Lisäravinteiden käyttö raskausaikana tuntuu olevan varsinainen erilaisten mielipiteiden viidakko. Viralliset suositukset ohjaavat lähinnä foolihapon ja D-vitamiinin käyttöön, mutta lisäksi apteekin hyllyssä on tarjolla jos jonkinlaisia raskausajan monivitamiineja. Varsinkin luonnonmukaisissa piireissä kannustetaan niin ikään usein erilaisten kapseleiden syömiseen. Itselleni lisäravinteiden maailma on aika vieras, enkä koe olevani niihin kovinkaan hyvin perehtynyt. Erilaisia artikkeleita lukiessa on välillä tuntunut, että kaappiin saisi hommata jos kymmentä purnukkaa, mikäli ravinteiden saannin tahtoisi optimoida ihanteellisesti.

Tässä raskaudessa minäkin olen kuitenkin innostunut käyttämään hieman aiempaa useampia lisäravinteita. Normaaliarjessa käytän kalanmaksaöljyä joka aamu ja D-vitamiinia silloin kun muistan. Raskauden selvittyä jätin kalanmaksaöljyn pois, koska runsasta A-vitamiinin saantia ei raskausaikana suositella. En ole kaikista virallisista ruokasuosituksista ihan vakuuttunut, mutta pyrin kuitenkin niitä varmuuden varalta melko hyvin noudattamaan. Uskon, että jo siitäkin on hyötyä, että on ennen raskautta tukenut kehon ravinnetasapainoa.

Folaatin otin käyttöön jo hieman etupainoisesti, sillä suurimman hyödyn siitä saa, kun käyttöä on raskausuutisen tietoon tullessa jo takana. Olen joka raskaudessa käyttänyt samaa Folirenin folaattia, koska sitä on helposti perusapteekista saatavana. Minulle on tärkeää käyttää nimenomaan folaattia eikä synteettistä foolihappoa. Luonnollisemman folaatin sanotaan imeytyvän paremmin, ja synteettisen foolihapon haitoista olen sen sijaan lukenut jonkin verran. Hintaerokin on melko olematon, niin paljon mieluummin käytän folaattimuotoista lisää.

Koska kärsin usein alkuraskaudesta migreeneistä, seuraavaksi hankin kaappiin purkin magnesiumia. Se kuulemma saattaa ennaltaehkäistä migreenikohtauksia. En tehnyt mitään kunnollista tutkimustyötä siitä, millainen tuote olisi paras, vaan päädyin aika spontaanisti valitsemaan tällaisen, jossa on mukana myös magnesiumin imeytymistä kuulemma edistävää B6:ta. Lopulta migreeneitä tuli jälleen pari melko perättäistä kohtausta ekan kolmanneksen aikana, mutta ei sen enempää. Tiedä sitten, oliko magnesiumista hyötyä vai ei. Magnesium saattaa auttaa myös levottomiin jalkoihin, joista olen aikaisemmin välillä kärsinyt loppuraskaudesta. Senkin varalta on kiva, että purkki löytyy valmiina hyllystä ja sitä on tullut syötyä ennaltaehkäisevästikin.

D-vitamiinia en kesäkaudella juurikaan popsinut, mutta nyt iltojen pimetessä otan sen taas käyttöön. Minulla on joku vanha perus 20mg halpispurkki, ja luultavasti ostan jotain muuta, kun se tyhjenee. D-vitamiinivarastojen ylläpitoa pidän tärkeänä vauvaa ajatellen, koska en ole ollut kovin innokas aloittamaan vastasyntyneillä D-vitamiinilisää vielä suositusten mukaisesti pariviikkoisena. Panostan mieluummin imetysaikana omaan D-vitamiinin saantiini, jolloin sitä erittyy myös maitoon enemmän.

