. Kävelymatkan aikana pieni nukahtaa vaunuihin.

13.20: Käymme vielä kahvilla kauppakeskuksen kahvilassa ja tilaan tarjouksessa olevan kanelipullan, nam! Vauva herää reilun puolen tunnin päikkäreiltään ja on nyt selvästi hyväntuulisempi.

14.20: Kahvittelun päätteeksi menemme käymään hoitohuoneessa ja törmäämme pariin tuttuun äitiin, jotka käyvät samassa pienryhmässä kanssani. Vaihdan kuulumiset ja vauvan vaipan ja aikeenani on myös syöttää hänelle sosetta, mutta muutkin ovat näköjään tänään liikekannalla, koska hoitohuone on aivan täynnä. En jaksa jäädä jonottamaan vapautuvaa syöttötuolia, vaan päätän tarjota neidille sen sijaan maitohuikat. Kierrämme vielä ystäväni kanssa parit kaupat ennen kotiin lähtöä.

15.10: Sanon moikat ystävälleni ja lähden kävelemään kotiin. Vauva nukahtaa jälleen hetkeksi vaunuihinsa ja ehtii ottaa vartin power napit ennen kotiovelle pääsyä. Mies on jo saanut päivän koulutehtävänsä tehtyä, lenkittänyt molemmat koirat ja pelaa parasta aikaa konsolipeliä. Syötän vauvalle itse tekemääni bataatti-peruna-lohisosetta jääkaapista, koska lounasaika on jo venähtänyt kovin pitkälle. Neiti suostuu syömään muutaman lusikallisen ja hengaa ensin kantorepussa ja sitten lattialla, kun tyhjennän tiskikoneen ja kokkaan. Keitän vauvalle parsakaali-perunasosetta ja teen meitä aikuisia varten kanasalaattia. Kun vauvaa alkaa kyllästyttää keittiön maton tutkiminen, mies tulee puuhailemaan hänen kanssaan. Annostelen valtaosan soseesta jääpalamuotteihin pakastimeen, mutta säästän vauvan päivälliseksi sopivan töjäyksen erilliselle lautaselle.

17.10: Päivällisaika! Mies syö tekemääni kanasalaattia ja itse popsin jääkaapista edellispäivän makaronilaatikon jämät. Pääruoan kaveriksi on valkosipulivoipatonkia. Vaikka edellisestä soseannoksesta on vasta tovi, tarjoan silti jo vauvalle parsakaali-perunasosetta, kun sitä on sopivasti valmiina. Yllätyksekseni hän tykkää siitä kovasti ja availee suutaan reippaana! Jes, edes joku kasvissose, joka maittaa. Ruoan päätteeksi vielä imetän vauvan, kun edelliskerrasta on kulunut niin kauan.

17.50: Vauva on hieman väsähtäneen oloinen. Vaunuissa otetut minipäikkärit ovat sijoittuneet epätyypilliseen kellonaikaan, joten en ole ihan varma, kaipaako hän vielä minipäikkärit vai jaksaisiko tyttö valvoa järkevään nukkumaanmenoaikaan saakka. Kokeilen nukuttaa häntä imetyksen päätteeksi pinnasänkyynsä, mutta pyörimisestä ja hyörimisestä päätellen väsy ei ole vielä riittävän suuri. Yritämme siis pärjätä yöuniin asti. Vauvan nukahtamista odotellessa ehdin selata somesta uusimmat jutut.

18.05: Luovutan nukuttelun suhteen ja tulen vauvan kanssa olohuoneeseen. Mies pyytää tarkistamaan hänen työhakemusviestinsä, joten lukaisen sähköpostin läpi ennen lähestystä. Vauva tuntuu vain piristyneen nukutteluyrityksistäni ja leikkii nauraen miehen kanssa, kun minä istahdan hetkeksi tietokoneen ääreen ja päivitän päivän käänteet tämän postauksen luonnokseen. Mies pukee vauvalle vaipan vaihdon yhteydessä jo valmiiksi pyjaman päälle.

18.45: Olemme ostaneet alennuksesta piparitaikinaa, jonka päiväys lähestyy, joten päätämme tehdä iltapuhteeksi pipareita. Minä otan päävastuun leipomisesta ja mies touhuaa vauvan kanssa keittiön lattialla. Omistamme vain yhden piparimuotin, joka osoittautuu surkeaksi: koiran tassunjälkien osaset irtoilevat eivätkä muotilla tehdyt piparit pysy koossa. Otan käyttöön vaihtoehto b:n ja leikkelen ihan vain voiveitsellä erilaisia kaistaleita ja nelikulmioita taikinasta. Maku on onneksi tärkein.

19.25: Piparit ovat valmiita ja vauva väsynyt, joten menen laittelemaan häntä iltaimetyksen kautta yöpuulle. Vaikka edellisistä päiväunista on jo kauan, nukahtaminen kestää tovin. Istun taas nojatuolissa vauvan vieressä kännykkää selaillen, ja kun pinnasängystä alkaa kuulua tasainen tuhina, hiippailen olohuoneeseen.

