Kuten olen ennenkin kertonut, olen kirjannut kaikki perheemme tulot ja menot Exceliin jo usean vuoden ajan. Koska nämä rahapostaukset tuntuvat kiinnostavan teitä lukijoita, tänään päästään jälleen kurkistamaan hieman rahankäyttööni. Selasin budjettilaskelmamme edellisen puolen vuoden ajalta ja merkitsin ylös, mitä kaikkea ”ekstraa” olin ostanut itselleni tai miehen kanssa yhteiseksi. Tilanteen kartoittaminen kiinnosti, sillä minulla oli etukäteen sellainen kutina, etten ole viime kuukausina juurikaan käyttänyt rahaa itseeni. Halusin tietää, pitääkö se paikkaansa.

Laskelmaa varten jätin huomiotta kaikki vuokran ja laskujen kaltaiset välttämättömyydet sekä ruokakulut (myös ulkona syömiset ja kahvittelut, koska pelkän oman osuuteni erittely olisi ollut hankalaa). Vessapaperin ja pyykinpesuaineen kaltaiset käyttötuotteet jätin laskelman ulkopuolelle, mutta kaikki arkipäiväisetkin kosmetiikat otin mukaan. Poistin myös kaikki selvästi pelkästään miehen kulut, kuten hänen vaatteensa, vauvaan liittyvät kustannukset sekä läheisille ostetut lahjat. Halusin tietää, minkä verran nimenomaan minun tai meidän yhteiset ”ylimääräiset” tarpeemme ovat kukkaroa verottaneet.

Suurimmat rahareiät olivat elektroniikka ja pelit. Niistä elektroniikkaostokset ovat meillä täysin miehen territoriota. En itse ole tippaakaan kiinnostunut erilaisista vempeleistä, kun taas hän nauttii hintojen vertailusta ja on kärryillä tietokoneista ja teknologiasta. Kaikki hankkimamme elektroniikka onkin miehen valitsemaa. En edes tiedä, mitä kaikilla tuotteilla tehdään, mutta luotan miehen arvioon niiden tarpeellisuudesta ja sisällytin ne tähän laskelmaan, koska vaikka itse pärjäisin vähemmälläkin, tulevat elektroniikkahankinnat silti myös omaan käyttööni. Teknologiaan kului puolessa vuodessa 153,74 euroa ja kallein hankinta oli 79 euroa maksanut kovalevy. Muut ostokset olivat alle parinkympin hintaisia kaapeleita, muistitikku, käytetty PS3-ohjain sekä television seinäteline.

Elektroniikkahankintojen suuri prosentuaalinen osuus oli minulla tiedossa jo ennestään, mutta pelien korkea hinta yllätti. Käytimme niihin 83,99 euroa, ja summa sisälsi sekä useita kirpputorilta ostettuja lautapelejä että tietokonepelejä verkosta. Suurin osa kustansi viisi euroa tai vähemmän, mutta yksi kalliimpi 18 euron lautapeli sekä 26,36 euron arvoinen Jackbox-pelipaketti nostivat hintaa huomattavasti. Pelit ovat meille miehen kanssa tärkeä yhteinen harrastus, joten sinänsä kulu on kyllä mielestäni ihan perusteltu. Ainakin tietokonepeliostoksia on silti syytä vähentää, koska vauvan myötä emme ehdi pelata enää läheskään entiseen malliin. En ruvennut erittelemään listalta sen kummemmin pois miehen aloitteesta tehtyjä pelihankintoja, koska vaikka osa peleistä on selvästi enemmän hänen mieleensä, pelaamme niitä kuitenkin luultavasti kaveriporukalla, jossa minäkin osallistun pelaamiseen. Elektroniikan ja pelien lisäksi ostimme kotiin liittyviä tarvikkeita eli maton, tehosekoittimen, yövalon ja säilytyskoreja 43,40 eurolla ja muuta sekalaista eli nukanpoistajan, CD-levyn, keittiötarvikkeita ja tussin 14,27 eurolla. Lähes kaikki näistä olivat käytettyjä, eli summat eivät päätä huimaa.

