• Imuroit kotisi. Kerran viikossa kunnolla ja välillä eteistä ja muita pahimpia likoja toisenkin kerran.
• Luuttuat lattiat. Harvoin. Keittiöstä syöttötuolin alta on saanut nyt kiinteiden aloituksen myötä pyykiä alvariinsa, mutta vauvan syntymän jälkeen eli viimeisen puolen vuoden aikana olen tainnut luututa koko kämpän lattiat kahdesti. Nyt, kun pieni lähtee liikkeelle, pitää skarpata ja kiristää tahtia. Yleensä meillä aina vain imuroidaan.
• Puhdistat liesituulettimen. Öö, harvoin. Pari kertaa muistan ainakin kyseisen homman tehneeni…
• Putsaat lattiakaivot. En ikinä. Mies hoitaa tämän aina, jos viemärin vetäminen alkaa osoittaa hidastumisen merkkejä.
• Peset ikkunat. En ole pessyt niitäkään koskaan! Reilun kolmen vuoden asumisemme aikana mies on pessyt kerran, ja nyt taloyhtiön remontin yhteydessä joku palkattu tyyppi kävi pesemässä ikkunat.
• Peset pyykkiä. Ennen vauvaa saattoi joskus tulla yli viikkokin väliä. Nykyisin kone jytyyttää keskimäärin joka toinen päivä. Välillä koneellisia tulee samana päivänä kaksin kappalein ja välillä voi olla kolme-neljä päivää taukoa.
• Vaihdat lakanat. Viime aikoina olen vaihdellut suunnilleen parin viikon välein. Koira ja vauva pitävät huolen, etteivät petivaatteet ehdi kulua käytössä liian kauaa yhtä soittoa.
• Vaihdat pyyhkeet. En oikeastaan ikinä vaihda kerralla kaikkia pyyhkeitä uusiin, vaan heitän yleensä käsipyyhkeet tai minun tai miehen kylpypyyhkeen pesuun vaatepyykin mukana, ettei kone jäisi vajaaksi. Eli vaihtelee jonkin verran.
• Peset peitot ja tyynyt. Meillä tyynyt pestään usein, ehkä joka toinen kuukausi. Peitto harvemmin, mutta kyllä varmaan kolmesti vuodessa sekin.
• Peset vessan. Suunnilleen kerran viikossa.
• Peset rintsikat. Vaihdan uudet pari kertaa viikossa.
• Vaihdat sukat. Aina suihkun yhteydessä. Kotona ollessa käytän usein erillisiä, pörröisiä ”kotisukkia”.
• Käyt suihkussa. Joka toinen päivä.
• Peset hiukset. Aina suihkun yhteydessä eli joka toinen päivä.
• Sheivaat. Todella harvoin. Säärikarvoja en sheivaa juuri koskaan, ehkä korkeintaan satunnaisesti kesäaikaan, jos on jotain erityistä tiedossa. Kainalokarvani ovat tosi harvat ja kasvavat hitaasti, joten nekin sohaisen sheiverillä vain toisinaan, kun sänki alkaa olla pitkää. Ehkä kolmen viikon välein?
• Peset autosi. Mies hoitaa autohommat, mutta käy käsittääkseni suunnilleen kolmisen kertaa vuodessa autopesulassa.
• Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit. Tykkään kaappien karsimisesta ja perkaamisesta, joten aika usein tulee joku pieni nurkka karsittua. Joka toinen kuukausi suunnilleen.
• Siivoat lääkekaapin. Pyrimme käyttämään mahdollisimman vähän lääkkeitä ja olemme perusterveitä, joten mitään varsinaista lääkekaappia meillä ei edes ole. Keittiön kaapissa ovat raskausajalta yli jääneet foolihapot ja rautatabletit, vitamiineja meille ja vauvalle ynnä muuta sellaista. Niitä ei ole juuri tarvetta siivota, mutta tietenkin aina toisinaan järjestän purkit ojennukseen ja otan useimmin käytetyt etummaisiksi. Ja aina, jos jonkun pillerin käytöstä on kulunut kauemman aikaa, tsekkaan päiväyksen ennen syömistä. Laastarit, kuumemittarit ja muut ei-lääkkeelliset sairaudenhoitotarvikkeet ovat omassa erillisessä laatikossaan, ja sitä en kyllä järjestele juuri ikinä. Kaivan vain esiin mitä tarvitsen ja laitan takaisin 😀
• Puhdistat hiukset harjasta. Lähes joka harjauksen jälkeen. En tykkää, että hiukset jäävät harjaan roikkumaan ja putoilevat siitä kaappiin ja ties minne.
