Koostin loppukesästä kaasona ollessani tekstin siitä, millaisia asioita mielestäni kannattaa ottaa huomioon polttareita järjestäessä. Olen ollut mukana järjestämässä kolmia baby showereita sekä osallistunut tietysti myös omiin juhliini, joten ajattelin, että voisi olla kiva kirjoittaa ylös muutamia vinkkejä myös vauvakutsuja varten. Oman kaveripiirini osalta vauvabuumi vaikuttaisi nyt hetkeksi laantuneen, mutta somessa raskausuutisiin törmää silti harva se päivä. Tyypillisimmin baby showerit järjestetään ensimmäistä kertaa äidiksi tulevalle, mutta aivan hyvin vauvakutsuilla voi juhlistaa myös muiden lasten syntymää.

Suunnittelu ja ajankohta

Ensinnäkin: siinä missä polttareiden vetovastuu on yleensä selkeästi määritelty kaasoille, baby showerit vaativat sen, että joku tulevan äidin ystävistä ottaa järjestämisestä itsenäisesti koppia. Vaikka arkesi olisi kiireistä, et olisi tuntemasi odottavan äidin bestis tai juhlien järjestäminen ei olisi suosikkipuuhaasi, kysele silti raskaana olevan kavereilta, onko vauvakutsuja alettu organisoida. Aloitteen tekeminen ja WhatsApp-ryhmän perustaminen eivät tarkoita, että sinun pitäisi yksin hoitaa kaikki juhlajärjestelyt. Yleensä vastuualueet kyllä jakautuvat näppärästi ja muutkin innostuvat järjestelemään, kunhan joku vain ottaa ensimmäisen askeleen. Eräs tuttavani kertoi pettyneensä niin paljon siihen, ettei kukaan järjestänyt hänelle baby showereita, että hän on ottanut oikein asiakseen varmistaa, että juhlat järjestyvät kaikille hänen tuntemilleen raskaana oleville. Hän oli aloitteentekijänä minunkin juhlieni organsoinnissa, vaikka tapaamme tosi harvoin. Ihan superihailtava asenne! Tulevalle äidille juhlat ovat varmasti tärkeät, joten vaikka hänellä ei olisi ketään selkeää parasta ystävää aloittamassa vauvakutsujen järjestämistä, yritä saada porukka liikkeelle.

Vaikka vauvakutsut eivät yleensä ole ihan polttareiden veroinen ponnistus, on juhlien esivalmisteluihin syytä varata vähintään muutama viikko aikaa. Ihan jo vieraiden aikataulujen ja mukaan pääsemisen kannalta on hyvä, että suunnittelut aloitetaan ajoissa. Baby showerit järjestetään yleensä loppuraskaudesta eli viimeisellä kolmanneksella. Aivan myöhäisimmille viikoille en silti kekkereitä jättäisi. Muutamia päiviä ennen h-hetkeä äidin olo voi olla jo aika tukala, ja riskinä on tietysti myös se, että beibi tuleekin etuajassa ja juhlat jäävät pitämättä. Useimmiten tarkoituksena on yllättää, joten ajankohdan sopimisen kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä juhlakalun puolison kanssa.

Koristelu ja juhlatila

Koristeet luovat juhlan tuntua. Perinteinen tapa on valita vauvan sukupuolen mukaan joko vaaleansiniset tai -punaiset koristeet, mutta muutkin väriteemat ovat ihan yhtä toimivia. Tärkeintä on ehkä se, että ulkoasu on yhtenäinen. Itse en käyttäisi koristeisiin kovin paljoa rahaa, vaan keskittyisin muutamaan näyttävään mutta edulliseen hankintaan. Väriteemaan sopivalla kattauksella, kuten oikeansävyisillä muffinssivuoilla ja lautasliinoilla, sekä parilla juhlatilaa koristavalla elementillä, kuten ilmapalloilla ja viirillä, pääsee jo pitkälle. Jos haluatte hifistellä, voivat vieraatkin pukeutua yhtenevästi teemaan sopiviin sävyihin.

