Kuopuksellemme tulee ihan pian täyteen 1 v 5 kk ikää. Nyt viime aikoina ihan ykkösjuttu taaperon kanssa ovat olleet kirjat. Siinä missä vielä alkuvuodesta niitä lähinnä heiteltiin, revittiin tai nakerreltiin, nyt pikkutyyppi nauttii lukuhetkistä täysin rinnoin. Usein harmit ja kitinät saa taukoamaan sillä, että parkkeeraa kirjahyllyn eteen lapsi sylissä ja alkaa näyttää hänelle kuvia. Hän osoittelee mielellään kuvia ja yrittää toistaa perässä sanoja.

Kirjojen myötä, ja ylipäätäänkin, taapero on alkanut selvästi harjoitella enemmän puhumista. Vaikka varsinaisia selkeitä sanoja ei tule vielä kovin montaa, hän tapailee ahkerasti tavuja ja matkii ääniä. Eläinkirjat ovat hänen suosikkejaan, ja hän osaa sanoa mm. pupu, vuh vuh, pää pää, sihistellä käärmeen kuvan nähdessään, maiskutella hunajaa syövälle karhulle ja kiljahdella apinan tai kissan miukumisen tyyliin. Muita käytössä olevia sanoja ovat ainakin äiti, ihi, vettä ja pa eli pallo.

Taapero tuntuu oppivan isosiskojen perässä monenlaista. Usein hämmästelen, kuinka fiksusti hän ymmärtää asioita. Hän haluaa ”auttaa” pyykkien ja tiskien kanssa, osaa viedä tavaroita pyynnöstä (ja usein omin päinkin) paikoilleen ja haluaa osallistua kaikkeen mihin muutkin. Jos pituus ei muuten riitä, hän hakee tuolin avuksi ja kiipeää sen päälle. Ei puhettakaan, että muut voisivat esimerkiksi syödä jotakin hänelle mieleistä jakamatta sitä hänen kanssaan! Toisaalta ei mikään ihme, että perheen kolmantena lapsena neiti on tottunut tarttumaan toimeen ja pitämään huolta, ettei jää isompien jalkoihin.

Kaikin puolin kuopus on tosi omatoiminen, puuhakas ja päättäväinen tyyppi. Siinä missä vaikkapa esikoisemme oli pienenä aina kiinni äidin nilkoissa, kolmonen painelee ulkoillessa pitkin puistoa omin päin. Ainoastaan muskarissa hän viihtyy lähinnä sylissä eikä uskalla lähteä tepastelemaan muiden lasten tavoin lattialle. Vaikka hän haluaa mielellään olla mukana siellä, missä tapahtuu, hän viihtyy hienosti myös omissa touhuissaan. Erinäisten tavaroiden tutkailu on hänelle mieluisaa, ja ihme kyllä hän ei enää yritä laittaa juuri mitään pikkutavaroita suuhunsa. Se helpottaa huimasti, sillä kaikkien pienten tavaroiden pitäminen taaperon ulottumattomissa on kahden isosiskon kanssa aika haasteellista. Muistelen, että aiemmat lapsemme ovat vielä tässä vaiheessa halunneet maistella kaiken maailman pikkukiviä ja barbin kenkiä.Nukkuminen sujuu taaperolta nykyisin niin hyvin, etten olisi voinut vielä jouluna tällaista kuvitellakaan. Hän nukahtaa itsenäisesti eikä pidä sängyssään ikinä mitään meteliä, ennen kuin herätyskello aamulla soi tai päiväunien jälkeen häntä menee hakemaan pedistään. Vaikka hän siis heräisi aiemmin, hän pötköttelee tyytyväisenä unipupunsa kanssa siihen saakka, että on ”lupa” nousta! Nyt viime aikoina keskimmäinen lapsistamme on heräillyt usein kauhean kolistelun saattelemana vessaan, mutta vaikka huoneessa olisi isosiskojen vuoksi trafiikkia, taapero ei hiisku pedistään mitään (en ole uskaltanut kurkistaa, onko hän unessa vai ei). Se on tosi kätevää, vaikka myös vähän outoa. Päiväunien suhteen voi esimerkiksi luottaa täysin siihen, että taapero on joka päivä unilla tasan klo 11.45-13.30.

Ruokailujen osalta taapero on siirtynyt syömään pääosin samoja pöperöitä kuin muukin perhe. Soseet edelleen silti maistuvat, joten jos päivän pääruoka ei ole hänen mieleensä, syö hän välillä edelleen täydennyksenä niitäkin. Etenkin pasta on taaperon mieleen. Aamupalaksi hän syö aina luonnonjogurttia hedelmäsoseella, iltaisin yleensä puuroa. Muita välipalasuosikkeja ovat banaani, mandariini, raejuusto ja leipä. Pääosin kuopus syö sormin, vaikka vähän olen yrittänyt lusikkatreenejäkin aloitella. Juomansa hän kittaa nokkamukista, mutta osaa kyllä juoda aikuisen avustamana hienosti tavallisestakin mukista.

