Raskausajan ruokavaliosuositukset puhuttavat paljon, ainakin jos Facebookin vauvaryhmiä on uskominen. Ajantasainen lista suomalaisesta ohjeistuksesta löytyy ainakin Eviran sivuilta. Itse pidän listan selkeiden kieltojen noudattamista tärkeänä. En käytä mitään päihteitä muulloinkaan, mutta raskauden aikainen tupakointi tai alkoholinkäyttö on mielestäni pöyristyttävää ja ehdoton no-no. Kokonaisuudessaankaan ruokavaliolistan noudattaminen ei ole tuntunut minusta mitenkään kovin haastavalta, koska en juo kahvia tai syö esimerkiksi raakaa lihaa, kiellettyjä kalalajeja tai maksaruokia muutenkaan.

Listeriariskin ruoissa tartuntaan riittää aivan pienikin määrä, joten joulupöydässä skippasin ihanat graavikalat ja mädit ja söin ainoastaan kypsää kalaa. Suositusten kohdalla olen sen sijaan pyrkinyt käyttämään omaa harkintaa ja kohtuutta. Esimerkiksi lakritsin ja salmiakin kohdalla en usko hyvin pienten määrien olevan vaaraksi. Olen toki pyrkinyt välttelemään niitä, ja ennen joulua en tullutkaan syöneeksi kumpaankaan ollenkaan. Nyt jouluviikolla olen maistanut pari metrilakun palaa ihan hyvällä omallatunnolla. Täysi salmiakki- ja lakritsikielto on listan uutuus, joten en usko parin karkin vahingoittavan lapseni aivojen kehitystä.

Minulle hankalin noudatettavista suosituksista on ollut pehmeiden juustojen välillä vähän epämääräiseltäkin tuntuva maailma. Toisaalla kehotetaan syömään pehmeitä juustoja ainoastaan kuplivaksi kuumennettuina, kun taas joidenkin ohjeiden mukaan pastöroidut kotimaiset ovat ok kylmänäkin. Itse olen päätynyt siihen, että syön Valion pastoröitua, kotimaista salaattijuustoa, raejuustoa sekä sulatejuustoa myös kuumentamattomana. Valion nettisivujen mukaan niiden pitäisi olla listerian osalta suhteellisen turvallisia. Esimerkiksi aurajuustoa olen syönyt kuitenkin ainoastaan listerian tappavaan lämpötilaan kuumennettuna pizzan päällä.

En halua ottaa turhia riskejä ruokavalion suhteen, mutta olen toisaalta yrittänyt olla myös itselleni armollinen pienten lipsahdusten suhteen. Alkuraskaudesta söin kahvilassa epähuomiossa lämpimän voileivän, jossa oli sisällä mozzarellaa. En tiedä mozzarellan alkuperästä enkä siitä, lämmitettiinkö leipä riittävän kuumaksi mahdollisen listerian tuhoamiseksi. Olen myös unohtanut kuumentaa evääksi ottamani valmisruoan kiehuvan kuumaksi mikrossa. Näiden osalta olen kuitenkin todennut vain, että sellaista sattuu, ja jatkossa täytyy olla tarkempana.

Ohjeiden noudattamisen lisäksi ruokavalioni on muutenkin muuttunut jonkin verran raskauden aikana. Pahoinvoinnin vuoksi jotkut lämpimät ruoat ovat jääneet pois repertuaarista, enkä pysty syömään suuria annoksia kerralla. Hedelmien syöntini onkin moninkertaistunut, koska joudun nappailemaan mandariineja, hedelmäsoseita ja muita pieniä välipaloja ruokailujen välissä. Ylipäätään olen pyrkinyt panostamaan enemmän kasvisten syöntiin. Olen edelleen huono tekemään salaatteja lämpimien ruokien kylkeen, mutta olen kokannut kasvispitoisempia pääruokia ja popsinut välipalana kurkku- ja porkkanapaloja. Plussan jälkeen söin folaatti- ja D-vitamiinilisiäni kuukauden ajan uskollisesti joka päivä, mutta yököttävä olo on hieman hankaloittanut sitäkin. Imeskeltävien folaattitablettien maku alkoi jossain kohtaa kuvottaa siinä määrin, että otin pillerin hetken aikaa nielemällä imeskelyn sijaan. Joinain päivinä tabletit ovat myös ihan vain unohtuneet, vaikka koetan skarpata siinäkin. Folaattiahan tulisi syödä ensimmäisen kolmanneksen ajan, joten kovin kauaa tablettien imeskelystä ei edes tarvitse enää huolehtia.