Baby showerit järjestetään tyypillisimmin joko juhlakalun tai jonkun osallistujan kotona. Jos tarkoitus on yllättää tuleva äiti kotoaan, yrittäkää järjestää jonkinlainen ennakkovaroitus tai käskekää puolison varmistaa, ettei äiti tule avaamaan ovea pyjamassaan pölypalleroiden keskeltä. Vaikka teitä vieraita sotku ei haittaisi, ainakin minulla olisi epämukava fiilis, jos kymmenen kaveria tupsahtaisi yhtäkkiä kotiini tiskivuorten luokse. Hyvä idea on koristella koti sillä välin, kun juhlakalu on jossakin muualla. Yhden kaverimme kotiin onnistuimme luikahtamaan hänen nukkuessaan päiväunia, eikä hän herännyt viisitoistapäisen jengimme hihittelyyn ennen, kun hänen miehensä kävi hänet herättämässä!

Lahjat

Baby showereissa on usein tapana lahjoa tulevaa äitiä. Vaippakakku on klassikko ja myös oikeasti hyödyllinen lahja: vastasyntynyt kuluttaa vaippoja todella nopealla tahdilla. Se on siitäkin mukava muistaminen, että vieraat voivat osallistua siihen yhdessä. Jos jollakulla on sisäpiirin tietoa vielä uupuvista vauvatarvikkeista, kiva ajatus on myös ostaa koko porukalla jokin vähän kalliimpi tuote (näihin voi kysellä ideoita vaikka tulevalta isältä). Lahjan ei kuitenkaan välttämättä edes tarvitse liittyä vauvaan. Koska baby showerit ovat nimenomaan odottavan äidin oma juhla, esimerkiksi vauvan kanniskelusta jumiutuvaa selkää hemmotteleva hierontalahjakortti voisi olla hyvä lahjaidea. Me kokosimme eräälle ystävälleni selviytymis- ja hemmottelupakkauksen tulevaa äitiyttä silmällä pitäen: suklaata, teetä, lukemista, kosmetiikkaa, nenäliinoja, aineettomat lahjakortit joissa jokainen lupasi auttaa jotenkin vauva-arjessa… Toki kukin vieras voi tuoda myös oman pakettinsa, mutta itse suosisin ehkä baby showereissa mieluummin yhdessä suunniteltua lahjaa. Vauvaa ensimmäistä kertaa katsomaan tulevat läheiset tuovat yleensä mukanaan muistamisia hekin, joten pienempää vauvatavaraa, kuten vaatteita ja leluja, kertyy helposti aika runsaasti ekojen viikkojen aikana.

Tarjoilut

Jokainen tuo jotain -periaate on varmasti kaikille helpoin. Mikäli juhlavieraat eivät ole jauhopeukaloita, yksikin itse tehty isompi makea herkku riittää, jos sen ympärille koostaa kaupasta saatavia tarjottavia, kuten keksejä, karkkeja ja jäätelöä. Minun juhlissani oli kakku, yhden ystävän paardeihin leivoin suklaamuffinsseja. Jos juhlien on tarkoitus kestää pidempään, kannattaa ruokapöytään varata myös jotakin täyttävämpää sapuskaa. Omissa juhlissani oli herkullista salaattia ja kaverini kekkereihin teimme tortilloita. Tortilloissa oli helppo huomioida myös erityisruokavaliot. Muistakaa tarkistaa, että kaikki tarjoiltava sopii raskaana olevalle! On vähän mälsää, jos juhlakalulta itseltään menee puolet herkkupöydän antimista sivu suun. Etenkin juustojen ja kalojen osalta kannattaa tsekata, onko kyseessä odottavalle äidille sopiva tuote.

Ohjelma

Syöminen, lahjojen avaaminen, rento yhdessäolo ja loppuraskauden kuulumisten fiilistely saavat yleensä ajan kulumaan leppoisasti. Minusta baby showereissa on kuitenkin kiva pitää myös joitain erityisiä ohjelmanumeroita. Yksi klassikko, joka on ollut kaikilla vierailemillani vauvakutsuilla, on veikkausvisa tulevan pienen tiedoista: koska hän syntyy, paljonko hän painaa, mikä tulee nimeksi ja niin edelleen. Vieraille voi askarrella valmiiksi kortit, joihin tietoja täytetään, ja toki myös tuleva äiti voi arvuutella esimerkiksi vauvan syntymäaikaa ja kokoa. Toinen hauska idea on Kahoot-sovelluksella tehty tietovisa vauva- ja synnytysaiheisista faktoista. Erilaisia kysymysehdotuksia löytyy googlettamalla netistä, ja voittajalle voi halutessaan varata pienen palkinnon.

