Maanantai. Isommilla lapsilla oli viime viikon sairastelujen jälkeen pitkästä aikaa päiväkotipäivä. Heitettyäni heidät päikylle suuntasin taaperon kanssa muskariin, missä olikin tällä kertaa valokuvaus. Iltapäivällä haettuani lapset ja miehen lopetettua työt kävimme koko poppoolla kirjastossa ja yhdellä kirpputorilla. Mukaan tarttui kassillinen uutta luettavaa, kun ostin kirppikseltäkin pari Franklin-kirjaa. Meillä on niitä jo iso kokoelma, ovat ihan suosikkejani!

Tiistai. Kävin aamulla kaikkien lasten kanssa ruokakaupassa. Taaperolla ja keskimmäisellä oli vähän huono päivä, ja tuntui, että jatkuvasti jompikumpi kitisi jostakin. Pienimmän päiväuniaikaan sain onneksi hetken hengähtää ja kirjoitin blogipostausta. Taaperon herättyä lähdin lasten kanssa mummilaan, jossa myös lasten serkku oli hoidossa. Juttelin äitini kanssa ja kävimme lähipuistossa ulkoilemassa. Kotimatkalla heitimme autolla äidin omalle menolleen.Keskiviikko. Isommat lapset olivat päiväkodissa ja taaperon kanssa päivä kului siivouksen sekä sosekeiton ja makaronisalaatin kokkailun parissa. Iltapäivällä lähdimme koko perhe ulkoilemaan ihanan aurinkoiseen säähän. Menimme autolla läheiselle pulkkamäkipaikalle, jonka yhteydessä on myös luistinrata. Esikoinen luisteli ensin jonkin aikaa, ja sitten siirryimme koko poppoolla mäenlaskuun. On kyllä niin kiva, että nykyisin valoisaa riittää lähes iltaan saakka ja sen myötä ulos viitsii lähteä työpäivän jälkeenkin.

Torstai. Mies lähti jo aikaisin aamulla työpaikalle ja me tytöt jäimme viettämään kotipäivää. Ulkoilimme kotipihassa ja leivoin sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa illan vieraita varten. Neljäksi mies vei lapset  äidilleen hoitoon, ja meille tuli kylään kolme kaveria nuoruuden kaveriporukastamme. Pelasimme Settlers of Catania, niin kuin melkein aina tavatessamme. Lapset palautuivat kotiin iltapalalle ja jatkoimme heidän mentyään nukkumaan vielä hetken peliä aikuisten kesken.

Perjantai. Esikoinen ja keskimmäinen olivat taas päiväkodissa ja minä taaperon kanssa kotona. Järjestelin pari kaappia, tein lasagnen ja sen semmoista. Iltapäivällä piipahdimme koko perheen voimin Tokmannilla ja suuntasimme sitten ulkoilemaan. Vielä oli vähän lunta maassa ja seuravaalle viikolle tiedossa vesikelejä, joten otin esikoisen kanssa sukset mukaan ja kävimme ladulla hiihtämässä pienen lenkin. Mies oli sillä aikaa viereisessä puistossa pikkusiskojen kanssa. Keskimmäiselle tuli pissahätä ja hiihtäminen jäi siksi lyhyeen, mutta oli kiva päästä vielä piipahtamaan ladulla.Lauantai. Kävimme aamusta koko perhe ruokakaupassa. Sitten suuntasimme esikoisen toiveesta autolla vähän kauempaan, isoon leikkipuistoon. Emme olekaan muuttomme jälkeen käyneet siellä kuin kerran. Märästä säästä huolimatta oli oikein mukava ulkoilutuokio. Iltapäivä kului kotosalla, kävimme koko perhe saunassa ja pelasimme paria lasten lautapeliä.

Sunnuntai. Menimme parin viikon tauon jälkeen kirkkoon jumalanpalvelukseen. Isommat lapset menivät pyhäkouluun ja minä kuuntelin saarnan taaperon kanssa leikkihuoneesta. Tulimme välissä kotiin sen verran, että kuopus pääsi päiväunilleen, ja suuntasimme sitten loppupäiväksi miehen siskon luokse kyläilemään. Siellä olivat myös hänen vanhempansa, veljensä ja veljen tyttöystävä. Viimeksi mainitut olivat juuri palanneet kuukauden mittaiselta ulkomaanmatkalta, ja miehen sisko oli leiponut sen kunniaksi kakun. Lapset ulkoilivat keskenään serkkujen pihassa.

