Hiphei ja hurraa, maanantaina sain vihdoin sanoa hyvästit koko kevään hartaudella työstämälleni kanditutkielmalle. Tekoprosessi oli pitkä ja polveileva, mutta toisaalta sain taas kandia naputellessani huomata, kuinka paljon pidän kirjoittamisesta ja johonkin aiheeseen syvällisesti sukeltamisesta. Vaikka aineiston metsästäminen, lähdeviitteiden jäljittäminen ja jatkuva tutkimuskysymyksen, rajauksen ja olennaisen sisällön miettiminen oli välillä aika raskasta, kandi oli kyllä kokonaisuudessaan enemmän nautinto kuin riippakivi. Mutta olen silti iloinen, että urakka on nyt ohi. Sopivasti kolme päivää ennen määräaikaa, vaikka tein viimeistelyt ja loppusilaukset varsin hitaalla tahdilla. Viime hetken paniikkihätää ei siis ehtinyt tulla.

Maanantai-iltana sain siis siirtyä lähes kouluvapaan loppuviikon viettoon. Torstaina on vielä kandin kypsyysnäyte, perjantaiksi olen lupautunut työvuoroon ja ensi viikon maanantaina on kevään viimeinen luento, mutta muutoin tälle viikolle on luvassa kauan kaivattua rentoutumista ja lomailua. Eilen kävin kaverini luona, torstaina menen neuvolaan ja kaupungille ja lauantaina tiedossa on parhaan ystäväni baby showerit. Niistä kirjoitan varmasti tarkemman postauksenkin.

Ihan tyystin en vielä tämän viikon jälkeenkään koulukirjoja hautaa, koska aion tenttiä touko-kesäkuun aikana ainakin yhden kirjatentin, mahdollisesti toisenkin, jos motivaatiota riittää. Kaikki kokoon saatavat opintopisteet kun ovat pois äitiysloman jälkeiseltä ajalta. Kirjatenteistä ei kuitenkaan onneksi tarvitse ottaa yhtään stressiä, koska voin lueskella materiaaleja täysin omaan tahtiini. Mies aikoo suorittaa kesäopintoja, joihin sisältyy päivittäistä läsnäoloa koululla, joten minulle on  tiedossa runsaasti omaa vapaata opiskeluaikaa kesäkuukausille. Nyt aion kuitenkin nauttia ainakin hetken ihan vain rennosta oleilusta ja elämästä.

Vauvakirja on hankinta, johon olen jo näin raskausaikana käyttänyt ehkä kaikista eniten harkintaa. Vauvakirjan merkittävyys johtuu varmasti paitsi siitä, että pidän kirjoittamisesta ja haluan taltioida vauvavuoden käänteet talteen, myös siitä, että oma vauvakirjani on ollut minulle itselleni tosi tärkeä. Olen vuosien varrella selannut omaa ja siskoni kirjoja lukemattomia kertoja, ja on ollut huippua päästä syventymään omaan vauva-aikaan äidin kirjoittamien tekstien kautta. Vauvakirjassa kaikki varhaislapsuuden merkittävät jutut ovat hyvässä tallessa. Vähän kuin valokuva-albumi, mutta sanallisessa muodossa! Ilman kirjaa tuskin olisin tullut kyselleeksi äidiltä tarkemmin esimerkiksi  syntymästäni, ensimmäisistä ruoka-annoksistani tai puolivuotiaan Iinan päivärytmistä.

Minulla ja siskollani oli lapsina Mervi Miettisen ja Kristiina Louhin Huomenta maailma – nyt alkaa suuri seikkailu -niminen vauvakirja. Samaa kirjaa ei enää näin parinkymmenen vuoden jälkeen ymmärrettävästi ollut saatavilla, vaikka se olisi laajoine teksikenttineen ja sopivine aiheineen ollutkin tarpeisiini oikein hyvä. Siispä jouduin uppoutumaan tämänhetkisen tarjonnan pariin ja selaamaan lukuisia vaihtoehtoja kirjakaupoissa. Kauniisti kuvitettuja kirjoja löytyi monia, mutta suurimmassa osassa minua häiritsivät kovin lyhyet, vain muutaman vastausrivin kysymykset. Haluan mahtua kirjoittamaan synnytyskertomuksen ja kaikki vauva-arjen kohokohdat kunnolla muistiin.

Lopulta päädyin Outi Virtasen Pienen oma kirja -vauvakirjaan. Kirjan visuaalinen ilme on mielestäni aivan hurmaava, ja vapaata kirjoitustilaakin on varsin kohtuullisesti. Ainoat pienet miinukset ovat omituinen sukupuu sekä muutamat meidän perheellemme ”turhemmat” sivut, kuten maailmanmatkaajakartta. Ymmärrän, että moninaisten perhemallien vuoksi perinteinen äiti ja isä – isovanhemmat – isoisovanhemmat -kaava ei välttämättä ole nykyisin kovin toimiva sukulaisuussuhteiden ilmentämiseen, mutta itse koen, että pelkistä erinäisistä palloista koostuvaan puuhun on hankalampaa hahmotella selkeästi ja ymmärrettävästi perheitämme. Onneksi pari yksittäistä puutetta ovat kuitenkin varsin pieniä verrattuna siihen, kuinka syvästi olen tykästynyt Pienen oman kirjan yleisilmeeseen ja pääsisältöihin. En malttaisi odottaa, että pääsen täyttämään kirjaa!