Maitohappobakteereita en ole koskaan aikaisemmin syönyt. Nyt halusin kuitenkin hankkia vielä jotakin laadukasta lisäravinnetta raskausaikaa tukemaan, kun minulla oli joka tapauksessa tarvetta laittaa tilausta Ruohonjuureen. Edellisessä raskaudessa kotikätilöni kehui Bioteekin tuotteita, eikä purkki ollut mitenkään mielettömän kallis, joten päätin kokeilla sitä. Maitohappobakteerit tukevat tietysti omaa suoliston toimintaa, mutta lisäksi niiden syömisellä voi olla yhteys streptokokkiin, jota loppuraskaudessa ennen synnytystä testaillaan. Maitohappobakteerien käyttö saattaa vähentää myös raskausdiabeteksen ja vauvan allergian ja atopian riskejä. Meillä näitä ei ole ollut aiemminkaan, mutta eipä pienestä lisäboostista ainakaan haittaa ole.

Syyskuun kuukausihaastenani päätin panostaa taas bloggaamiseen, joka on tässä viime kuukausina jäänyt harmillisen vähiin. Siispä tänään jo uutta postausta kehiin! Tykkään ihan omaksi iloksenikin taltioida välillä meidän päiviämme muistiin, ja arkipäiväpostauksia on töissä ollessa tullut tehtyä tosi vähän. Haluan pitää työni tarkemmat speksit omana tietonani, joten on tuntunut vähän vaikealta kirjoittaa muistiinpanoja niiltä päiviltä, kun valtaosa tunneista kuluu työpaikalla. Mutta kaipa sitä välillä voi tällaisen vähän typistetymmänkin kuvauksen raapustaa! Tietyt samat rutiinit, kuten aamu- ja iltatoimet, pysyvät meillä vuodesta toiseen samoina, mutta muuten näitä postauksia lukiessa voi kivasti itsekin havainnoida, miten arki vuosien saatossa muuttuu.

6:40: Herätyskello herättää tuttuun tapaan kahtakymmentä vaille seitsemältä. Tavallista väsyneempi fiilis, koska yöllä täytyi nosta yhden lapsen lakanoita vaihtamaan. Haen kuopuksen kanssani vessaan vaipan ja päivävaatteiden vaihdolle. Mies tekee sillä välin aamupalaa. Raskauspahoinvoinnista on jäänyt minulle päälle vaikeus syödä tukevasti aamulla, joten en taaskaan saa syödyksi kuin toisen leivistäni. Lapsilla on vähän harmikas aamu ja töihin lähtö meinaa venähtää, mutta vihdoin saan hampaat harjattua ja vaatteet päälle. Mies tekee äitiyslomaani asti 80-prosenttista työaikaa, joten hän jää hoitamaan lasten aamutoimet loppuun ja vie heidät päiväkotiin.

7.50: Ehdin työpaikalle juuri ajoissa hieman ennen kahdeksaa. Työpäivän ensimmäinen ja ainoa asiakastapaaminen on nimittäin näin heti kasilta toimistollamme. Olen tapaamisessa yhdessä kollegan kanssa ja hän toimii neuvottelun päävetäjänä.

9.00: Tapaaminen päättyy. Juttelen hetken kollegan kanssa yhteisistä työtehtävistämme ja hoidan pari pikkuhommaa, jotka saa näppärämmin tehtyä toimistolta käsin. Koska muita tapaamisia ei ole kalenterissa, lähden loppupäiväksi kotiin etätöihin.

9.50: Perillä kotona. Ripustan nopsaa lakanapyykit kuivumaan ja syön välipalaksi aamulta jääneen leivän, mandariinin ja juustomuffinssin työkonetta käynnistellessäni. Olen alkanut nyt viime kuukausina tehdä enemmän etätöitä, ja se on ollut kivaa vaihtelua. Aikaisemmin tönötin aina toimistolla tekemässä kirjallisiakin työtehtäviä, mutta lähiaikoina olen tullut suosiolla kotiin, jos tapaamisia ei ole. Minulla on edellisviikolta valmiina muistilista hoidettavista asioista, joita lähden purkamaan ensin kirjallisten töiden ja sitten puheluiden merkeissä.

