Olin lauantaina parhaan ystäväni baby showereissa. Meitä oli ihana seitsemän hengen tyttöporukka, joiden kanssa yllätimme juhlasankarin. Ohjelmassa oli rennon yhdessäolon ja syömisen lisäksi varmaan aika perinteisiä vauvakutsujen aktiviteetteja: arvaustaulukot beibin syntymäajasta sun muusta olennaisesta, Kahoot-visa vauvatietoudesta sekä hieronta ja vähän muutakin hemmottelua tulevalle äidille.

Budjettimme oli pieni ja suunnittelukin aloitettiin verrattain myöhään, mutta tosi kivat juhlat saimme silti aikaiseksi. Kokosimme niin tarjoilut, simppelit koristelut (viiri, ilmapalloja ja väriteemaan sopivat servetit) kuin tulevan äidin lahjapakkauksenkin WhatsApp-kommunikaation ja yhteistyön voimin. Minun vastuullani oli mustikkapiirakan leipominen lauantaiaamuna, väriteemaan sopivien karkkien ostaminen sekä parin tuotteen hankinta tulevan äidin lahjaan. Päädyimme erilaisten ideoiden pallottelun jälkeen kokoamaan ystävälleni eräänlaisen ”äidin selviytymispakkauksen”, joka sisälsi mm. aineettoman lahjakortin jokaiselta vieraalta, Vauva-lehden, herkkuja, juhlakalun suosikkiteetä sekä nenäliinoja tunteenpurkauksiin. Vaikka baby shower -lahja olisi voinut olla jotain vauvaan liittyvääkin, mielestäni juhlissa on kiva hemmotella nimenomaan äitiä. Vauva kun saa usein joka tapauksessa runsain mitoin lahjoja syntymän ja ristiäisten yhteydessä.

Voin tunnustaa, että olen ehkä tottunut pitämään baby showereita vähän sellaisena turhana jenkkilämeininkinä. Aloite vauvakutsujen järkkäämiseen tulikin parilta muulta kaverilta. Kivojen ihmisten ympäröimänä juhlinta ei kuitenkaan tuntunut yhtään väkinäiseltä, vaan meillä oli tosi ihana iltapäivä yhdessä. Vaikka juhlakalu ei osannut odottaa yllätystä (eikä varmasti olisi loukkaantunut juhlien puutettakaan), hän vaikutti nauttivan kemuista kovasti. Esimerkiksi itselleni en kuitenkaan odota vastaavaa loppuraskauden juhlistusta, enkä ole tippaakaan pettynyt siitä, ettei sellaista 99% varmuudella tule. Vauvakutsut ovat ihan kiva konsepti, mutta mielestäni ne eivät ole samalla tavalla suomalaiskulttuuriin vakiintunut juttu kuin vaikkapa polttarit. Lisäksi minulla ei introverttina ole selkeää kaveriporukkaa, joiden kesken juhlia, vaan ennemminkin pari läheistä ystävää, jotka eivät oikein tunne toisiaan. En keksi ketään, joka juhlat minulle järjestäisi, varsinkaan kun paras ystäväni eli tämänpäiväisten juhlien pääsankari on oman synnytykseni aikaan juurikin parin kuukauden ikäisen vauvan äiti.

Järjestelytahona oli joka tapauksessa kiva toimia, ja pääsinpä näin saamaan vähän tuntumaa vauvakutsumeininkeihinkin. Kesälle onkin sitten tiedossa enemmänkin juhlintaa, kun toinen ystäväni menee syksyllä naimisiin ja järjestän hänelle kahden muun kaason kanssa polttarit. Lisäksi edessä on tietysti oman vauvan ristiäisten miettimistä sekä ystäväperheiden vauvojen nimiäistunnelmia. Juhlaa pukkaa, siis!

Viikot vierivät ja raskaus etenee. Suurin osa vauvan tarvikkeista alkaa olla nyt kasassa. Kylläpä se tuo mukavasti mielenrauhaa! Bongasin ihan sattumalta kivan, valkoisen peruspinnasängyn ilmaiseksi Facebookin annetaan-ryhmästä. Saimme mukaamme vieläpä patjan ja pari aluslakanaakin, joten löytö oli todellakin kymppi plus. Isomman satsin hankintoja teinkin sitten ihan Jollyroomin verkkokaupasta. Olin alkuun vähän epäluuloinen Jollyroomin tasokkuudesta, mutta kun huomasin, miten monet tuotteet olivat siellä aidosti halvempia kuin muissa liikkeissä, totesin kaupan parhaaksi vaihtoehdoksi uusien ostosten tekoon.

Kalleimmat hankinnat olivat turvakaukalo ja Tulan Free to Grow -kantoreppu, jotka olimme jo aiemmin päättäneet hankkia uusina. Kummastakin oli kuitenkin reilut alennukset, joten yhteishinta jäi reiluun pariinsataan euroon. Lisäksi pienempinä tarvikkeina tilasin rintapumpun, pinnasängyn reunapehmusteen sekä hoitoalustan. Reunapehmusteen ja hoitoalustan olin alunperin ajatellut hankkia käytettyinä, mutta pikaisen Tori.fi -selailun perusteella hyvissä tarjouksissa olleet uudet eivät olleet sen kalliimpia kuin käytetytkään. Tilaamalla säästyi kuitenkin runsaasti aikaa ja vaivaa, joten muutamat poikkeukset kierrätyslinjasta sallittakoon.

Enää puuttuu vain kylpyamme ja muutamia pienempiä, helposti ihan perusmarketistakin hankittavissa olevia tarvikkeita, kuten rintakumit ja harsoja. Vauvan ruokailuun liittyvät tarvikkeet, kuten syöttötuolin ja astiat, olemme ajatelleet hankkia vasta myöhemmin maisteluiän tullessa ajankohtaiseksi. Myös mahdolliset ”huvitukset”, kuten sitteri ja lelukaari, ovat ostoslistalla vasta, jos ne alkavat tuntua vauva-arjessa välttämättömiltä. Jo tämänhetkiset tarvikkeet vievät aika paljon tilaa, joten en halua kodin tukkeeksi mitään sellaista, mille ei välttämättä ole tarvetta tai jonka käyttö tulee ajankohtaiseksi vasta muutaman kuukauden iässä.

Vaikka vauva liikuskelee mahassa tuntuvasti päivittäin, huomaan edelleen usein havahtuvani epätodellisuuden tunteeseen häntä miettiessäni. Ihanko todella me saamme lapsen kolmen kuukauden päästä? Apua, niin pian! Olenko valmis? En. Mutta en usko, että voisinkaan olla. En pysty mitenkään vielä ymmärtämään, miten arkemme tulee muuttumaan. Vanhemmuus on varmasti yksi niistä asioista, jotka todella ymmärtää ja oppii vasta, kun uusi perheenjäsen todella saapuu. Me voimme vain yrittää parhaamme. Vaikka raskausaika on teoriassa yhdeksän kuukauden aikaikkuna, jona ”valmistautua” vauvan tuloon, en tiedä, miten tähän huimaan elämänmuutokseen edes voisi oikeasti valmistautua. Teoriatietoa raskausviikoista, synnytyksestä, vastasyntyneen hoidosta ja imetyksestä kyllä löytyy, mutta tunnepuolen muutoksia on mahdotonta ennustaa ennalta.