Imetyskin jatkuu edelleen. Taapero ei pyydä ikinä itse maitoa, mutta tarjoan sitä aamuisin heti heräämisen jälkeen sekä ennen päivä- ja yöunia. Etenkin aamuimetys on ihana yhteinen pötköttelyhetki, josta en halua luopua. Muutenkaan minulle ei ole ainakaan vielä tullut mitään negatiivisia fiiliksiä tai lopetushaluja imetystä kohtaan. Päikkäri-imetys nyt toki varmasti loppuu, kun palaan töihin ja mies alkaa hoitaa päiväunille laittamisen, mutta aamun ja illan imetyksiä en näe mitään tarvetta tässä kohtaa lopetella. Voi hyvin olla, että tästä tulee pisin imetykseni – keskimmäisen kanssa lopetin muistaakseni noin 1 v 3 kk iässä ja esikoisen kanssakin ennen puolentoista vuoden ikää.

Varmaan lähes joka perheessä pyörivät lähinnä ne samat tutut ruoat arkiviikosta toiseen. Meidän perheemme ei ole mikään poikkeus – aika lailla samat laatikot, pastat ja sopat tulee katettua pöytään viikko toisensa jälkeen. Pienillä variaatioilla, kuten lisäkettä vaihtamalla, saa onneksi vanhoihinkin murkinoihin piristystä. Minulla on puhelimessa lista käytössämme olevista ruoista, jotta kaupassa olisi helpompaa keksiä tuleva menyy.

Vaikka meidän arkiruokamme ovat tosi tavanomaisia eivätkä tippaakaan maata mullistavia, juuri siksi ajattelin, että voisin jakaa tämän listan teillekin. Arkeen kun kaipaa juuri niitä pomminvarmoja perusreseptejä. Vaikka jauhelihakastike, wokki tai hernekeitto tuskin on kenellekään täysin uusi ruokalaji, ainakin minulle käy helposti niin, että tietyt tavisruoat pääsevät unohtumaan eikä kaupassa hyöriessä juolahda mieleen, että ai niin, punajuuririsottokin on aika hyvää. Heittäkää kommentteihin myös omat arkiruokaklassikkonne!

Laatikkoruoat:

Makaronilaatikko. Okei, tämä ei nyt kyllä varmasti tule uutuutena kenellekään, mutta pakkohan se oli listaan sisällyttää. Onko perinteisempää arkiruokaa olemassakaan?

Lasagne. Lasagnen täytteitä voi varioida loputtomiin ja saada siten melkeinpä täysin eri ruokalajeja aikaiseksi. Meillä väleihin laitetaan vaihtelevasti jauhelihaa, tonnikalaa, papuja, raejuustoa, porkkanaraastetta, paprikaa, parsakaalia…

Jauheliha-perunalaatikko. Kiireisessä arjessa kannattaa turvautua pakastealtaan peruna-sipulisekoitukseen. Joskus jauhelihan voi korvata kinkulla, jolloin ruoka vaihtuu kinkkukiusaukseksi. Meillä jauheliha-perunalaatikkoon laitetaan myös raejuustoa.

Jauheliha-perunasoselaatikko. Tämä on nopea arkiruoka, kun käyttää valmista muussijauhetta. Meillä tämä syödään aina punajuurisalaatin kera.

Italian mamman broilerivuoka. Italian mamman broilerivuoka on meidän perheessä aika uusi tuttavuus, mutta oikein hyvää vaihtelua iänikuisille jauhelihavuoille. Tässä ohje, tosin meillä laitetaan litran verran pastaa ja kolme tölkkiä tomaattimurskaa.

Kana-riisigratiini. Tätä meillä ei ole tehty aikoihin, jotenkin jossain kohtaa kyllästyin eikä enää tehnyt mieli. Muutama vuosi sitten tämä oli kuitenkin ihan vakioreseptimme. Kanaa, riisiä, maissia, ananaspaloja, valkosipulilla maustettua creme fraichea ja päälle juustoraastetta. Riisin lisäksi keitämme vuoan pohjalle pussillisen nuudeleita, ne tuovat kivaa mehevyyttä ja makua.

Nacho-kanavuoka. Nachovuoka on hyvä ja nopea perjantain herkutteluruoka. Vuorataan vain vuoka nachoilla, paistetaan kana, paprikat ja maissi pannulla, sekoitetaan salsasta, tuorejuustosta ja ananaspaloista soosi ja koristellaan koko komeus reilulla kasalla juustoraastetta.

Kastikkeet ja pastaruoat:

Jauhelihakastike. Nopeaa, hyvää ja simppeliä. Jauhelihakastike on melkeinpä kaksi kokonaan eri ruokalajia riippuen siitä, onko sen kaverina spagettia vaiko perunaa tai perunamuussia.