Humoristisempi (ja varmaan joidenkin makuun turhan mauton) puuhaidea on ”kakan tunnistamiseen” tähtäävä leikki. Pieniin vaippoihin laitetaan erilaisia, mikrossa sulatettuja suklaita, ja tulevan äidin pitää tunnistaa, mikä suklaa on kyseessä. Yksissä käymissäni baby showereissa oli tämä leikki ja juhlakalua se nauratti kovasti, mutta tämä on tosiaan vähän riskialttiimpi valinta eikä sovi ihan kaikille. Tyylikkäämpi odottavan äidin arvailutaitoja testaava leikki on valokuvavisailu. Jokainen baby showereille osallistuva tuo mukanaan kuvan itsestään vauvana, ja tulevan äidin pitää osata yhdistää, kuka on kuka. Mikäli vieraat eivät ole nähneet toistensa kuvia ennakkoon, voivat hekin toki tehdä omat arvauksensa.

Postauksen kuvat: Pixabay

Yritin tehdä tästä sellaista ”viikon plussat ja miinukset” -postausta, mutta kun suurin osa kuulumisista tuntui olevan osastoa ”toisaalta kivaa, toisaalta mälsää”, en osannutkaan valita oikeaa merkkiä ranskalaisten viivojen tilalle. Mutta joo. Meillä on ollut varsin kiva ja tapahtumarikas viikko, joten tässä taas pitkästä aikaa tällaisia sekalaisia kuulumisia.

– Tapasimme tällä viikolla varmaan viisitoista vauvaa. Oli puolivuotisten ryhmäneuvola (muiden samanikäisten näkeminen oli hauskaa), muskari, treffit kaverin ja hänen vauvansa kanssa sekä pienryhmämme kokoontuminen, jossa hyörii omamme lisäksi pari muutakin beibiä. Vauvat ovat niin mainioita ja kaikki ihan omanlaisiaan tyyppejä.

– Automme on rikki ja uusia vikoja sen kun tuntuu putkahtelevan esiin koko ajan. Noin kolme ja puoli vuotta sitten käytettynä hommaamamme auto on kokonaisuudessaan ollut yksi murheenkryyni: kiva ja toimiva muuten, mutta jatkuvasti jostakin hajalla. Taas yhden monen sadan euron rempan sijaan aiomme nyt myydä kotteron halvalla pois vikoineen päivineen ja ostaa itsellemme toisen, toivottavasti vähän ehjemmän vempeleen. Kävimme jo katsomassa yhtä budjettiimme sopivaa käytettyä autoa, mutta se ehdittiin myydä toisaalle siinä tutkaillessamme. Metsästys  siis jatkuu.

– Jo monta kuukautta hienosti kokonaisia öitä nukkunut vauvamme on nyt viime päivinä herännyt aamupirteänä jo neljän kieppeillä. Ei ole auttaneet imetykset tai tutit, kun toinen tapittaa appo avoimin silmin pinnasängystään. En ole varma, ovatko syypää joulusta saakka kiusanneet vatsavaivat vai unentarpeen vähentyminen – toisaalta viime aikoina päiväunetkin ovat olleet aika epäsäännöllisiä. Ylipäätään pienen vaihtelevaa nukkumisrytmiä pitäisi varmaan yrittää säännöllistää, mutta en oikein tiedä, mikä sitten olisi ihanteellinen rytmi tämänikäiselle. Myös päivien vaihtelevat aktiviteetit hankaloittavat tiukassa aikataulussa pysymistä. Vaunuihin nukahtavaa vauvaa on melkein mahdotonta pitää hereillä, ja toisaalta aamuyön virkkua ei saa nukutettua pirteänä takaisin unille. Sinänsä olemme kyllä tosi onnekkaita, kun näitä muutamaa kertaa lukuun ottamatta vauva nukkuu öisin hyvin ja päivisinkin ihan riittävästi, että ehkä tämä ”nukutetaan sitten kun vaikuttaa väsyneeltä, herää kun herää” on ihan jees metodi tämäkin.