• Föönaat hiukset. Tosi harvoin. Minulla on aika hento tukka, joten se kuivuu nopeasti itsekseenkin. Ehkä muutaman kerran vuodessa, jos täytyy päästä lähtemään jonnekin heti suihkun jälkeen.
• Vaihdat hammasharjan. Käytän sähköhammasharjaa ja vaihdan uuden irtopään sitten, kun edellinen alkaa näyttää hapsottavalta. Ainakin selvästi harvemmin kuin sen suositellun kolmen kuukauden välein.
• Tarkistat kuivakaapin sisällön. Aina ennen kauppareissua suunnilleen kerran viikossa, kun katson, mitä täytyy ostaa lisää.
• Tarkistat, toimiiko palovaroitin. En koskaan. Luotan, että laite hälyttää patterien huvettua, ja silloinkin niiden vaihto lankeaisi suurella todennäköisyydellä miehelle.
• Siivoat jääkaapin. Kauppareissun jälkeen järjestän ruoat. Kunnolla pesen, jynssään ja putsaan hyllyt ehkä pari kertaa vuodessa.
• Siivoat. No jotain pientä siivoamista, kuten keittiön tasojen pyyhkimistä, tiskien laittoa ynnä muuta tulee tehtyä ihan joka päivä. Enemmän siivoan ehkä kolmena päivänä viikossa.
• Soitat isälle/äidille. En oikeastaan soittele vanhempieni kanssa juuri koskaan, vaan viestittelemme WhatsApissa joko kahden kesken tai perheryhmässämme. Olemme jossain yhteyksissä ainakin pari kertaa viikossa, äidin kanssa tiiviimmin kuin isän.
• Soitat anopille. En ole tainnut soittaa ikinä! En soittele oikeastaan kenellekään, ja mies hoitaa tapaamisten sopimisen ynnä muun äitinsä kanssa. Näen kyllä anoppia suunnilleen kerran viikossa ja viestittelemme toisinaan.
• Näen vanhempiasi. Keskimäärin kerran viikossa.
• Vierailet isovanhempiesi luona. Minulla on elossa enää yksi vahvasti muistisairas isovanhempi, joka asuu kaukana meistä ja jonka kanssa en ole ikinä ollut mitenkään kovin läheinen. Kävimme tapaamassa häntä viimeksi viime vuoden maaliskuussa, mutta hän ei enää tunnista oikein ketään meistä. Muut lähellä asuvat sukulaiset kylläkin vierailevat usein ja auttavat häntä arjessa.
• Käyt leffassa. Keskimäärin pari kertaa vuodessa.
• Käyt metsässä. Vähintään kerran viikossa koiraa lenkittäessä. Lähellämme on kiva metsä, jonka kautta kierrämme melko usein kävelyllä.
• Sanot läheisille, että rakastat heitä. Lähes joka päivä miehelle ja vauvalle.
• Syöt noutoruokaa. Suunnilleen joka toinen viikko.
• Valehtelet. Pyrin siihen, etten valehtelisi ollenkaan. Isoista asioista en valehtelekaan. Kaunisteltuja totuuksia tai ”jätän tämän kertomatta”-kiertelyitä lipsahtaa silti varmasti suusta viikoittain. Toki yllätysten, luottamuksella kerrottujen asioiden ynnä muiden kohdalla vaikeneminen tai tietämättömän esittäminen on ihan ok, mutta usein en uskalla olla riittävän suorapuheinen ja rehellinen muiden mielen pahoittamisen pelossa.
