Tiedättekö sen jännän fiiliksen, kun tietää, että kohta jotain muuttuu isosti? Minulla on nyt enää pari hassua viikkoa perhevapaita jäljellä. Arki pyörii ihan samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta samalla ajatukset alkavat suuntautua enenevissä määrin töihin paluuseen. Olen sopinut maaliskuulle ahkerasti kaveritreffejä, kun tiedän, ettei pelkille viikonlopuille tule jatkossa mahtumaan loputtomasti aktiviteetteja.

Kotiäitiys on mahdollistanut meille varsin rennon elämäntyylin. Minulla on ollut paljon vapaata aikaa isompien ollessa päiväkodissa ja kuopuksen nukkuessa. Olen ehtinyt leipoa tarjoiluja kylään tuleville kavereille, käydä kirjastossa harva se viikko ja miettiä kivoja askarteluja lapsille. Iltapäivisin on ollut helppo tehdä kaikenlaista koko perheenä, kun kotityöt on tullut hoidettua jo aamusta. On hassua ajatella, että ihan kohta en enää imetäkään taaperoa päiväunille tai pue koko konkkaronkkaa puistoon, vaan palaan puoli viideltä kotiin, jossa lapset ovat ehtineet puuhata jo vaikka ja mitä isin kanssa.

Mies jää tosiaan muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja ottaa tietysti enemmän koppia ruoanlaitosta ja kodin ylläpidosta. Epäilen, että ainakin metatyöt pyörivät silti alkuun tehokkaasti omassakin päässäni. Esimerkiksi siivous on aina ollut minun heiniäni, joten ei tunnu realistiselta olettamukselta, etten enää koskisi lainkaan vessaharjaan tai pölyrättiin. Kotitöiden hoitumista enemmän minua jännittää kuitenkin se, miltä tuntuu missata niin paljon aikaa lasten arjesta. Miltä tuntuu olla se vanhempi, joka kuulee lasten kesäseikkailuista vain toisten kertomana? Siinä mielessä roolien vaihto tekee varmasti hyvääkin, että sen jälkeen arvostaa kenties enemmän sitä, että on kotiäitinä ehtinyt olla niin paljon läsnä lasten touhuissa.

Kuopuksen äitiysloma on mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu, että juuri silmänräpäys sitten olin töissä, ja nyt olen palaamassa sinne taas. On jotenkin jännä fiilis mennä takaisin samaan paikkaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Työkavereista, kuten myös asiakkaista, iso osa on ehtinyt vapaan aikana vaihtua, on ollut organisaatiouudistuksia ja ties mitä. Vaikka periaatteessa paikka on sama, moni asia on nyt eri tavalla. Lisäksi tietysti tuntuu, että olen unohtanut kaikki ammattini käytännön taidot, vaikka tiedän kyllä, että ne palautuvat nopeasti takaisin mieleen.

Luulin, ettei minulla olisi kesäksi yhtään lomaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni sitä onkin kertynyt parin viikon verran. Ihan täysin en siis missaa perheen loma-aktiviteetteja. Sitä, mihin väliin saan omat lomani pitää, en tosin vielä tiedä. Mies on jo ilmoittanut tekevänsä kesäkuun puoliaikaisesti töitä ja elokuun alussa esikoinen aloittaa eskarin, joten aivan mihin kohtaan hyvänsä emme saa koko perhettä vapaille. Mutta kyllä ajatus ihan jo muutamastakin koko perheen yhteisestä ekstravapaapäivästä tuntuu luksukselta, kun oli asennoitunut niin, että ainoat kesävapaani ovat viikonloput! Esimerkiksi neljällä peräkkäisellä vapaapäivällä reissaa vaikka mökille huomattavasti kiireettömämmin kuin kahdella.

Nyt yritän vain panostaa nämä viimeiset viikot vapaudesta nauttimiseen ja lasten halimiseen, sekä hoitaa kaikki viimeiset to do -listalla roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Valokuvat viimeisen parin vuoden ajalta sainkin jo perattua, tilattua ja järjestettyä albumeihin. Vielä olisi ainakin lasten piirustusarkistojen tyhjennys, kesken olevan romaanin lukeminen loppuun sekä kesäisempien ulkovaatteiden tsekkaus…

Maanantai. Isommilla lapsilla oli viime viikon sairastelujen jälkeen pitkästä aikaa päiväkotipäivä. Heitettyäni heidät päikylle suuntasin taaperon kanssa muskariin, missä olikin tällä kertaa valokuvaus. Iltapäivällä haettuani lapset ja miehen lopetettua työt kävimme koko poppoolla kirjastossa ja yhdellä kirpputorilla. Mukaan tarttui kassillinen uutta luettavaa, kun ostin kirppikseltäkin pari Franklin-kirjaa. Meillä on niitä jo iso kokoelma, ovat ihan suosikkejani!