Selvästi pelkästään minuun liittyvistä kuluista kallein kategoria olivat vaatteet. Niitä on nyt raskaus- ja imetysaikana tullut hankittua runsaasti aiempaa enemmän. Ostin puolen vuoden aikana mekon vauvan ristiäisiin, kumisaappaat, kolmet farkut aiempien jäätyä synnytyksen jäljiltä liian pieniksi, pari imetystoppia, alushousuja, hupparin ja vyön. Tämä kaikki kustansi yhteensä 65,33 euroa. Vaikka vaatteita tuli hankittua aikamoinen pino, selvisin kirppareiden ansiosta rahamäärällisesti tosi halvalla. Ainoastaan kumisaappaat, alusvaatteet ja imetystopit ostin uutena ja nekin pääasiassa tarjouksista.

Kosmetiikkatuotteita eli shampoon, kosteusvoiteen ja halvimman mahdollisen ripsivärin kaverin häitä varten ostin 19,38 eurolla, joskaan en ole aivan varma, onko joku muukin peruskosmetiikkatuote unohtunut ruokakauppalaskujen sekaan. Kosmetiikkaan minulla ei ole viime vuosina kulunut juuri lainkaan rahaa, koska en nykyisin meikkaa. Lisäksi suihkugeelejä ja vartalovoiteita on kertynyt lahjaksi saatuina niin suuri kokoelma, ettei niitä tarvitse ostaa kaupasta juuri koskaan. Myös aktiviteetteihin käytetty rahasumma eli 46,31 euroa yllätti minut pienuudellaan. Kävimme kesällä kaveriporukalla minigolffaamassa ja syyskuussa oli ystäväni polttarit, mutta mitään muuta maksullista en ainakaan budjetin perusteella ole puuhaillut. Esimerkiksi kesäisen Turun-reissun kustansi ihana äitini ja hieronnoissa olen käynyt saamallani lahjakortilla. Vauvan syntymällä ja raskauden loppuvaiheella on ehkä ollut vaikutusta maksullisten huvitusten vähäisyyteen, mutta en kyllä muutenkaan yleensä puuhaile mitään kallista. Tapaan kavereita joko kotona lautapelien merkeissä tai kahvilla, ja miehen kanssa treffimme sijoittuvat yleensä ruokapaikkoihin. Leffassakin käymme vain joululahjalipuilla.

En harrasta mitään erityistä, mutta innostuin raskauden loppupuolella virkkauksesta. Lankoihin, täytevanuun, klipseihin ja muihin tarvikkeisiin kului puolen vuoden aikana 62,67 euroa, mikä on huomattavasti enemmän kuin olisin äkkiseltään arvioinut. Toisaalta siihen nähden, kuinka monta virkkuutyötä sain tuolla summalla tehtyä, ei rahanmeno ole mielestäni mitenkään kohtuuton. Tein esimerkiksi kummityttöni ristiäislahjan ja ystävän baby shower-lahjan itse ja sain langoista myös monet vaatteet, lelut ja tuttinauhat omalle vauvallemme. Osa langoista odottaa vielä kaapissa tulevia projekteja.

Kokonaisuudessaan puolen vuoden pakollisten kulujen ja syömisten ulkopuoliset ostokset maksoivat siis 489,09 euroa. Mielestäni se on aika vähän, vaikka tietenkin olisi mahdollista pitää summa paljon pienempänäkin – nämä kulut kun eivät tosiaan ole mitään supervälttämättömyyksiä. Vaikka rahallisesti tavaroihin ja ekstroihin ei kulunut paljoa, teimme silti mielestäni aika paljon hankintoja. Ne vain olivat edullisia, koska suosimme niin paljon kierrätystä ja kirpputoreja. Lisäksi olen saanut lahjana paljon sellaista, mikä muuten olisi ylimääräistä arjen piristystä. Koska elektroniikka-, peli- ja kodintarvikekulut ovat minun ja miehen yhteisiä, yksinomaan minulle tarkoitettuihin juttuihin kului 193,69 euroa. Eniten ekstrakulua perus elämiskustannusten lisäksi minulta tuleekin takuulla ulkona syömisestä.