• Käyt kirjastossa. Oi, tykkään kirjastossa käymisestä ihan hurjasti, mutta sinne tulee kyllä lähdettyä valitettavan harvoin. Vauvan kanssa on taidettu käydä nyt viimeisen puolen vuoden aikana kahdesti, ennen kävin selvästi useammin. Tykkään tosi paljon vain istua kirjastossa lukemassa lehtiä, mutta nyt käynnit pitäisi ajoittaa vauvan päikkäriaikaan, jotta pienikin viihtyisi.
• Syöt herkkuja. Joka päivä. Onneksi yleensä vain pienen määrän, tyyliin pari karkkia.
• Syöt irtokarkkeja. Karkit ovat suosikkiherkkuni ja irtokarkit erityisesti, mutta harvoin niitä tulee silti ostettua. Yleensä ostamme herkkuja tarjouksista ja karkkipussit tulevat irtoversioita halvemmiksi. Ehkä kolme-neljä kertaa vuodessa?
• Leivot. Leipomisintoni menee kausittain välillä: välillä leivon parikin kertaa kuussa ja toisinaan monen kuukauden välein. Riippuu toki myös siitä, onko ohjelmassa jotain erityisiä tilaisuuksia, joihin pitäisi saada itsetehtyä makeaa tarjottavaa. Esimerkiksi pizzaa ruoaksi teen kyllä usein, mutta lasken sen kokkaus- enkä leipomiskategoriaan.
• Käyt puntarilla. Raskausaikana ja sen jälkeen punnitsin itseni aina neuvolakäyntien yhteydessä. Nyt en ole muutamaan kuukauteen käynyt puntarilla, eikä meillä taida edes olla toimivaa vaakaa kotona.
• Komennat miestäsi. En mielestäni komentele, mutta kyllä varmaan joka päivä kehotan tai pyydän tekemään jotakin.
• Riitelet suhteessa. Sellainen riita, että jompikumpi pahoittaa enemmän tai vähemmän mielensä, tulee ehkä kerran-pari kuussa. Pientä kinaa saadaan aikaan kyllä viikoittain.
• Käyt hammaslääkärissä. Öö, apua. Pitäisi varmaan varata aika. On siitä jo monta vuotta, mutta ei vain ole tullut käytyä, kun mitään vaivaa tai huolta ei ole ollut.
• Käyt kaupassa. Kerran viikossa tai välillä hieman useammin tehdään kunnon isot ruokaostokset.
• Olet eri mieltä miehen kanssa. Jostain pikkuasioista ollaan eri mieltä varmaan lähes päivittäin. Eri mieltä oleminen on minusta ihan hyväkin juttu, koska silloin voi oppia toiselta ja saada uusia näkökulmia.
• Olet tehnyt raskaustestin. Ehkä viitisen kertaa. Tulin raskaaksi jo kolmannesta kierrosta enkä ollut missään kohtaa mikään himotestaaja. Tästä vauvastamme tein ensin vain yhden positiivisen testin ja sitten muutaman päivän päästä varmistukseksi toisen.
• Ostat uusia vaatteita. Raskauden ja imetyksen myötä olen joutunut ostamaan viimeisen vuoden aikana ihan hurjasti vaatteita, mutta normitilanteessa hankin niitä varsin harvoin ja käytän samoja vuosikausia. Uutena kaupasta shoppailen ehkä kerran vuodessa, jos sukkia ja alusvaatteita ei lasketa, ja kirpputorilta varmaan joka toinen tai kolmas kuukausi.

Haaste on alunperin Karoliinan Kolmistaan-blogista.

Kirjoitin taannoin muutaman vuoden päähän sijoittuvista haaveistani, ja yksi selkeimmistä on ehdottomasti oma koti. Olemme asuneet viimeiset kolme ja puoli vuotta vuokralla edesmenneen mummini entisessä kerrostalokolmiossa. Kämppämme sijainti on tähän elämäntilanteeseemme aivan loistava: keskusta on lähellä, yliopistolle ja ammattikorkeakoululle pääsee kävellen ja kaiken lisäksi lähistöllä on silti oikein mukavat lenkkimaastot koiran kanssa ulkoiluun. Vuokramme on selvästi halvempi kuin mitä meidän pitäisi maksaa samantasoisesta asunnosta tuntemattomalle vuokraajalle. Olemme kaikin puolin tosi tyytyväisiä kotiimme, ja mahdumme tähän ylimääräisen huoneen ansiosta loistavasti vielä esikoisen taaperoaikana tai vaikka toisen vauvankin kanssa. Silti takaraivossa kutkuttelee aina aika ajoin ajatus ihan ikiomasta asunnosta. Sellaisesta, joka olisi  opiskelijapariskunnan sijaan ihanteellinen tulevaisuuden lapsiperhe-eloomme vähän isompien tai vähän useammankin lapsen kanssa.