Tiistai. Kävin aamulla kaikkien lasten kanssa ruokakaupassa. Taaperolla ja keskimmäisellä oli vähän huono päivä, ja tuntui, että jatkuvasti jompikumpi kitisi jostakin. Pienimmän päiväuniaikaan sain onneksi hetken hengähtää ja kirjoitin blogipostausta. Taaperon herättyä lähdin lasten kanssa mummilaan, jossa myös lasten serkku oli hoidossa. Juttelin äitini kanssa ja kävimme lähipuistossa ulkoilemassa. Kotimatkalla heitimme autolla äidin omalle menolleen.Keskiviikko. Isommat lapset olivat päiväkodissa ja taaperon kanssa päivä kului siivouksen sekä sosekeiton ja makaronisalaatin kokkailun parissa. Iltapäivällä lähdimme koko perhe ulkoilemaan ihanan aurinkoiseen säähän. Menimme autolla läheiselle pulkkamäkipaikalle, jonka yhteydessä on myös luistinrata. Esikoinen luisteli ensin jonkin aikaa, ja sitten siirryimme koko poppoolla mäenlaskuun. On kyllä niin kiva, että nykyisin valoisaa riittää lähes iltaan saakka ja sen myötä ulos viitsii lähteä työpäivän jälkeenkin.

Torstai. Mies lähti jo aikaisin aamulla työpaikalle ja me tytöt jäimme viettämään kotipäivää. Ulkoilimme kotipihassa ja leivoin sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa illan vieraita varten. Neljäksi mies vei lapset  äidilleen hoitoon, ja meille tuli kylään kolme kaveria nuoruuden kaveriporukastamme. Pelasimme Settlers of Catania, niin kuin melkein aina tavatessamme. Lapset palautuivat kotiin iltapalalle ja jatkoimme heidän mentyään nukkumaan vielä hetken peliä aikuisten kesken.

Perjantai. Esikoinen ja keskimmäinen olivat taas päiväkodissa ja minä taaperon kanssa kotona. Järjestelin pari kaappia, tein lasagnen ja sen semmoista. Iltapäivällä piipahdimme koko perheen voimin Tokmannilla ja suuntasimme sitten ulkoilemaan. Vielä oli vähän lunta maassa ja seuravaalle viikolle tiedossa vesikelejä, joten otin esikoisen kanssa sukset mukaan ja kävimme ladulla hiihtämässä pienen lenkin. Mies oli sillä aikaa viereisessä puistossa pikkusiskojen kanssa. Keskimmäiselle tuli pissahätä ja hiihtäminen jäi siksi lyhyeen, mutta oli kiva päästä vielä piipahtamaan ladulla.Lauantai. Kävimme aamusta koko perhe ruokakaupassa. Sitten suuntasimme esikoisen toiveesta autolla vähän kauempaan, isoon leikkipuistoon. Emme olekaan muuttomme jälkeen käyneet siellä kuin kerran. Märästä säästä huolimatta oli oikein mukava ulkoilutuokio. Iltapäivä kului kotosalla, kävimme koko perhe saunassa ja pelasimme paria lasten lautapeliä.

Sunnuntai. Menimme parin viikon tauon jälkeen kirkkoon jumalanpalvelukseen. Isommat lapset menivät pyhäkouluun ja minä kuuntelin saarnan taaperon kanssa leikkihuoneesta. Tulimme välissä kotiin sen verran, että kuopus pääsi päiväunilleen, ja suuntasimme sitten loppupäiväksi miehen siskon luokse kyläilemään. Siellä olivat myös hänen vanhempansa, veljensä ja veljen tyttöystävä. Viimeksi mainitut olivat juuri palanneet kuukauden mittaiselta ulkomaanmatkalta, ja miehen sisko oli leiponut sen kunniaksi kakun. Lapset ulkoilivat keskenään serkkujen pihassa.