Uusivuosi ei ole koskaan ollut minulle mitenkään kovin tärkeä juhla. Kun olin lapsi, menimme lähes aina isän kotiseudulle hänen veljensä luokse, jonne kokoontui runsaasti väkeä. Teini-iässä vietin uutta vuotta välillä perheystävien luona, ainakin kerran pidin muutamalle kaverille meillä uudenvuoden yökyläilyt ja pari vuotta sitten olimme miehen kanssa hänen ystävänsä kotibileissä. Ainakin muutamana vuonna olen kuitenkin viettänyt vuodenvaihteen ihan vain kotosalla, ilman mitään sen kummempia juhlimisia. Se on suunnitelmana tälläkin kertaa.

Meidän koiraamme raketit ja pauke eivät voisi vähempää kiinnostaa, vaan hauva lenkkeilee ihan mielellään vaikka keskellä yötä taivaan täyttyessä ilotulitteista. Sen sijaan vanhempieni koiralle tämä uusivuosi on ensimmäinen, joten pennun reaktiota uudenvuoden äänimaisemaan ei voi oikein etukäteen ennustaa. Vanhemmat viettäisivät kuitenkin uutta vuotta mielellään muualla kuin kotona, joten me lupasimme ottaa koiran hoitoon. Ensimmäinen rakettikokemus meidän paukkuimmuunin koiramme seurassa on varmasti paras mahdollinen keino totuttaa pentu siihen, ettei kovia ääniä tarvitse pelätä.

Olisimme toki voineet vallan mainiosti kieltäytyä koiravahtivuorosta, jos meillä olisi ollut muita intressejä uv-karkeloihin, mutta emme kyllä ole ehtineet paljon sellaisia edes miettiä. Kaverit eivät tänä vuonna järjestä mitään ihmeempiä kekkereitä, ja vaikka seurakunnassa olisikin ohjelmaa tarjolla, ei meillä ole mitään suurta hinkua sinnekään. Mieluummin annamme vanhempieni juhlia tänä vuonna rauhassa. En tiedä, onko parikymppisten kotinahjustelu uutenavuotena jonkin yleisen sosiaalisen koodiston vastaista, mutta uskon, että meillä on oikein kivaa kahdestaan elokuvaa sohvannurkassa katsellenkin.

Minulle kesäloma on oikeastaan aina tuntunut selkeämmältä vuoden ”vaihtajalta” kuin oikea uusi vuosi. Opiskelijana olen tottunut ajattelemaan vuoden kouluvuosimaisesti syys- ja kevätlukukautena, jonka kesäloma katkaisee ja vaihtaa seuraavaan. Kulunutta vuotta miettiessäkin minun on oikeastaan vähän vaikea muistaa, mitä tammi-toukokuun aikana tapahtui: siitä tuntuu välissä olleen kesäloman vuoksi olevan jo niin kauan, eikä ajanjaksolle sattunut mitään mullistavia elämäntapahtumia. Viime kesä sen sijaan oli varsin mieleenpainuva sekä helteisen sään että kaupan kesätöiden vuoksi. Elokuussa aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen.

Syksyä leimasikin sitten ennen kaikkea raskauden yrittäminen, toivominen ja loppuvuodesta itse raskaana oleminenkin. Uskon, että uusi perheenjäsen on varmasti myös vuoden 2019 keskeisin, tärkein, ihanin ja elämää mullistavin asia. Ei sitä tulevaa muutosta pysty vielä edes oikein käsittämään. Lapsi on todennäköisesti vähän samanlainen, mutta vieläkin isompi elämän ”ennen ja jälkeen” -aikaan jakava asia kuin mitä parisuhde minulle aikoinaan oli. Seurustelu, yhdessäolo mieheni kanssa ja sitä kautta täysin muuttunut ajankäyttöni sekä ajattelutapani parisuhteista teki nopeasti sen, että aika sinkkuna alkoi tuntua kaukaiselta. Vauva toivon mukaan tekee saman: lapseton elämä alkaa tuntua etäiseltä, eikä oikein enää osaa kuvitellakaan, miten erilaista arki ja oma ajattelu oli ennen häntä.

Oikein onnellista tulevaa vuotta kaikille!