Meidän pieni täytti aattona viisi kuukautta ja pääsi juhlistamaan ensimmäistä jouluaan molempiin mummoloihin. Aaton vietimme miehen vanhemmilla, josta kävimme myös visiitillä sukulaisten luona. Joulupäiväksi menimme sen sijaan minun perheeni luokse. Tädit ja sedät olivat myös paikalla. Molempina joulun päivinä aikataulu koostui pääasiassa perinteisistä joulun aktiviteeteista eli jouluruoasta ja lahjojen avaamisesta. Lahjoja tuli jälleen paljon (liikaakin), mutta vauva sai onneksi monta ihanaa ja hyödyllistä juttua: Brion kävelykärryn, pyjamia, sukkia, ruokailuun liittyviä tarvikkeita ja niin edelleen. Sekä muutaman älyttömän överin jutun, kuten jättimäisen koirapehmolelun, joka vie lattialla istuessaan saman verran tilaa kuin nojatuoli. Oh well…

Jouluumme kuului pieniä vastoinkäymisiä vauvan voinnin muodossa. Pieni sai aatonaattona viiden kuukauden rokotesatsin. En ollut etukäteen siitä lainkaan huolissani, koska aiemmat rokotukset ovat sujuneet ilman oireilua tai korkeintaan vähän normaalia uneliaammissa tunnelmissa. En tiedä, oliko rokotuksilla nytkään mitään osaa tai arpaa asiaan, mutta joulu meni meillä valitettavasti vauvan osalta varsin yskäisissä ja ripulikkaissa tunnelmissa. Reppana pieni herätti meidät joulua edeltävänä yönä alle tunnin välein yskänkohtauksillaan, ja aattoilta kului lahjaksi saadussa uudessa pyjamassa, kun lopulta niin jouluvaatteet kuin varavaatteetkin olivat likaantuneet kakkaan.

Yllättävän hyväntuulinen vauva jaksoi silti olla pienistä vaivoistaan huolimatta. Hän selvästi nautti vaihtuvista ympäristöistä ja niiden tarjoamista virikkeistä. Nukkuminen sen sijaan ei onnistunut kodin ulkopuolella kovinkaan mallikkaasti. Koiralenkillä kantorepussa vauva sai onneksi otettua molempina päivinä pienet tirsat, mutta muutoin nukahtaminen ja erityisesti unessa pysyminen oli vaikeaa. Lähdimmekin aattona kotiin jo ajateltua aikaisemmin ja skippasimme suosiolla lautapelisessiot, kun väsyitku alkoi muuttua hysteeriseksi. Silti illalla autossa otetut torkut ja ylivirittynyt meininki saivat vauvan valvomaan kotona molempina joulun päivinä lähemmäs puolta yötä. Joulupäivänä pääsimme kuitenkin vähän lautapelien makuun, kun aloitimme pelailut aikaisemmin ja saimme vauvan hetkeksi torkuille turvakaukaloon.

Jouluun liittyi myös muita elementtejä, jotka saivat mietteliäiksi. Teimme aaton jälkeen päätöksen, ettemme tästedes mene muun perheen mukana eräiden sukulaisten luokse käymään. Mies oli jo ennen joulua ahdistunut vierailusta ja vuodesta toiseen jatkuvien negatiivisten kommenttien kuuntelusta. Itse en ollut ehkä aikaisemmin tajunnut kiinnittää asiaan niin huomiota, mutta nyt erityisesti yksi ikävä toteamus vauvastamme sai minullekin tosi huonon fiiliksen. Eräs sukulainen tapasi vauvamme ensimmäistä kertaa, ja ainoa kommentti oli, että ”eihän noilla vauvoilla tee mitään, huutavat vain, sitten vuoden iän jälkeen niistä alkaa olla jotain iloakin”. Ehdimme pikaisen visiittimme aikana kuulla inhottavia vitsejä myös muun muassa puolisoni ulkonäöstä ja romaniväestöstä. Rajojen vetäminen on ainakin itselleni usein vaikeaa, mutta vauvan kasvaessa kyse on myös siitä, haluammeko altistaa hänet jokavuotiselle huumorin nimissä tapahtuvalle arvostelulle. Me emme sitä ainakaan jouluumme kaipaa.

Näistä joistain negatiivisista aspekteista huolimatta kokonaisuudessaan joulu oli tunnelmallinen ja mukava. Ensi joulu tai viimeistään sitä seuraava ovat ehkä niitä todellisia ”ensimmäisiä jouluja” siinä merkityksessä, että lapsi ymmärtää niistä jo jotakin. Vaikka vauvalta juhla meni tänä vuonna ohi kovaa ja korkealta eikä joulukalentereita, koristeita tai ruokaelämyksiä ollut järkeä alkaa miettiä hänen kannaltaan, tonttulakissa hengaillut mini toi kyllä silti ihanaa joulun fiilistä itse kullekin. Tapaninpäivänä menimme vielä siskon ja hänen miehensä kanssa toistamiseen minun vanhemmilleni jouluruoan rääppeitä syömään ja pelailemaan. Oli kiva viettää kunnolla perheaikaa yhdessä, ja saimmehan lopulta valkoisen lumipeitteen ja pienen pakkasenkin joulutunnelmaa luomaan. Nyt on hyvä vetäytyä viettämään kotiin muutamaa lomapäivää ihan vain rönttövaatteissa omalla porukalla rentoutuen. Ihanaa loppuvuotta kaikille! <3

Blogitauon aikana käytin vapaa-aikani muun muassa virkkaamiseen. Vauvan synnyttyä tahtini on hidastunut, mutta edelleen hyvän idean tullessa mieleen saatan hurauttaa muutamassa päivässä jonkin pienen projektin päätökseen. Näin jouluokuussa virkkuuni pyörivät erityisesti kolmen teeman ympärillä: joulun, talven ja kuolan.