15.30: Päivä on ollut niin puuhakas ja puheluidentäyteinen, että syöminen on päässyt unohtumaan kokonaan. Jääkaapissa on vielä viikonlopun jäljiltä lihaperunasoselaatikon jämät, jotka popsin myöhäiseksi lounaaksi. Lapset ja mies palaavat myös kotiin ja moikkaan pikaisesti heitä.

16.00: Lopetan työt ja päivitän nopeasti tähän postaukseen päivän aikatauluja. Tänään ohjelmassa on ruokakauppakäynti, ja vartissa saamme lapset kauppavalmiuteen. Tiedän, että suurin osa ihmisistä ei varmaankaan tee Prisma-reissuja koko perheen voimin, mutta me tykkäämme tehdä niin ja lapsetkin ihan viihtyvät, kun saavat roikkua kärryissä ja liimailla punnitustarroja.

17.00: Ostokset tehty ja ladattu autoon, ei muuta kuin kotimatkalle. Käymme yleensä kaupassa pari kertaa viikossa, ja ostimme taas aika tavanomaiset ruokaostokset. Mietin aina valmiiksi muutaman ruoan, joista ensimmäisenä kokataan tuoreaineksia sisältävät. Tällä kertaa aterialistalle tuli tomaatti-kasviskastike ja riisi, jauhelihakastike ja perunat sekä itsetehty pitsa.

17.20: Miehen äiti ja pikkusisko piipahtavat kylään, koska mies on korjannut siskonsa puhelinta. Lapset innostuvat mummin vierailusta kovasti ja höpöttelevät hänelle innoissaan. Minä aloittelen jo kokkaamista, että huomiselle työpäivälle olisi eväät valmiina. Teen tomaattisen kasviskastikkeen, johon tulee kesäkurpitsaa, paprikaa, porkkaraastetta, valkosipulia, keltasipulia, papuja, tomaattimurskaa ja ruokakermaa. Lapset eivät tällaisista ruoista perusta, mutta omasta mielestäni tuli oikein maukasta!

18.15: Päivä on ollut niin touhun- ja kotiaskareiden täyteinen, että pääsen vasta nyt viettämään kunnollisen rauhallisen hetken lasten kanssa. Luen ääneen pari molempien isompien valitsemaa kirjaa. Taaperokin tykkää tosi paljon kirjojen lukemisesta ja keskeyttää yhtenään osoittaakseen ja nimetäkseen kuvista asioista.

18.30: Lapset syövät tänään päivällisen ja ”iltapalan” käänteisessä järjestyksessä, joten lämmitän heille vasta nyt loput lihaperunasoselaatikot. Samalla haukkaamme miehenkin kanssa välipalaa. Sen jälkeen hoidamme lasten iltatoimet tutulla kaavalla: pyjamat päälle, lelujen siivous, hammaspesut, Raamatun lukeminen ja hyvän yön sanomiset.

19.30: Pienet menevät unille ja esikoinen saa valvoa puoli tuntia pidempään. Useimmiten hän puuhailee jotain rauhallista itsenäisesti, ja vähintään kerran viikossa vietän puolituntisen hänen kanssaan kahdestaan. Tänään esikoinen värittelee värityskirjaansa ja me miehen kanssa pidämme omat rukous- ja Raamatun lukutuokiomme.

20.00: Sanon hyvät yöt esikoiselle ja lähden kävelylle. On kivan syksyinen ilma, vähän jo tähän aikaan alkaa hämärtää. Kuuntelen kristillistä podcastia ja kävelen noin puolen tunnin metsälenkin.

20.30: Syömme miehen kanssa iltapalaksi paahtoleipää ja mysliä elokuvaa katsellen.

21.00: Tulen tietokoneelle surffailemaan ja rentoutumaan. Selaan blogeja, katselen videoita ja kirjaan vielä viimeiset jutut tätä postausta varten.

22.00: Käymme hoitamassa hammaspesut ja muut iltatoimet ja vetäydymme yöpuulle.