Näin uuden vuoden alussa erilaiset lupaukset tulevalle vuodelle ovat jälleen ajankohtaisia. Tosin minusta tuntuu, että nykyisin muodikkaampaa on jättää lupaukset ja paremman elämän vannomiset väliin ja julistaa ennemmin onnellisuutta, armollisuutta ja kohtuutta kaikessa kuin tiukkoja tipattomia tai kuntokuureja. Itse allekirjoitan lupauksettoman uuden vuoden ajatuksen, enkä ole ikinä oikein ollut varsinaisten uudenvuodenlupausten fani. Tänä vuonna teen kuitenkin poikkeuksen siinä mielessä, että vaikka varsinaisia lupauksia en teekään, on pari asiaa, joihin aion näin tammikuussa kiinnittää huomiota.

Kirjoitin jo lokakuussa seurakunnassa käymisestä ja siitä, miten se on meillä päässyt viimeisen puolen vuoden aikana hiipumaan pahemman kerran. Marraskuun tienoolla kävin pariin otteeseen kirkolla ystäväni kanssa, mutta sen jälkeen meno on jatkunut samaan tapaan kuin tähänkin asti: ilman seurakunnassa käymistä. Pienryhmämme on toki kokoontunut edelleen lähes viikoittain, mutta siinä kaikki. Kyse ei ole siitä, etteikö seurakunnassa käyminen olisi kivaa ja hyödyllistä. Enemmänkin poissaolo on johtunut siitä, että olemme armottoman urautuneita rutiineihimme: kun seurakuntayhteys on jäänyt pois arjen automaattisista peruspalikoista, lähtemisen kynnys on noussut paljon korkeammaksi. Ei jaksaisi tänään, ai niin eilen olikin sunnuntai, eipä tullut taaskaan lähdettyä.

Tyhmän kierteen katkaisemiseksi mieheni ehdotti tammikuulle pientä rutiinien muutosta. Menemme joka sunnuntai jumalanpalvelukseen, jotta saamme taas totuttauduttua reippaiksi kirkkoilijoiksi. Eka sunnuntai oli tänään, ja voin sanoa, että olipa loistava päätös! Päivän opetus oli tosi hyvä ja paikalla sattui olemaan sekä miehen että minun ystäviä. Istuimme kahvittelemassa niin kauan, että sali oli jo aivan tyhjentynyt lähtiessämme. Hyvä kun maltan odottaa ensi viikkoa.

Toinen asia, jossa haluaisin henkilökohtaisesti ryhdistäytyä, on se vakiouudenvuodenlupaus liikunta. Ehdin käydä syksyllä parilla kehonhuoltotunnilla, ja ne tekivät tosi hyvää. Joululoman ajan ryhmäliikunnat olivat tauolla (harmi sinänsä, kun nyt sitä aikaa ja intoa olisi ollut), mutta ensi viikosta eteenpäin yritän mennä kerran viikossa. Ei se voi olla niin vaikeaa! Pahimmat raskausoireetkin toivon mukaan loppuvat parin viikon sisään, niin en voi enää syyttää kotona möhnäämisestä etovaa oloa. Yhden raskausajan kotitreenin olen nyt lomalla tehnyt ja koiran kanssa tulee toki lenkkeiltyä reipasta tahtia vähintään tunti päivässä, mutta ryhmäliikunta virkistäisi varmasti mieltänikin. Raskaus on saanut minut hengästymään aiempaa helpommin, ja välillä jopa nopeatempoisen koiran kanssa harppominen tekee tiukkaa. Rauhallinen pilatesmeininki on juuri sitä, mitä kroppani ja mieleni halajavat.

Aloitin puolitoista vuotta sitten tavan, joka on muotoutunut luontevaksi rutiiniksi ja käteväksi taloudenpidon keinoksi. Kirjaan taloutemme kaikki kulut ja menot Excel-taulukkoon.

