Raha-asioiden miettiminen on mielestäni mukavaa, ja tykkään olla kartalla taloudellisesta tilanteestamme. Tänään päästään kurkistamaan siihen, miten meidän perheessämme säästetään ja vastaavasti mihin rahaa kuluu.

Tulomme ovat aina olleet varsin vähäiset, koska koko neljän ja puolen vuoden parisuhteemme aikana kumpikaan ei ole ollut pidempiaikaisesti töissä. Minä olen opiskellut, parina kesänä tein kesätöitä ja yhdessä vaiheessa sijaistin muutaman kerran kuussa päiväkodissa. Nyt olen vanhempainvapaalla. Mies on puolestaan ollut työtön, työkokeilussa, palkkatuettuna työntekijänä sekä opiskelijana. Monella mittarilla katsottuna olemme olleet jatkuvasti pienituloisia, mutta silti en ole koskaan kokenut, että meiltä varsinaisesti puuttuisi mitään. Meillä on aiemmilta elämänvaiheilta kertyneitä säästöjä, joten vaikka tulomme ovat olleet pieniä ja budjettilaskelma usein miinuksella, olemme voineet luottaa siihen, että yllättävissä tilanteissa säästötililtä on mahdollista ottaa rahaa. Perusperiaate on tietenkin koko ajan ollut ehdottomasti se, että tulojen mukaan eletään – eihän niitä säästöjä kohta olisi, jos joka kuukausi eläisi niiden varassa. Mutta niiden olemassaolo on silti ehdottomasti ollut selkeä stressiä vähentävä tekijä talouteemme.

Toinen taloudellista tyytyväisyyttä edistävä tekijä on se, että olemme tottuneet elämään edullisesti. En koe luopuvani mistään, kun emme matkustele tai osta tavaroita uutena. Kyse on itsestäänselvistä toimintamalleista, jota ei tarvitse arjessa sen kummemmin miettiä. Käytännössä pihistelemme lähes kaikesta, koska budjettimme on pieni emmekä halua tuhlata rahaa. On kuitenkin silti myös monia sellaisia juttuja, jotka voisimme vielä karsia, jos haluaisimme tai tarvitsisimme lisää säästöä. Ne listasin ”panostamme”-osion alle. Paras säästövinkkini tulotasosta riippumatta on tulojen ja menojen kirjaaminen Exceliin. Olen itse tehnyt niin jo vuosia, ja se todellakin auttaa hahmottamaan, millaisia summia mihinkin asiaan käyttää. Helposti sitä saattaa vain mutu-tuntumalla ajatella, että emme me nyt tuohon tai tähän niin kovin paljoa rahaa laita – mutta kun hinnat kirjaa kuukauden ajalta muistiin, muodostuukin niistä useita kymppejä. Kommentoikaa alas, millaisiin asioihin te laitatte rahaa tai missä pyritte pääsemään minimisummilla!

Näissä me pihistelemme:

Vaatteiden, huonekalujen ja muiden tavaroiden etsiminen käytettynä. Ostamme nykyisin lähestulkoon kaiken kirpputoreilta ja olemme säästäneet sen ansiosta tuhansia euroja rahaa. Jos ostaisimme esimerkiksi vaatteet, huonekalut ja vauvan tarvikkeet uusina, ei meillä todellakaan olisi varaa hankkia kaikkea tarvitsemaamme. Esimerkiksi yksi edullinenkin vauvan body maksaa uutena kympin, kun taas tori.fi:stä löysimme vitosella kokonaisen kassillisen hyväkuntoista vauvanvaatetta käytettynä. Vaivaa ja aikaa kirppisshoppailu toki vaatii, mutta säästö on niin merkittävä, että mielelläni näemme sen vaivan. On sitä paitsi paljon palkitsevampaa bongata tarvitsemansa tuote halvalla käytettynä, kuin käydä hakemassa se ensimmäisestä vastaantulevasta liikkeestä uutena. Haluamaansa voi joutua odottamaan hetken (esimerkiksi minulla ei ole tällä hetkellä vedenpitäviä kenkiä, kun edellisiin tuli pohjaan reikä, ja mies kaipailisi talvitakkia korvaamaan vanhan reikäisensä) – mutta loppujen lopuksi melkein mikä tahansa tuote löytyy kyllä käytettynä, kun vain malttaa hetken etsiä.

