Varmaan lähes joka perheessä pyörivät lähinnä ne samat tutut ruoat arkiviikosta toiseen. Meidän perheemme ei ole mikään poikkeus – aika lailla samat laatikot, pastat ja sopat tulee katettua pöytään viikko toisensa jälkeen. Pienillä variaatioilla, kuten lisäkettä vaihtamalla, saa onneksi vanhoihinkin murkinoihin piristystä. Minulla on puhelimessa lista käytössämme olevista ruoista, jotta kaupassa olisi helpompaa keksiä tuleva menyy.

Vaikka meidän arkiruokamme ovat tosi tavanomaisia eivätkä tippaakaan maata mullistavia, juuri siksi ajattelin, että voisin jakaa tämän listan teillekin. Arkeen kun kaipaa juuri niitä pomminvarmoja perusreseptejä. Vaikka jauhelihakastike, wokki tai hernekeitto tuskin on kenellekään täysin uusi ruokalaji, ainakin minulle käy helposti niin, että tietyt tavisruoat pääsevät unohtumaan eikä kaupassa hyöriessä juolahda mieleen, että ai niin, punajuuririsottokin on aika hyvää. Heittäkää kommentteihin myös omat arkiruokaklassikkonne!

Laatikkoruoat:

Makaronilaatikko. Okei, tämä ei nyt kyllä varmasti tule uutuutena kenellekään, mutta pakkohan se oli listaan sisällyttää. Onko perinteisempää arkiruokaa olemassakaan?

Lasagne. Lasagnen täytteitä voi varioida loputtomiin ja saada siten melkeinpä täysin eri ruokalajeja aikaiseksi. Meillä väleihin laitetaan vaihtelevasti jauhelihaa, tonnikalaa, papuja, raejuustoa, porkkanaraastetta, paprikaa, parsakaalia…

Jauheliha-perunalaatikko. Kiireisessä arjessa kannattaa turvautua pakastealtaan peruna-sipulisekoitukseen. Joskus jauhelihan voi korvata kinkulla, jolloin ruoka vaihtuu kinkkukiusaukseksi. Meillä jauheliha-perunalaatikkoon laitetaan myös raejuustoa.

Jauheliha-perunasoselaatikko. Tämä on nopea arkiruoka, kun käyttää valmista muussijauhetta. Meillä tämä syödään aina punajuurisalaatin kera.

Italian mamman broilerivuoka. Italian mamman broilerivuoka on meidän perheessä aika uusi tuttavuus, mutta oikein hyvää vaihtelua iänikuisille jauhelihavuoille. Tässä ohje, tosin meillä laitetaan litran verran pastaa ja kolme tölkkiä tomaattimurskaa.

Kana-riisigratiini. Tätä meillä ei ole tehty aikoihin, jotenkin jossain kohtaa kyllästyin eikä enää tehnyt mieli. Muutama vuosi sitten tämä oli kuitenkin ihan vakioreseptimme. Kanaa, riisiä, maissia, ananaspaloja, valkosipulilla maustettua creme fraichea ja päälle juustoraastetta. Riisin lisäksi keitämme vuoan pohjalle pussillisen nuudeleita, ne tuovat kivaa mehevyyttä ja makua.

Nacho-kanavuoka. Nachovuoka on hyvä ja nopea perjantain herkutteluruoka. Vuorataan vain vuoka nachoilla, paistetaan kana, paprikat ja maissi pannulla, sekoitetaan salsasta, tuorejuustosta ja ananaspaloista soosi ja koristellaan koko komeus reilulla kasalla juustoraastetta.

Kastikkeet ja pastaruoat:

Jauhelihakastike. Nopeaa, hyvää ja simppeliä. Jauhelihakastike on melkeinpä kaksi kokonaan eri ruokalajia riippuen siitä, onko sen kaverina spagettia vaiko perunaa tai perunamuussia.

Kanakastike. Tähän laitan kanan ja kerman lisäksi paprikaa ja joskus vähän chiliäkin. Toimii hyvin niin pastan, riisin kuin nuudelinkin kaverina.

Tomaattikastike. Useimmiten teen vegeversion, jossa proteiinin virkaa toimittavat pavut. Tomaattikastikkeeseen on helppo upottaa myös mitä tahansa kasviksia paprikasta porkkanaraasteen kautta kesäkurpitsaan.