Tällä hetkellä meillä ei ole varaa tai edes halua muuttaa, koska nykyinen asuntomme toimii hyvin tämänhetkisessä tilanteessamme opiskelijoina ja vauvan vanhempina. Olemmekin miettineet haaveita oman asuntomme suhteen nimenomaan siitä näkökulmasta, että siellä olisi viihtyisää asua perheenä vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Oman asunnon ostaminen on meille realistista aikaisintaan silloin, kun mies menee kokopäivätöihin, eli näillä näkymin kahden vuoden päästä. Silloin vauvamme on jo 2,5-vuotias taapero ja toinenkin lapsi on mahdollisesti tuloillaan. Millaisiin asioihin ja kriteereihin me sitten olemme kiinnittäneet huomiota asuntoilmoituksia inspiraation toivossa selaillessamme?

• Sijainti. Haluamme asua tässä samassa maakunnassa lähellä tukiverkostojamme, mutta emme ole kranttuja tarkemman asuinalueen suhteen. Pääsemme toivon mukaan muuttamaan siinä kohtaa, kun lapset ovat vielä pieniä eikä heille ole muotoutunut kiinteää suhdetta vaikka tiettyihin koulukavereihin. Olemme miettineet asuntoa joko nykyisestä asuinkaupungistamme, viereisestä pienemmästä kaupungista, jossa mieheni vanhemmat asuvat, tai toisesta pienemmästä vieruskunnasta, joka sijaitsee kätevästi näiden puolivälissä. Itse asuisin ehkä mieluiten nykyisessä kaupungissamme, koska täällä julkiset kulkuyhteydet toimivat hyvin. Toisaalta asuntojen hinnat droppaavat merkittävästi, kun astutaan rajan ulkopuolelle, eli miehen kannattama vieruskunta voisi olla taloudellisesti fiksumpi sijoitus. Ihan maaseudun perukoille emme halua, vaan järkevälle etäisyydelle palveluista, kouluista ja päiväkodeista.
• Kolme makuuhuonetta. Toivomme vähintään kahta lasta, joten haluamme lapsia varten myös vähintään kaksi makuuhuonetta. Alle kouluikäiset tuskin kaipaavat omia huoneita, mutta viimeistään alakoulun lopulla on mielestäni tärkeää mahdollistaa lapsille oma rauha ja tila. Kaikista ihanteellisin vaihtoehto olisi talo, jossa on kolme kunnollista makuuhuonetta ja lisäksi vielä jonkinlainen soppi, jonka voi tarvittaessa muuttaa mahdollisen kolmannen lapsen pieneksi omaksi huoneeksi. Yksityisyys on teini-iässä varmasti huoneen kokoa olennaisempaa.
• Koko. Neliömäärää olennaisempaa on asunnon pohjaratkaisu ja tilojen toimivuus, mutta kyllä sitä tilaakin saisi olla mieluusti lähemmäs 100 neliötä.
• Yksitasoisuus. Ajatus erillisestä ylä- ja alakerrasta on aina ollut itselleni vähän vieras, varmaankin, koska lapsuudenkotini on yhdessä kerroksessa. Muutenkin tuntuu mukavalta ajatukselta, että koko perhe viettää aikaa samassa tasossa. Rauhaa saa varmasti riittävästi ovet sulkemalla, siihen ei mielestäni tarvita eri kerroksia.
• Hyvä kunto. Emme osaa remontoida emmekä ole kiinnostuneita suurta laittamista ja vaivannäköä vaativista kohteista. Toiveenamme onkin, että asunto olisi jo valmiiksi hyvässä kunnossa ja asuinkelpoinen. Esimerkiksi pintojen suhteen emme kuitenkaan ole nirsoja ja tyylillisesti minuun uppoavat monenlaiset kodit. Talon todellakaan tarvitse olla mikään tuliterä uutuuttaan hehkuva lukaali. Epämieluisan tapetin tai rumat kaapinovet voimme kyllä sitten jossain kohtaa vaihtaa, kunhan asunto ei vaadi sen isompaa remontointia.