Matkustelu. En ole käynyt aikuisiällä kertaakaan ulkomailla tai muilla itse kustannetuilla reissuilla. Saimme häälahjaksi kylpyläviikonlopun sekä parisuhteen hoitamiseen keskittyneen leirin, ja niiden lisäksi olemme lomailleet sukujemme mökeillä. Meistä kumpikaan ei kaipaa matkustelua tai maailman näkemistä. Kyse ei siis ole ollut niinkään päätöksestä pihistellä, vaan ihan vain siitä, ettemme koe tarvitsevamme matkailua. Vaikka ulkomaanmatkallakin olisi varmasti ihan kivaa, meistä kumpikaan ei koe, että se olisi niin kivaa, että siihen kannattaisi sijoittaa useita satoja tai jopa tuhansia euroja. Menemme paljon mieluummin bensa- ja ruokakulujen hinnalla rauhassa omalle mökille.

Vapaa-ajan harrastukset. Minä käyn vauvan kanssa ilmaisessa perhekerhossa sekä muskarissa, jonka lukukausimaksun saimme joululahjaksi. Mies käy kerran viikossa ilmaisessa harrastuksessa ja toisinaan kaveriporukkansa sählyvuorossa, joka kustantaa pari euroa per kerta. Minigolffaamassa, leffassa tai muilla maksullisilla treffeillä käymme ehkä pari kertaa vuodessa. Muuten puuhaamme ilmaisia juttuja: pelaamme kavereiden kanssa lautapelejä, käymme seurakunnassa, ulkoilemme koiran kanssa ja niin edelleen.

Vakuutukset ja laskut. Meillä ei ole mitään ”ylimääräisiä” vakuutuksia. Autossa ei ole Kaskoa (jos se hajoaisi totaalisesti, kykenisimme ostamaan tilalle toisen halvan ja käytetyn), meillä itsellämme ei ole henki- tai muita vakuutuksia (vaikka toinen menehtyisi tai putoaisi minimituloille, vaikutus talouteemme olisi mitätön, kun tulot ovat jo valmiiksi pienet) eikä vauvalla ole vakuutusta (luotamme julkiseen terveydenhuoltoon). Vakuutusmaksuista muodostuisi vuodessa iso kuluerä, joten säästämme mieluummin rahat ja luotamme siihen, että pystyisimme hoitamaan mahdolliset katastrofitilanteet ja yllättävät, pakolliset kulut säästöjen ja tukiverkoston avulla. Suomessa julkinen järjestelmä takaa kuitenkin jonkinlaisen minimiturvan joka tilanteessa. Emme myöskään maksa mistään Netflixin tai Spotifyn kaltaisista tilauksista ja puhelinliittymät ovat edullisesti Moi:lta.

Kosmetiikka. En meikkaa ja käytän aika vähän mitään muutakaan kosmetiikkaa. Kosmetiikassa maksaa usein brändi, pakkaus ja ”luksusfiilis”, ja edullisilta merkeiltä voi löytää ihan yhtä toimivia tuotteita.

Ruoka. Syömme halpaa kotiruokaa ja valitsemme kaupassa edullisimmat tuotteet. Emme osta ikinä kalliita lihoja tai kaloja tiskiltä, vaan syömme jauhelihaa, tonnikalaa sekä välillä kanaa ja pakastelohikuutioita. Kasvisruoissakaan emme koskaan hyödynnä hintavia nyhtiksiä ja härkiksiä, vaan proteiini tulee pavuista, sienistä tai jostakin edullisesta juustosta. Käymme kaupassa kerran viikossa, suunnittelemme ruokalistan etukäteen ja teemme ostokset pikkukaupan sijaan isossa marketissa.

Näihin me panostamme:

Elektroniikka. Mieheni on kiinnostunut elektroniikasta ja käyttää sitä paljon, joten hänelle on tärkeää, että esimerkiksi tietokoneet, näytöt ja äänentoisto ovat toimivia ja laadukkaita. Hän nauttii suunnattomasti elektroniikkatuotteiden ominaisuuksien ja hintojen vertailusta ja näkee aina paljon vaivaa, jotta löytäisi hinta-laatusuhteeltaan parhaat vaihtoehdot. Panostaminen tähän kategoriaan ei tarkoita, että hankkisimme uusimmat ja kalleimmat laitteet (siinä ei olisi juuri järkeä), vaan että valikoimme keskihintaisia laitteita tarjouksia hyödyntäen. Prosentuaalisesti käytämme elektroniikkaan kuitenkin varmasti suuremman osuuden tuloistamme kuin monet keskivertotallaajat.

Eettisemmin tuotettu liha ja maito. Vaikka yleensä haalimme ruokakaupassa ostoskoriin Xtraa ja Rainbowta ja vertailemme hintoja, on muutama tuotekategoria, joissa valitsemme tietoisesti hintavampia tuotteita. Meille on tärkeää kiinnittää eläinperäisissä tuotteissa huomiota eettisyyteen ja eläinten olosuhteisiin, joten esimerkiksi lihassa, maidossa ja kananmunissa valitsemme luomua, ulkomunia ja vapaan lehmän maitoa. Neljänsadan gramman paketti käyttämäämme naudan luomujauhelihaa maksaa melkein vitosen siinä, missä halvin sika-nautapaketti kustantaisi alta kaksi euroa. Kuukausitasolla valintamme maksaa siis aika paljon ekstraa. Ajattelen kuitenkin, että jos kerran haluamme käyttää eläinperäisiä tuotteita, pitää meidän myös olla valmiita maksamaan ne ylimääräiset lantit eläinten paremmista oloista.