Sienikastike. Etenkin syksyisin tulee tehtyä sienikastikkeita joko itse poimituista kantarelleista tai kaupan herkkusienistä. Lisää ruokaisuutta saa lisäämällä lihasuikaleita tai jotakin juustoa.

Pekonipasta. Pekonista saa ihanan kermaisen pastaruoan. Meillä sekaan menee myös kirsikkatomaatteja. Ja pekoni-sienipastakin on tosi hyvää!

Tonnikalapasta. Maailman nopein arkiruoka! Purkkitonnikalaa, sipulia ja ruokakermaa. Kastike on usein valmis jo ennen, kuin pastat ovat kypsiä.

Pinaatti-fetapasta. Pakastepinaattia, kirsikkatomaatteja, sipulia ja fetaa – supernopea ja herkullinen arkiruoka.

Tulinen kanapasta. Fusilli-pastaa, kanaa, paprikaa, oliiveja, fetajuustoa ja sweet chili -kastiketta. Oikeastihan ruoka ei ole tulista nähnytkään, mutta jo lapsuudenkodissani nimitettiin samankaltaista ruokalajia ”tuliseksi kanaksi”, joten nimi on jäänyt elämään.

Keitot:

Kasvissosekeitto. Tämä on lastemme lempparia! Laitan sosekeittoon yleensä sulatejuustoa, bataattia, perunaa, porkkanaa ja kukkakaalia, mutta variaatioita voi tehdä vaikka ja minkälaisia. Keiton päälle voi lisätä siemeniä tai raejuustoa ja ruokaisuutta lisätä linsseillä tai kyljessä tarjotulla patongilla.

Hernekeitto. Klassikkoruoka! Vaikka kuivattujen herneiden keittelyssä menee kauan, aktiivista valmistamista vaaditaan vain vähän. Itse laitan hernekeittoon myös porkkanaraastetta.

Jauheliha-, nakki-, kala- tai kanakeitto. Meillä tehdään tosi harvoin tällaisia perunaa, porkkanaa ja jotakin proteiinia sisältäviä ”taviskeittoja”, vaikka ne olisivat kätevää ja yksinkertaista arkiruokaa.

Tomaattikeitto. Joskus kauan sitten tein välillä linssi-tomaattikeittoa, nyt se on viime aikoina jäänyt.

Sekalaiset:

Lihapullat. Lihapullat ja perunamuussi on ihan parasta klassikkoruokaa.

Wokki. Meillä wokki syödään nuudelien kanssa ja se sisältää esimerkiksi kanaa, paprikaa, porkkanaa, sieniä, maissia, ananasta ja kukkakaalia. Maustekastike lorautetaan vasta, kun lapsille on ensin otettu omat osuudet erilleen.

Risotot. Risottoja meillä tehdään harvoin, mutta esimerkiksi sienirisottoa ja punajuuririsottoa on tullut joskus testailtua.

Lohi ja perunat. Lohtakin syödään meillä hinnan vuoksi harvakseltaan, mutta se on ihan sairaan hyvää ja valmistuu uunissa lähes itsestään.

Tortillat. Tortillat ovat siitä käteviä, että niitäkin voi varioida loputtomiin. Perinteisen kanan tai jauhelihan lisäksi meillä tehdään aika usein tortilloita valmiista lohipyöryköistä.

Pitsa. Teen nykyisin aina kaksi pellillistä kerralla. Vakiotäytteemme ovat tonnikala-aurajuusto ja jauheliha-ananas.

Hot dog. Tämä menee melkein enemmän välipalasektoriin, mutta voisi toimia kevyenä lounaanakin. Teimme noin viikko sitten iltapalaksi ihan sairaan hyviä hot dogeja, ja ehdottomasti täytyy kokeilla uudelleenkin! Höttösämpylän sijaan sellainen ihan kunnollinen täysjyväsämpylä toimii hyvin, ja täytteeksi kannattaa kastikkeiden ja nakin lisäksi lapata paahdettua sipulia ja kurkkusalaattia.

Pinaattipannari tai pinaattilätyt. Meillä näitä vedellään yleensä ennemminkin tukeviksi iltapaloiksi kuin varsinaisiksi pääruoiksi, mutta riittävillä lisäkkeillä ovat tietysti mainioita lounaitakin. Älä unohda myöskään porkkanalättyjä!