Kanakastike. Tähän laitan kanan ja kerman lisäksi paprikaa ja joskus vähän chiliäkin. Toimii hyvin niin pastan, riisin kuin nuudelinkin kaverina.

Tomaattikastike. Useimmiten teen vegeversion, jossa proteiinin virkaa toimittavat pavut. Tomaattikastikkeeseen on helppo upottaa myös mitä tahansa kasviksia paprikasta porkkanaraasteen kautta kesäkurpitsaan.

Sienikastike. Etenkin syksyisin tulee tehtyä sienikastikkeita joko itse poimituista kantarelleista tai kaupan herkkusienistä. Lisää ruokaisuutta saa lisäämällä lihasuikaleita tai jotakin juustoa.

Pekonipasta. Pekonista saa ihanan kermaisen pastaruoan. Meillä sekaan menee myös kirsikkatomaatteja. Ja pekoni-sienipastakin on tosi hyvää!

Tonnikalapasta. Maailman nopein arkiruoka! Purkkitonnikalaa, sipulia ja ruokakermaa. Kastike on usein valmis jo ennen, kuin pastat ovat kypsiä.

Pinaatti-fetapasta. Pakastepinaattia, kirsikkatomaatteja, sipulia ja fetaa – supernopea ja herkullinen arkiruoka.

Tulinen kanapasta. Fusilli-pastaa, kanaa, paprikaa, oliiveja, fetajuustoa ja sweet chili -kastiketta. Oikeastihan ruoka ei ole tulista nähnytkään, mutta jo lapsuudenkodissani nimitettiin samankaltaista ruokalajia ”tuliseksi kanaksi”, joten nimi on jäänyt elämään.

Keitot:

Kasvissosekeitto. Tämä on lastemme lempparia! Laitan sosekeittoon yleensä sulatejuustoa, bataattia, perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia, mutta variaatioita voi tehdä vaikka ja minkälaisia. Keiton päälle voi lisätä siemeniä tai raejuustoa ja ruokaisuutta lisätä linsseillä tai kyljessä tarjotulla patongilla.

Hernekeitto. Klassikkoruoka! Vaikka kuivattujen herneiden keittelyssä menee kauan, aktiivista valmistamista vaaditaan vain vähän. Itse laitan hernekeittoon myös porkkanaraastetta.

Jauheliha-, nakki-, kala- tai kanakeitto. Meillä tehdään tosi harvoin tällaisia perunaa, porkkanaa ja jotakin proteiinia sisältäviä ”taviskeittoja”, vaikka ne olisivat kätevää ja yksinkertaista arkiruokaa.

Tomaattikeitto. Joskus kauan sitten tein välillä linssi-tomaattikeittoa, nyt se on viime aikoina jäänyt.

Sekalaiset:

Lihapullat. Lihapullat ja perunamuussi on ihan parasta klassikkoruokaa.

Wokki. Meillä wokki syödään nuudelien kanssa ja se sisältää esimerkiksi kanaa, paprikaa, porkkanaa, sieniä, maissia, ananasta ja kukkakaalia. Maustekastike lorautetaan vasta, kun lapsille on ensin otettu omat osuudet erilleen.

Risotot. Risottoja meillä tehdään harvoin, mutta esimerkiksi sienirisottoa ja punajuuririsottoa on tullut joskus testailtua.

Lohi ja perunat. Lohtakin syödään meillä hinnan vuoksi harvakseltaan, mutta se on ihan sairaan hyvää ja valmistuu uunissa lähes itsestään.

Tortillat. Tortillat ovat siitä käteviä, että niitäkin voi varioida loputtomiin. Perinteisen kanan tai jauhelihan lisäksi meillä tehdään aika usein tortilloita valmiista lohipyöryköistä.

Pitsa. Teen nykyisin aina kaksi pellillistä kerralla. Vakiotäytteemme ovat tonnikala-aurajuusto ja jauheliha-ananas.

Hot dog. Tämä menee melkein enemmän välipalasektoriin, mutta voisi toimia kevyenä lounaanakin. Teimme noin viikko sitten iltapalaksi ihan sairaan hyviä hot dogeja, ja ehdottomasti täytyy kokeilla uudelleenkin! Höttösämpylän sijaan sellainen ihan kunnollinen täysjyväsämpylä toimii hyvin, ja täytteeksi kannattaa kastikkeiden ja nakin lisäksi lapata paahdettua sipulia ja kurkkusalaattia.

Pinaattipannari tai pinaattilätyt. Meillä näitä vedellään yleensä ennemminkin tukeviksi iltapaloiksi kuin varsinaisiksi pääruoiksi, mutta riittävillä lisäkkeillä ovat tietysti mainioita lounaitakin. Älä unohda myöskään porkkanalättyjä!