Kun olen joskus maininnut menetelmästä tutuille, monet ovat olleet ihan ihmeissään ja todenneet, että tuohonhan menee varmasti ihan älyttömästi aikaa. Mielestäni taulukointi ei ole kuitenkaan ollut tippaakaan vaivalloista, enkä uhraa sille arjessa paljonkaan ajatuksia. Välillä menee kaksikin viikkoa, etten muista päivittää talouslaskelmaa, mutta ei se ole mitään haitannut: koska valtaosa menoista on perus ruokakauppaa ja laskuja, muutamien oudoilla nimillä olevien maksujen alkuperän saa yleensä muisteltua hinnan perusteella vähintään, kun yhdistämme miehen kanssa aivonystyrämme.

On kuitenkin myönnettävä, että Excelin ylläpitoa helpottaa huomattavasti pari seikkaa. Ensinnäkin maksamme kaikki ostokset kortilla, joten kuiteista ja käteisostoksista ei tarvitse pitää kirjaa. Kaikki rahavirrat näkyvät tilitiedoissa. Toisekseen meillä on yhteiset rahat, eli sekä minä että mieheni maksamme ostokset yhteistililtämme. Meillä on myös vain kaksi käyttötiliä: toinen on OP:n päätilimme, toinen S-tili ruokaostoksiin, auton tankkaukseen ja muuhun bonusten kerryttämiseen. Meillä on toki myös muita tilejä, kuten asuntosäästötili ja molempien henkilökohtaiset tilit, mutta koska niistä raha ei juurikaan liiku, pärjää Excel-taulukkoa päivittäessä kahden tilin tarkastelulla.

Taulukoin erilleen tulot (vakioina mm. opinto- ja asumistuet) sekä menot. Tulonlähteitä on sen verran vähän (heh), että ne ovat kaikki samassa listassa, mutta menot olen jaotellut erillisiin osioihin tarkastelun helpottamiseksi. Meillä omat osionsa muodostavat vuokra, ruoka, laskut, liikkuminen, lahjoitus/säästö sekä muu. Muu-osion jaan vähän kuukaudesta riippuen vielä alakategorioihin, kuten ulkona syömiseen ja näin joulun aikaan joululahjakuluihin. Myös koiran kuluihin teen oman kategorian niinä kuukausina, kun hauvaan rahaa menee (tilaamme esimerkiksi ruoan isoissa säkeissä, joten joinain kuukausina kuluja ei tule). Kategoriat voivat kuitenkin olla mitä vain, mihin rahaa säännöllisesti menee. Sitten vain merkitsen kännykän sovelluksesta menot oikeisiin kohtiin: toiseen sarakkeeseen rahamäärän, toiseen lyhyen selitteen ostoksesta, tyyliä ”auton korjaus”, ”Fortum” tai ”hampurilaiset”.

Suosittelen taulukointia, edes joksikin aikaa, jokaiselle, joka haluaa selvittää tarkemmin, mihin rahat kuluvat. Aioin itsekin alunperin vain testata taulukointia ja kartoittaa lyhytaikaisesti esimerkiksi ruokakulujemme määrää, mutta Excelin täyttö on ollut omalla tutulla systeemillä niin simppeliä, etten keksi enää mitään syytä, miksen jatkaisi sitä. Sitä paitsi ainakin meillä kuukausittainen kulutus ja myös tulot heittelevät aika paljonkin kuukaudesta toiseen, joten pitkäaikainen taulukointi mahdollistaa esimerkiksi vuosittaisen taloudenpidon kokonaisuuden hahmottamisen. Myös säästäminen ja menojen karsiminen on paljon helpompaa, kun tietää konkreettisesti, että meillä meni tässä kuussa 42,60 euroa ulkona syömiseen tai että ruokakauppa halkaisi budjetista 310 euroa. Jos normiarjen kuluja ei tiedä, on hankalaa myöskään asettaa selviä tavoitteita säästämiselle.