Auto. Meillä on oma auto, vaikka asumme kaupungissa hyvien julkisten kulkuyhteyksien varrella. Käytämme autoa hyvin vähän ja kuljemme mm. keskustaan ja opiskelupaikkoihimme kävellen tai pyörällä. Auton olemassaolo on kuitenkin lähes välttämätöntä, jotta pystymme käymään mieheni vanhemmilla ja liikkumaan suurikokoisen koiramme kanssa. Se helpottaa arkea huomattavasti ja mahdollistaa esimerkiksi kerran viikossa tehtävän ison kauppareissun Prismaan kalliimmassa lähikaupassa piipahtelun sijaan.

Koira. Ison koiran ruokiin ja luihin menee reilut sata euroa kuukaudessa. Emme syötä marketin halvinta nappulaa, vaan haluamme, että koiran ravinto on laadukasta ja sille hyväksi. Tilaamme ruoat Zooplussan kautta isoissa erissä, minkä avulla säästämme kuitenkin perus eläinkaupasta hakemiseen verrattuna reilusti. Eläinlääkärikuluissa olemme päässeet vuosien mittaan halvalla, koska haukkumme on pysynyt hyvin terveenä, mutta tietysti eläimen hankkiessa täytyy olla varautunut siihen, että yhtäkkisiä laskuja voi tulla.

Rahan lahjoittaminen. Oli rahatilanne millainen hyvänsä, lahjoitamme aina pois tietyn, saman prosenttiosuuden kuukausituloistamme. Pidän tätä tosi tärkeänä juttuja ja haluan ajatella, että aina on, mistä antaa. Lopulta mikään ei ole meidän omaamme, vaan kaikki elämässä tulee Jumalalta. Hän myös pitää meistä huolen.

Ulkona syöminen. Emme käy kalliissa ravintoloissa, mutta syömme joka kuukausi muutaman kerran kodin ulkopuolella. Jättämällä ulkona syömisen ja kahvilat kokonaan pois säästäisimme kuukaudessa useamman kympin. Minulle jokatorstaiset kahvilatreffit ystävän kanssa ovat kuitenkin supertärkeä henkireikä, ja samaten pizza tai hampurilainen aina toisinaan silloin, kun ei jaksa tai ehdi kokata kotona, on kivaa arjen hemmotelua ja helpotusta.

—

Aiempia rahaan liittyviä postauksiani:

Paljonko vauvaan meni rahaa

Kuukauden ruokakulumme

Puolen vuoden budjettilaskelma: mitä tavaraa ostin?

Eilen vauva täytti puoli vuotta ja sai maistaa ensimmäisen lusikallisensa jotakin muuta kuin rintamaitoa. Aloitimme bataatilla ja aloitusruoan valitseminen tuntui jopa juhlalliselta, vaikka näin puolen vuoden iässä eri makujen kanssa ei tarvitsekaan olla varovainen ja alamme nyt ottaa uusia ruokia kehiin vähintään joka toinen päivä. Pieni tykkäsi bataattisoseen testailusta kovasti! Oikein yllätyin, miten innoissaan ja taitavasti hän maisteli sosetta lusikasta. Seuraavana aamuna hän tosin tuntui olevan hieman vatsakipuinen, joten toivotaan, että maha tottuu pian.

Alunperin en ollut mitenkään erityisesti päättänyt, että odotamme kiinteiden kanssa puolen vuoden ikään saakka. Vielä pikkuvauvavaiheessa arvelin, että joskus siinä joulun ja viiden kuukauden rajapyykin kohdilla voisi hyvin alkaa kokeilla muutakin ravintoa. Jotenkin tuon iän lähestyessä minulle tuli kuitenkin fiilis, että odottaisin mielelläni vielä. Imetys on ollut aivan ihanaa, ja vaikka se totta kai jatkuu yhtä lailla niilläkin vauvoilla, jotka aloittavat maistelut nelikuisina, puolen vuoden täysimetys alkoi tuntua meille parhaalta vaihtoehdolta.