Kuten neljän kuukauden kuulumispostauksessa kerroin, vauvamme kuolaa nykyisin varsin runsaasti. Nyt parina viime viikkona meininki on ehkä ollut jo vähän hillitympää, mutta päätin joka tapauksessa tehdä hänelle pari kuolalappua kaupasta ostettujen kokoelmaa täydentämään. Värit valitsin pitkälti ”mitä lankakaapista löytyy” -mentaliteetilla. Sininen mätsää täydellisesti samasta langasta aiemmin tekemääni tuttinauhaan ja valkoinen sopii asuun kuin asuun. Katsoin kuolalappuja varten hieman esimerkkikuvia Pinterestistä, mutta pääasiassa tein kavennukset oman mieleni mukaan ja mallailin välillä kuolalappuja kaupasta ostettuja versioita vasten oikeaa kokoa hahmottaakseni. Ensiksi virkkaamastani valkoisesta lapusta tuli hieman pienempi kuin lopulta olisi ollut optimaalista, joten siniseen lisäsin pari ekstrakerrosta pituutta. Lappujen taakse olisi voinut tehdä esimerkiksi nappikiinnityksen, mutta päätin mennä helpoimman kautta ja virkkasin ainoastaan pitkät, solmittaviksi sopivat nauhat.

Kuvassa näkyvät housut esittelinkin jo edellisessä virkkaamista käsitelleessä postauksessani. Päädyin purkamaan epätasaisesti jaotellut lahkeet ja virkkaamaan ne uusiksi. Samalla nostin ruskean polvikaistaleen paikkaa ja tein ainoastaan lahkeiden resorit harmaalla langalla. Tämä helpotti värinvaihtorumbaa, ja kokonaisuudesta tuli mielestäni kivemman näköinen. Villapöksyt eivät ole päässeet vielä käyttöön, mutta ne ovat nyt sopivan kokoiset vauvallemme. Pakkasen toivon mukaan jossain kohtaa taas kiristyessä ne ovat kätevä lisäkerros haalarin alle.

Kolmantena projektina virkkasin vauvalle pari kivaa jouluista juttua. Halusin hänelle jotain söpöä jouluksi, joten tonttulakki valmistui pikavauhtia juuri ennen pikkujouluja. Keksin tonttulakinkin kavennukset lonkalta omasta päästäni. Muutamat kavennussilmukat jäivät siksi hieman näkyviin valmiiseen lakkiin, mutta minun makuuni tonttulakki on ihan riittävän siisti. Vauva näyttää supersuloiselta se päässään! Innostuin tekemään vauvalle vielä hänen ensimmäisen joulukoristeensakin, tonttulakkipäisen nallen. Olisi ihana aloittaa vauvalle perinne, että hän saa joka vuosi yhden uuden joulukuusenkoristeen itselleen. Koska näin ekana vuotena hän ei vielä niiden päälle ymmärrä, valitsin koristeen teeman itse. Jatkossa voisin kuitenkin täydentää kokoelmaa vaikka virkkaamalla aina hänen toiveidensa mukaisen eläinhahmon.

Virkkaamisen lisäksi olen ommellut vähän muutakin. Innostuin nimittäin parsimaan muutamia rikkimenneitä tekstiileitä takaisin käyttöön! Yksi pussilakanoistamme on majaillut pitkään kaapin perällä, koska koiran kynnet ovat tehneet siihen pari ikävää palkeenkieltä. Nyt ompelin repeämät kiinni ja lakana on taas aivan käyttökelpoinen. En totisesti ole mikään parsimismestari ja ompeleet jäivätkin selvästi näkyviin, mutta minua ne eivät lakanassa häiritse. Peitto on myös helppo pedata niin, että paikkaus jää näkymättömiin toiselle puolelle. Samassa ompelupuuskassa korjasin läjän miehen boksereita, joiden saumoissa oli repeämiä. En ehkä osaisi käyttää sellaisia korjattuja vaatteita, joissa parsiminen jää näkyviin (vaikka ekologinen korjaaminen trendikästä onkin), mutta esimerkiksi juuri alusvaatteissa korjaaminen on näppärää. Eivät ompeleet edes erottuneet mustasta kankaasta. Helposti boksereiden kaltaiset halvat ja jatkuvasti kuluvat ”käyttövaatteet” vain nakkaa hajotessa roskiin enempää miettimättä, vaikka muutaman minuutin vaivannäöllä niillekin voisi antaa runsaasti lisää käyttöaikaa.