19.55: Kirjoitan taas pikaisesti tätä postausta eteenpäin. Keitämme miehen kanssa teetä pipareiden kaveriksi, syömme iltapalaksi paahtoleipää ja katselemme aamulla kesken jäänyttä Black Mirror -jaksoa.

21: Mies lähtee viemään koiria iltalenkille ja minä tulen vielä hetkiseksi tietokoneelle. Kun puoliso ja vuffet palaavat, harjaamme yhdessä hampaat ja alamme vetäytyä yöpuulle. Luemme Raamattua ja rukoilemme, kuten joka ilta, ja juttelemme vielä sängyssä hyvän tovin.

22.20: Sammutamme valot ja menemme nukkumaan.

• Vauva oppi juuri sopivasti pari päivää ennen seitsemän kuukauden rajapyykkiä ryömimään. Lattialla viihdytään nyt huomattavasti aiempaa paremmin, kun hän pääsee liikkumaan päämäärätietoisesti juuri sinne, minne haluaa epämääräisen kierimisen ja akselin ympäri pyörimisen sijaan. Mattojen hapsut, sohvan pinta ja työtuolin jalat kiinnostavat kovasti, eikä leikkimatolla käydä kuin korkeintaan sen reunoja ja pesulappua ihmettelemässä. Sitteri siirtynee eläkkeelle näillä näppäimillä, koska käytän sitä enää ainoastaan silloin, kun vauva täytyy saada mukaan vessaan.
• Yöt nukutaan jo hienosti omassa huoneessa, omassa sängyssä ja ilman unipussia. Pudonnut tutti tai joku muu muuten vain itkettää pientä noin nollasta kolmeen kertaan yössä, mutta yleensä unet jatkuvat, kun vain käväisen vauvan luona. Yöimetyksiä emme ole harrastaneet enää moneen kuukauteen ja päivisin vauva nukkuu edelleen kolmet päiväunet. Ensimmäiset 1-1,5h mittaiset ovat jo puolentoista tunnin kuluttua herätyksestä, sitten kolmisen tuntia valvottuaan neiti nukkuu noin 45 minuuttia ja illalla hän ottaa vielä lyhyet vartin torkut. Uskon ja toivon, että aamupainotteiset päivänukkumiset saadaan lähikuukausina venytettyä vähän myöhemmiksi siten, että nuo kolmannet unet jäävät pois. Toistaiseksi ne ovat vielä välttämättömät, mutta näin äidin näkökulmasta nukuttelu niin lyhyttä hetkeä varten on välillä turhauttavaa, kun itse ehtii unien aikana hyvä kun alas istahtaa ja sitten vauva täytyykin jo käydä herättämässä, etteivät yöunet kärsi.
• Vaunuissa vauva matkustaa nykyisin ratasosassa, joka on ollut vaunukoppaa kätevämpi etenkin silloin, kun pieni ei ole unessa vaan haluaa katsella maisemia. Kantoreppukin on edelleen käytössä usein, mutta ei enää yhtä tiuhaan kuin aikaisemmin. En tiedä onko syynä vauvan lisääntynyt paino vai mikä, mutta esimerkiksi tunnin mittaisella koiralenkillä reppu alkaa sattua loppumatkasta hartioihini. Parempi viihtyminen lattialla sillä välin, kun teen kotitöitä sekä taito istua syöttötuolissa ovat myöskin vähentäneet tarvetta repulle, mutta lyhyemmillä koiralenkeillä, imuroidessa sekä kauppareissuilla kantoreppu on edelleen ehdoton ykkönen.
• Kiinteät eivät ole viime aikoina uponneet vauvalle kovin hyvin. Tai sanotaanko, että tyttö on valikoivaa sorttia: kaupan valmiita hedelmäsoseita menee parhaimmillaan kokonainen purkillinen, mutta äidin tekemille kasvis- ja lihasoseille suu ei aukea juuri lainkaan. Riittää, että otan sulamaan pakkasesta kaksi jääpalallista, ja silti saan usein syödä suurimman osan itse. Mutta eiköhän se tästä, pikkuhiljaa.
• Aiempi inhokkipuuha kylpeminen on vauvan mielestä nykyisin huisin hauskaa, kun hän on tajunnut veden läiskyttämisen jujun. Pieni voisi istua ammeessa vaikka kuinka kauan roiskimassa vettä aurinkoinen hymy kasvoillaan. Myös hyppyyttäminen kainaloista kiinni pitäen on superlystiä ja saa aikaan iloisia kiljahduksia. Leluissa uusi aluevaltaus ovat pehmolelut, jotka eivät aikaisemmin kiinnostaneet ollenkaan.
• Seitsemän kuukauden iässä ei järjestetä neuvolaa ja tämä kahden kuukauden tauko tuntuu tosi pitkältä! Vauvan mittoja ei siis voi kuin vain arvailla. Vaatteissa hän käyttää kuitenkin pääosin kokoa 68. Joitain ensimmäisiä koon 74 kuteitakin on otettu käyttöön, mutta toisaalta esimerkiksi Lindexin bodyissa 62 on edelleen ihan käypä koko.

Katso myös: Vauva 4kk