Eri ikäisenä aloittamisen hyödyistä ja haitoista on monenlaisia näkemyksiä, mutta itse koen, että on eduksi, että vauvan suolisto saa ensin kypsyä rauhassa. Varsinkin, kun meillä vauvan ensimmäiset elinviikot  kuluivat kovien vatsavaivojen piinaamina. Vauvan paino on noussut koko ajan hienosti äidinmaidolla ja neuvolassammekin kannustettiin jatkamaan rauhassa täysimetystä, jos se hyvältä tuntuu. Koen, että kiinteitä ehtii kyllä maistella aivan hyvin näin kuuden kuukauden iässä aloittaessakin. Nyt saa myös tarjota rohkeammin eri makuja, luoda halutessaan jo alusta asti säännöllisempää ruokarytmiä useamman kerran päivässä ja antaa vauvan syödä niin paljon kuin hän tahtoo.

Neuvolassa todettiin 5kk tarkastuksen yhteydessä, että vauvalla on valmiudet istua syöttötuolissa, joten senkin suhteen syöttäminen on nyt helppoa. Tein jo jokin aikaa sitten satsit bataatti- ja porkkanasoseita valmiiksi pakkaseen, jotta aloittaminen olisi mahdollisimman simppeliä eikä joka päivä tarvitsisi keitellä kasviksia ja sotkea tehosekoitinta. Ylipäätään pyrin nyt miettimään vauvan menua valmiiksi jo kauppareissuilla. Helpottaa arkea, kun tekee vaikka kerran viikossa pakastimeen vähän reilumman annoksen paria uutta sosetta tai sormiruokareseptiä, ja täydentää muina päivinä pakastimen valikoimaa puurolla ja nopeasti oman kokkailun ohessa valmistuvilla ruoilla.

Pyrin tekemään lähes kaikki vauvan ruoat itse. Se säästää rahaa, ja siten ruoissa ei ole ainakaan mitään ylimääräistä. En kuitenkaan pidä valmiita vauvansoseitakaan mitenkään kamalana asiana. Kodin ulkopuolella liikkuessa käytämme varmasti toisinaan pilttipurkkeja. Niitä on helppo kuljettaa mukana ja niillä pystyy myös monipuolistamaan vauvan ruokavalikoimaa: esimerkiksi kalaa emme syö tonnikalaa lukuun ottamatta juurikaan kotona, joten kaupan valmis lohi-perunasose voi olla ihan hyväkin juttu kiireisiin perhekerho- ja muskaripäiviin. Valmiiseen turvautuessa aionkin suosia kalaa, poroa, couscousia, maissia… kaikkea sellaista, mitä ei ehkä tule juuri kokkailtua itse. Mutta tavoite on tosiaan varautua ja ennakoida vauvan ruokien osalta siten, että ehdottomasti valtaosa olisi itse tehtyä. Olen jo selaillut sormiruokareseptejä Simppelin sormiruokakeittiön nettisivuilta ja listannut ideoita soseisiin.

Olen ajatellut, että yhdistämme soseita ja sormiruokailua vähän fiiliksen ja sujuvuuden mukaan. Nyt alkuun soseet tulevat luultavasti olemaan suuremmassa roolissa. Aion kuitenkin ainakin kokeilla, mitä vauva tuumaa helpoista sormiruoista, jotka eivät vaadi paljoa esivalmistelua. Esimerkiksi sormin syötävät kurkun- tai banaaninpalat olisivat täydellisiä kiirepäivien pelastajia, kun ei jaksa alkaa keitellä erikseen sörsseleitä vauvalle. Sain myös kaveriltani käyttämättömän maistelututin, jota hyödynnämme luultavasti silloin tällöin uusien makujen imeskelyyn, vaikka sen avulla ei ehkä kovin runsaasti ravintoa vauvan vatsaan päädykään. Maistelututti on näppärä tutustumisväline sellaisille ruoille, joita ei voi antaa vauvalle sormisyötäväksi sellaisinaan, mutta joista ei myöskään sillä hetkellä ehdi väkertää sosetta. Ensimmäiset pari päivää maistelemme vain kerran päivässä, mutta aika nopeasti ajattelin lisätä kerrat kahteen-kolmeen ja ottaa mukaan tiettyä säännöllisyyttä aamupuuron, ”lounassoseen” ja jonkin ilta-aterian muodossa. Aika pianhan tämänikäinen voi alkaa syödä ihan sitä viittäkin annosta päivässä.

Kiinteiden aloitus tuo toki tietynlaista lisävaivaa arkeen, mutta samalla olen tosi innoissani tästä uudesta rajapyykistä. Mun mini ei olekaan enää ihan niin mini, vaan jo iso pieni tyttö. Vaikka täysimetyksen päättyminen tuntuu vähän haikealta, olen tosi ylpeä siitä, miten hienosti vauva on kasvanut yksinomaan minun kehostani tulevalla ravinnolla. Nyt on hyvä aika lähteä laajentamaan makupalettia.