Tiedättekö sen jännän fiiliksen, kun tietää, että kohta jotain muuttuu isosti? Minulla on nyt enää pari hassua viikkoa perhevapaita jäljellä. Arki pyörii ihan samanlaisena kuin tähänkin asti, mutta samalla ajatukset alkavat suuntautua enenevissä määrin töihin paluuseen. Olen sopinut maaliskuulle ahkerasti kaveritreffejä, kun tiedän, ettei pelkille viikonlopuille tule jatkossa mahtumaan loputtomasti aktiviteetteja.

Kotiäitiys on mahdollistanut meille varsin rennon elämäntyylin. Minulla on ollut paljon vapaata aikaa isompien ollessa päiväkodissa ja kuopuksen nukkuessa. Olen ehtinyt leipoa tarjoiluja kylään tuleville kavereille, käydä kirjastossa harva se viikko ja miettiä kivoja askarteluja lapsille. Iltapäivisin on ollut helppo tehdä kaikenlaista koko perheenä, kun kotityöt on tullut hoidettua jo aamusta. On hassua ajatella, että ihan kohta en enää imetäkään taaperoa päiväunille tai pue koko konkkaronkkaa puistoon, vaan palaan puoli viideltä kotiin, jossa lapset ovat ehtineet puuhata jo vaikka ja mitä isin kanssa.

Mies jää tosiaan muutamaksi kuukaudeksi kotiin ja ottaa tietysti enemmän koppia ruoanlaitosta ja kodin ylläpidosta. Epäilen, että ainakin metatyöt pyörivät silti alkuun tehokkaasti omassakin päässäni. Esimerkiksi siivous on aina ollut minun heiniäni, joten ei tunnu realistiselta olettamukselta, etten enää koskisi lainkaan vessaharjaan tai pölyrättiin. Kotitöiden hoitumista enemmän minua jännittää kuitenkin se, miltä tuntuu missata niin paljon aikaa lasten arjesta. Miltä tuntuu olla se vanhempi, joka kuulee lasten kesäseikkailuista vain toisten kertomana? Siinä mielessä roolien vaihto tekee varmasti hyvääkin, että sen jälkeen arvostaa kenties enemmän sitä, että on kotiäitinä ehtinyt olla niin paljon läsnä lasten touhuissa.

Kuopuksen äitiysloma on mennyt ihan hujauksessa. Tuntuu, että juuri silmänräpäys sitten olin töissä, ja nyt olen palaamassa sinne taas. On jotenkin jännä fiilis mennä takaisin samaan paikkaan puolentoista vuoden tauon jälkeen. Työkavereista, kuten myös asiakkaista, iso osa on ehtinyt vapaan aikana vaihtua, on ollut organisaatiouudistuksia ja ties mitä. Vaikka periaatteessa paikka on sama, moni asia on nyt eri tavalla. Lisäksi tietysti tuntuu, että olen unohtanut kaikki ammattini käytännön taidot, vaikka tiedän kyllä, että ne palautuvat nopeasti takaisin mieleen.

Luulin, ettei minulla olisi kesäksi yhtään lomaa, mutta iloiseksi yllätyksekseni sitä onkin kertynyt parin viikon verran. Ihan täysin en siis missaa perheen loma-aktiviteetteja. Sitä, mihin väliin saan omat lomani pitää, en tosin vielä tiedä. Mies on jo ilmoittanut tekevänsä kesäkuun puoliaikaisesti töitä ja elokuun alussa esikoinen aloittaa eskarin, joten aivan mihin kohtaan hyvänsä emme saa koko perhettä vapaille. Mutta kyllä ajatus ihan jo muutamastakin koko perheen yhteisestä ekstravapaapäivästä tuntuu luksukselta, kun oli asennoitunut niin, että ainoat kesävapaani ovat viikonloput! Esimerkiksi neljällä peräkkäisellä vapaapäivällä reissaa vaikka mökille huomattavasti kiireettömämmin kuin kahdella.

Nyt yritän vain panostaa nämä viimeiset viikot vapaudesta nauttimiseen ja lasten halimiseen, sekä hoitaa kaikki viimeiset to do -listalla roikkuvat asiat pois päiväjärjestyksestä. Valokuvat viimeisen parin vuoden ajalta sainkin jo perattua, tilattua ja järjestettyä albumeihin. Vielä olisi ainakin lasten piirustusarkistojen tyhjennys, kesken olevan romaanin lukeminen loppuun sekä kesäisempien ulkovaatteiden tsekkaus…