• Piha. Koiramme on varmasti jo seniori-iässä, kun pääsemme muuttamaan, mutta olisi silti ihanaa tarjota sille vielä eläkepäiviksi mukava oma piha. Myös miehen kaipaaman suojaisuuden sekä lasten kannalta oma piha on tarpeellinen. Itse en haluaisi, että piha on kuitenkaan mitenkään valtava tai suuritöinen, koska emme ole puutarhurityyppiä. Pienehkö, näppärä ja helppohoitoinen piha olisi ihanteellinen meille.
• Suojaisuus. Tämä on oikeastaan lähinnä miehen kriteeri ja itselleni se ja sama, mutta koska molempien täytyy totta kai viihtyä kodissamme, etsimme taloa, joka sijaitsee syrjässä naapureiden katseilta. Mies ei halua, että esimerkiksi pihalla puuhastellessa naapureihin ja ohikulkijoihin on suora näköyhteys. Sijainti kadun päädyssä tai muuten vain siten, että naapuritalot eivät ympäröi joka puolelta, on hänelle tärkeä. Minä voisin muuttaa vallan hyvin vaikka rivitaloonkin, jos siinä olisi toimiva piha, mutta mies toivoo juuri suojaisuuden vuoksi omakotitaloa ja omaa rauhaa. Oman rauhan kaipuu rajoittaa jonkin verran asunnon löytämistä nykyisessä asuinkaupungissamme, koska täällä omakotitaloalueetkin ovat useimmiten varsin tiheään rakennettuja.
• Kaksi vessaa. Mies on sitä mieltä, että neljän hengen perheessä kaksi vessanpönttöä on välttämättömyys, jos ei halua kärvistellä tuskaisena vessajonossa.
• Lämmin autotalli. Kun auto on tönöttänyt viime vuodet ulkona taloyhtiön parkkipaikalla, olisi omaan kotiin kiva saada kunnollinen autotalli. Etenkin mieheni toivoo, että tallissa mahtuisi puuhastelemaan hyvin.
• Työskentelytila. Erillistä työhuonetta tuskin tulee löytymään asunnostamme (ellemme sitten löydä aiemmin kuvatun kaltaista kolme makkaria + soppi -ratkaisua), mutta jonkinlainen nurkkaus työskentelyyn olisi kiva lisä. Miehen työssä on yleensä mahdollista tehdä jonkin verran etätöitä, joten rauhaisa työpiste vaikka sitten makuuhuoneessa tulee tarpeeseen.

Sellaisia! Mielestäni toiveemme eivät ole mitenkään mahdottomia, vaikka toki etsimiseen silti varmasti tulee menemään aikaa. Kun etsinnässä on loppuelämän koti, ei halua tyytyä johonkin ihan ookoo ei oikein sykähdytä -vaihtoehtoon. Tietysti sinänsä olemme realistisia, että budjettimme ei ole rajaton ja tiedän, että mitään hulppeaa ja ihmeellistä emme tule saamaan. Mutta kivan peruskodin tavalliselle lapsiperheelle, sen ei pitäisi olla mahdottomuus. Rajoittavimpia toivomuksiamme ovat varmasti tuo suojaisuus ja yksitasoisuus – muut kriteerit ovat aika peruskauraa, jollaisia kyllä monista perheasunnoista löytyy. Tavallaan on ihanaa ja tavallaan raastavaa, että omistusasunto pyörii jo mielessä, mutta ei kuitenkaan vielä pariin vuoteen oikeasti ajankohtaisena juttuna. Meillä on hyvin aikaa tutustua tarjontaan ja kartoittaa toivomuksiamme, mutta vaikka täydellisyys pompahtaisi silmiemme eteen huomenna, emme voi vielä tehdä ostopäätöstä.

Kertokaa kommenteissa, millaisia asioita te pidätte tärkeinä omalle kodillenne!