Meidän perheessä rakastetaan rutiineja. En koe niitä rajoittaviksi, vaan tykkään siitä, että monet arjen toiminnot hoituvat automaatiolla ilman sen ihmeempää miettimistä. Ylipäätään lukeudun ihmisiin, joille järjestelmällisyys tuo mielenrauhaa. Kun muistettavat asiat ovat puhelimen listassa, menot yhteisesti jaetussa perhekalenterissa ja ostoslistat aina käden ulottuvilla, ei aivokapasiteettia tarvitse käyttää kaiken mahdollisen mielessä pitämiseen.

Ensimmäinen asia, josta rutinoituneen tyylimme huomaa, ovat ruokailut. Syömme joka aamupalalla ja miehen kanssa myös iltapalalla samaa ruokaa. Lasten aamiainen on luonnonjogurttia ja leipä, aikuisten kaksi leipää juustolla ja kurkulla. Iltaisin aikuiset syövät aina kaksi paahtoleipää sekä mysliä. Tämä helpottaa ajatustyötä, kun vaihtelua tarvitsee miettiä vain yhdelle välipalalle sekä lämpimiin ruokiin. Vaikka yksittäiset tuotteet vaihtelevatkin hieman – esimerkiksi leipälajikekeita on kierrossa monia ja hedelmä voi olla toisinaan omena ja toisinaan mandariini – myös välipalojen rakenteet ovat lähes aina samat. Esimerkiksi me aikuiset syömme kymmenen maissa tukevan välipalan, jossa on aina puuroa, pähkinöitä, hedelmää ja leipä.

Ruokakauppalistan teen niin, että ostan aina tuotteita lisää tietyn täydennyskaavan mukaan. Esimerkiksi ruokakermoja tulee olla kauppareissun jälkeen kaksi, maitotölkkejä neljä ja niin edelleen. Siitä sitten vain katsoo, montako nyt on kaapissa ja montako tarvitaan lisää. Mietin myös joka kerta tarvittavat ainekset pariin-kolmeen lämpimään ruokaan. Jos ne tulevat syödyiksi ennen seuraavaa kauppareissua, voi kaapista vakiona löytyvistä, pitkään säilyvistä tuotteista taikoa lisää aterioita.

Perinteiset päiväkohtaiset rutiinimme ajoittuvat erityisesti iltoihin ja aamuihin. Lasten iltarutiini alkaa iltapalalla noin puoli seitsemältä. Syömisen jälkeen isommat siivoavat lelut paikalleen, käyvät vessassa ja vaihtavat pyjamat päälleen. Välillä he vievät päivän pyykit itse kylppärin pyykkikoreihin, mutta useimmiten minä lajittelen tummat, vaaleat ja mahdollisesti vielä seuraavalle päivälle puhtaat omiin osoitteisiinsa sekä katson, että huomisen asut ovat valmiina odottamassa. Kun yövaatteet on saatu päälle (minä käyn tässä välissä pukemassa myös taaperolle yövaipan ja pyjaman), lapset saavat D-vitamiinipastillit. Aikuinen harjaa jokaisen hampaat.

Sitten luen isommille luvut lasten Raamatusta sekä jostakin hartauskirjasta. Mies pitää sillä välin seuraa taaperolle, joka yleensä hortoilee unipupunsa kanssa pitkin makuuhuoneen viereistä käytävää. Lapset siirtyvät sänkyihinsä makaamaan, laulan heille Ihme ja kumma -laulun, sanon jo omasta lapsuudestani tutun iltarukouksen sekä kiitän Jumalaa vapaamuotoisesti päivän tapahtumista. Lopuksi vielä halitaan ja peitellään isot lapset sänkyihin. Tässä kohtaa kello on noin puoli kahdeksan. Sitten nappaan taaperon meidän vanhempien makuuhuoneeseen iltaimetykselle ja kannan hänet maitohuikan jälkeen hiljaa lasten makkariin nukkumaan. Yleensä viimeistään varttia vaille kahdeksalta koko kolmikko on hiljaisina omissa pedeissään.