Minkä verran te käytätte rahaa ”ylimääräisiin” tavaroihin tai itseenne?

—

Muita raha-aiheisia postauksia:

Paljonko vauvaan meni rahaa

Kuukauden ruokaulumme

Monesti kuulee sanottavan, että raskaudesta palautuminen kestää vähintään yhtä kauan kuin itse raskausaikakin. Aikamääreet ovat tietysti yksilöllisiä, mutta ehkä näin reilut kolme kuukautta synnytyksen jälkeen voi silti alkaa jo hieman puhua palautumisesta. Minulla on aina ollut melko myönteinen ja armollinen suhtautumistapa omaan kehooni. En stressannut ulkonäöstäni raskausaikana tippaakaan, vaan kasvava maha oli mielestäni päinvastoin aivan ihana. Mielessä käväisi silti aina toisinaan, millaiseksi vartalo synnytyksen jälkeen muuttuisi. Olen aina ollut melko hoikka ja normaalivartaloinen, joten mietitytti, olisiko se ihan kiva tavallinen kroppani pian historiaa. Mitä jos peilistä katsoisikin raskauden jälkeen aivan vieras tyyppi?

Nyt voin onnekseni todeta, että olen ollut koko synnytyksen jälkeisen ajan tyytyväinen kehooni. Toki en mielestäni näyttänyt mitenkään kovin hyvältä esimerkiksi muutamaa päivää synnytyksen jälkeen, mutta pystyin suhtautumaan erinäköiseen vartaloon lempeästi. Tiesin, että palautumisessa menee vähintään viikkoja tai kuukausia, joten en ollut huolissani, kun kolmestatoista raskauskilosta synnytyssaliin jäi vain neljä ja puoli. Näin reilut kolme kuukautta myöhemmin voin myös sanoa, että olen kyllä oikeastikin palautunut raskaudesta vallan mainiosti.

Painoni nousi tosiaan raskausaikana tasaisesti ja loppuraskaudesta kiloja oli kertynyt lisää kolmetoista. Painonnousu oli kokoiselleni normaalia, enkä huomannut raskausaikana vartalossani juuri muita muutoksia kuin kasvavan vatsan. Olin koko odotusajan todella hyvävointinen. Jaksoin liikkua entiseen malliin aivan loppuun saakka, eikä raskautta huomannut aamupahoinvointien helpotuttua juuri muusta kuin hieman lisääntyneestä hikoilusta ja hengästymisestä. Vauva syntyi aamuviideltä, ja kävin synnytyksen jälkeen ensimmäistä kertaa puntarilla jo samana iltana. Synnytyssaliin oli jäänyt 4,5 kiloa eli varmaan aika tarkkaan istukan, lapsiveden ja reilun kolmekiloisen vauvan verran. Allaoleva kuva on otettu samana iltana, ja kuten näkyy, maha oli heti synnytyksen jälkeen varsin pyöreä. Se on tietysti täysin luonnollista – vaikka ekstrarasvaa ei tulisi raskaudesta grammaakaan, kohtu ei palaudu samoin tein vanhoihin mittoihinsa.

Viikon päästä neuvolassa punnitsin itseni uudelleen, ja kiloja oli lähtenyt aiempien lisäksi vielä neljä. Olin siis viikko synnytyksen jälkeen viiden kilon päässä lähtöpainostani. Maha oli kuitenkin edelleen selvästi pehmeämpi ja pömpöttävämpi kuin ennen raskautta. Lisäksi maidonnousun myötä valtaviksi pinkeiksi palloiksi paisuneet rinnat saivat peilikuvan näyttämään ihan toisenlaiselta. Vaikka olin mielestäni pystynyt liikkumaan raskausaikana täysin samoin kuin aikaisemminkin, huomasin myös, että lihakset tuntuivat melkoisesti heikommilta. Ylipäätään keho vielä ikään kuin haki paikkaansa raskauden jäljiltä.