– Käytin yhdet vauvan pitkät päiväunet kokonaan siihen, että tarkistin opiskelukurssieni tilanteen ja suunnittelin aikataulua maisterivaiheen suorittamiseksi. Olin etukäteen optimistisesti ajatellut, että saan kyllä vauva kainalossakin opinnot purkkiin puoleentoista vuoteen, mutta ehkä tyydyn ihan suosiolla siihen kahden vuoden tavoiteaikaan. Aikaa ja läsnäoloa vaativia kursseja kun oli sittenkin jäljellä vähän enemmän kuin olin muistellut. Tavallaan olen aika innoissani siitä, että ensi syksynä ohjelmassa on jo vähän muutakin kuin kotiäiteilyä, mutta samalla opintopisteiden kasaan saaminen myös stressaa. Onneksi olen antanut itselleni luvan mennä syksyn täysin omien voimavarojen ja saamani lastenhoitoavun puitteissa. Keväällä ehtii sitten paahtaa tavoitteellisemmin, kun taaperolle hankitaan päivähoitopaikka. Joku ensi vuoden kevät tuntuu tässä jatkuvasti muuttuvassa vauva-arjessa niiiiin kaukaiselta, mutta pian sekin sieltä jo tulla kolkuttelee.

– Tänään meille saapuu vihdoin uusi astianpesukone vanhan rikkoutuneen tilalle! Olin jo unohtanut, miten rasittavaa ja aikaavievää puuhaa käsin tiskaaminen on. Varsinkin, jos kantaa samalla kitisevää vauvaa kantorepussa.

– Kävimme sunnuntaina katsomassa parin kaverin kanssa erään toisen seurakunnan jumalanpalvelusta ja tykkäsimme kovasti. Alamme varmaan käydä aina välillä siellä. Lisäksi vaihdoimme puolen tunnin päivittäisen rukousaikamme nyt toistaiseksi pieneen Raamatun lukuhetkeen aamuin illoin. Puolituntista on ollut viime aikoina vaikea saada toteutumaan, joten lyhyemmät tuokiot tulee varmemmin oikeasti pidettyä. Iltaisin luemme ja rukoilemme yhdessä miehen kanssa, aamuisin itseksemme.

– Saimme aikaiseksi laittaa tarpeetonta tavaraa nettimyyntiin ja annetaan-ryhmiin, joten ovella on käynyt aikamoinen trafiikki. Tietty puolet tyypeistä on jättänyt tulematta ja aikataulujen kanssa on ollut säätöä (siis miten vaikeaa on laittaa viesti, jos ei pääsekään tulemaan?), mutta kaappien tyhjentyminen ilahduttaa silti. Lisäksi löysin tori.fi:stä viidellä eurolla ison läjän vaatteita vauvallemme. Jihuu! Kivijalkakirppareilla ei ole viime kuukausina oikein lykästänyt, joten olin jo vähän huolissani vauvan neljien housujen kokoelmasta seuraavaa kokoa varten. Varsinkin, kun viimeisen kuukauden ajan niskakakat ovat yllättäneet keskimäärin kerran päivässä. Raskaana ollessa kierrätetyn ostaminen oli helppoa, kun kaikkia kokoja välillä 50-68 pystyi haalimaan jemmaan ja pikkuruiset kuteet olivat poikkeuksetta tosi hyväkuntoisia, mutta isompien kokojen kanssa tuntuu olevan vaikeampaa. Onneksi nyt löytöjä pystyy myös käyttämään pidempään kuin  vain pari kuukautta.

– Olin taas viime viikon alusta kipeänä. En tiedä mitä näille toistuville, lyhyille kuumeiluille voisi tehdä, vai voiko mitään. Olen yrittänyt kiinnittää koko ajan erityistä huomiota siihen, että rintoihin ei syntyisi tukoksia, jos kyse nyt sitten vaikka olisi jostain tiehyttukosten suuntaisista oireiluista. Ainakaan mieheen nämä parin päivän kuume- ja päänsärkytautini eivät tartu, joten mistään perus flunssista tuskin on kyse. Huomaan kaipaavani nykyisin joka päivään jotain muutakin aktiviteettia kuin leikkimaton vierellä istumista (ihan ruokakauppareissukin riittää), joten useamman päivän kotona tönöttäminen käy mielenterveyden päälle. Onneksi nyt jouduin skippaamaan sairastumisen vuoksi vain yhden kivan menon.

Mitä teidän viime viikkoonne kuului?