Aamuisin kaikki lapset, jopa taapero, nousevat nykyisin vasta herätyskelloon. Arkisin se soi klo 6.40, viikonloppuisin 6.50. Välillä he siis konkreettisesti heräävät vasta kellon ääneen, mutta vaikka joku heräisi jo aiemmin, pötköttelevät he tyytyväisinä sängyissään siihen asti, että kello kertoo, että saa nousta. Haen taaperon aamumaidolle meidän vanhempien sänkyyn ja sillä aikaa isommat lapset pukevat päivävaatteet päälleen ja mies aloittaa aamupalan valmistuksen. Minä vaihdan taaperolle vaipan, puen hänet ja teen usein esikoiselle jonkun kampauksen ennen, kun istahdamme kaikki yhdessä aamiaispöydän ääreen.

Aamiaisen jälkeen pestään kaikkien hampaat ja pidetään aamun Raamattutuokio. Siihen kuuluu luku lasten Raamatusta, yksi jae Sananlaskuja sekä lasten ulkoa opeteltavien Raamatun jakeiden kertaus. Tämän jälkeen arkisin mies aloittaa työnsä ja minä menen suihkuun, jos on tarve. Kolmen lapsen etuna on, että pystyn tosiaan nykyisin käymään suihkussa niin, että isommat katsovat taaperon perään. Eipä olisi pelkkää esikoistaaperoa voinut jättää omiin touhuihinsa siksi aikaa…

Varsinaisten aamu- ja iltarutiinien lisäksi päivien aikatauluja rytmittää taaperon päiväuniaika. Yleensä hän nukkuu noin klo 11.30-13.15. Jos isommilla on vapaapäivä, he saavat katsella reilun tunnin ajan lastenohjelmia pikkusiskon nukkuessa. Sitä ennen heidän tulee kuitenkin aina siivota lelut paikoilleen. Tämä on iltasiivouksen lisäksi toinen rutiininomainen tavaroiden siivoustuokio lapsille. Homma hoituu yleensä näppärästi niin, että isot ryhtyvät siivoamaan, kun menen imettämään taaperoa, ja ovat sitten palatessani siistissä huoneessaan valmiina odottamassa, että laitan ohjelmat pyörimään. Ruutu on hyvä motivaattori, haha.

Iltaisin ja ennen päiväunia tapahtuvien lelusiivousten lisäksi pyydän lapsia välillä siivoamaan lelut paikoilleen myös ennen jonnekin menoille lähtemistä. Juuri lelujen siivous onkin lastemme pääasiallinen kotityö. Viime aikoina isommat ovat innostuneet auttamaan muutenkin enemmän kotiaskareissa. Nykyisin he tyhjentävät melkein aina yhdessä aterimet paikoilleen, kun tiskikone on pyörinyt. Varsinkin esikoinen tykkää auttaa myös pyykkien kanssa: joskus märkien ripustamisessa, mutta useimmiten kuivien ja taiteltujen vaatteiden viemisessä oikeisiin huoneisiin. Kolmevuotiaskin tahtoo useimmiten viedä oman vaatekasansa, vaikkei noin muutoin ole yhtä motivoitunut pyykkiaskareisiin.

Ruoanlaittoonkin ottaisin periaatteessa mielelläni lapsia enemmän mukaan, mutta käytännössä he kyllä puuhaavat aina omiaan kokkauksen ajan. Haasteena kun tuppaa olemaan se, että molemmat tahtovat auttaa samaan aikaan. On hankala keksiä järkevää ja turvallista tekemistä kahdelle pienelle apukokille. Lisäksi huomaan, että itselläni kiristyy herkästi pinna, kun lapset kiistelevät kuuman hellan äärellä siitä, kumman vuoro on sekoittaa jauhelihaa, tai hämmentävät kuiva-aineita niin, että ne pöllyävät ympäriinsä. Kokkailu lienee siis kotityö, joka hoituu vielä toistaiseksi vain aikuisten toimesta.