Loput viisi raskauskiloa ovat lähteneet selvästi hitaammin. Jälkitarkastuksessa kuusi viikkoa synnytyksen jälkeen niistä oli jäljellä vielä 3,5 kg. Tuo allaoleva kuva on otettu suunnilleen jälkitarkastuksen aikoihin, ja näytän siinä kuitenkin jo huomattavasti enemmän itseltäni. Maha pömpötti edelleen hieman enkä mahtunut vanhoihin farkkuihini, mutta keho ei myöskään tuntunut enää ollenkaan niin vieraalta. Yllätyksenä minulle tuli se, miten selvänä linea negra synnytyksen jälkeen näkyi. Huomasin viivan ensimmäisen kerran vasta raskausviikon 32 tietämillä eikä se mahan ollessa pinkeänä raskaudesta erottunut mitenkään selvästi. Synnytyksen jälkeen viiva oli kuitenkin todella selkeä ja tumma. Vaikka se on haalistunut jonkin verran, näkyy se edelleen selvästi.

Synnytyksen jälkeen käytin reilut pari kuukautta raskausfarkkuja sekä vanhoja lököhousujani. Sovittelin aikaisempia farkkujani säännöllisin väliajoin ja olin jo täysin varautunut siihen, että joudun uusimaan koko housukokoelmani – napit eivät menneet kiinni ja vyötäröt kiristivät. Ehdin myös jo ostaa kirpputorilta yhdet uudet farkut, jotta pääsisin eroon iänikuisista raskauspöksyistä. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin muutama viikko sitten, että vanhat housut ovat alkaneet sittenkin mahtua. Olin jo luopunut toivosta, koska nyt viimeisen kuukauden aikana en ole itse huomannut vartaloni mainittavasti muuttuneen. Ilmeisesti pientä kutistumista on kuitenkin silti yhä tapahtunut, koska pääsin palaamaan tutun housuvalikoimani äärelle.

Nyt ihan viime aikoina en ole käynyt vaa’alla, mutta uskoisin näin kolme kuukautta synnytyksestä jäljellä olevan vielä kilon tai parin verran ekstraa. Käytännössä koen kuitenkin palautuneeni pitkälti ennalleni eikä minua haittaa yhtään, jos painoni pysyy jatkossakin näissä lukemissa. En ole tehnyt vartaloni eteen synnytyksen jälkeen mitään erityistä, joten saan kiittää nopeasta palautumisesta vain ja ainoastaan geenejä. En ole ikinä ollut mikään sporttimimmi, vaan liikkunut lähinnä arkisen hyötyliikunnan verran. Urheiluni oli sekä ennen että jälkeen synnytyksen ison koiramme reippaita metsälenkkejä sekä kävelemistä paikasta toiseen. Herkkujakin on mennyt ihan saman verran niin ennen kuin jälkeen vauvan syntymän. Uskon kuitenkin, että imetyksellä ja vauva-arkemme helppoudella on ollut positiivisia vaikutuksia palautumiseeni. Esimerkiksi krooninen univaje aiheuttaa monille painon kertymistä.

Vaikka paino on palautunut melkein lähtötilanteeseen, vanhat vaatteet sopivat päälle ja raskausarpia en koskaan saanutkaan, koen raskauden silti näkyvän kehossani edelleen. Mahan iho on ryppyisempi kuin aiemmin, vaikka sekin on kyllä palautunut varsin hyvin aivan synnytyksen jälkeisistä päivistä – aluksi nahka meni kyljellään vauvaa imettäessä kunnon kreppipaperiksi. Myös vatsan muoto on hieman erilainen ja reidet ja takapuoli aiempaa pehmeämmät ja muhkuraisemmat. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kehooni. Minun ei tarvitse näyttää supertimmiltä, vaan äitiys saa näkyä minusta myös ulkoisesti.