Viikko 9
Ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeisenä iltana vessassa käydessä huomaan paperissa kirkkaanpunaista verta. Sydän jättää lyönnin välistä. Mitä ihmettä, miksi, onko tämä keskenmeno? Joudun pyyhkimään useampaan kertaan, että saan kaiken veren pois. Housuihin laitettuun siteeseen ei kuitenkaan valu enää juuri mitään. Googlettelen sydän kurkussa verenvuodon mahdollisia syitä ja seurauksia, mutten juuri tule hullua hurskaammaksi. Mahdollisia selityksiä on noin miljoona. No, ainakaan vähäisen vuodon ei luultavasti pitäisi näillä viikoilla olla vaarallista.

Huokaisen helpotuksesta, kun kirkkaanpunaista verta ei tule enää lainkaan. Ruskea tiputteluvuoto jatkuu kuitenkin molemmat viikot, joskin hyvin vähäisenä. Soitan vajaan viikon kuluttua vuodon alkamisesta varmuuden vuoksi neuvolaan. Puhelimessa ääni rauhoittelee ja sanoo, ettei syytä huoleen pitäisi olla. Keskenmenon kohdalla vuoto nimenomaan runsastuisi, eikä jäisi pelkäksi ruskeaksi tiputteluksi. Mieleni rauhoittuu, mutta sen verran hetkellinen vauvan menettämisen pelko säikäyttää, että huomaan ajattelevani raskaudesta hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Luotan edelleen, että kaikki menee hyvin, mutta tuo luotto ei ole enää mikään automaattinen oletus.

Yhdeksännen viikon lopulla käyn parhaan ystäväni kanssa kaupungilla ja teen ensimmäiset hankinnat vauvalle: kirpputorilta parilla eurolla söpön pilvikuvioisen yöpuvun sekä Benettonin harmaat housut. Värilliset harsot ovat uusia, mutta sen verran edullisia, että haluan panostaa niihinkin. Loput harsot haalin luultavasti perusvalkoisina jostakin tarjoushintaan, mutta keväisenraikas vihreä ja sydänkuvioinen harmaa liina ovat niin söpöt ja saavat minut niin hyvälle tuulelle, että tuumin parin kuviollisen harson olevan hyvä sijoitus. Tuntuu niin hyvältä saada ostaa jotain konkreettista vauvalle! Vaikka verenvuodon aiheuttama säikähdys on edelleen takaraivossa mukana, järkeilen, ettei ensimmäisten ostosten tekemistä ole tarvetta lykätä tämän pidemmälle. Me joka tapauksessa toivomme vauvaa ja uskon, että vaikka tämän ihanan pienen menettäisimmekin, joskus meille lapsia vielä tulee.

Viikko 10
Verenvuoto tuntui saavan etovan olon jotenkin unohtumaan ja vähän tauolle, mutta nyt yökötys on jälleen tuttu vieras. Oksennan pariin otteeseen, eikä olo ole mitenkään kehuttava. Etominen noudattaa kuitenkin vanhaa kaavaa sen suhteen, että se tuntuu tulevan ja menevän mielensä mukaan. Pari päivää saattaa mennä oikein hyvissä voinneissa, ja sitten taas heikkenee.

Teen vielä pari kirpputoriostosta vauvalle. Ohuet vaaleansiniset legginssit vaikuttavat sukkaosion ansiosta käytännöllisiltä, ja kevyet vaatteet tulevat varmasti kesävauvalle tarpeeseen. Kylpykirjalle ei ehkä ole niinkään järjellisiä perusteita, koska vauva tuskin lueskelee vielä pitkään aikaan peseytyessään kirjallisuutta. Vedenalaisen maailman kuvitus ja lorumuotoon runoiltu teksti ovat kuitenkin tosi suloisia, ja on mukavaa, että vauvalle on heti alusta asti jotakin pientä luettavaa. Huomaan, että haalin vauvalle kaikenlaista sinistä ja vihreää. Ne tuntuvat väreinä vetävän minua puoleensa. ja sopivat mielestäni mainiosti sekä tytölle että pojalle.

Juuri ennen joulua sairastun. Päänsärky, kurkkukipu ja valuva nenä eivät ole mitenkään mukavia yhdistettynä raskauspahoinvointiin ja muutenkin heikkoon oloon. Sunnuntaina käyn tervehtimässä Mr. Pönttöä kahdesti jo aamiaisen aikoihin, kun edes ensimmäisen oksennuksen jälkeen hörpätty vesitilkka ei pysy sisällä. Onneksi olo hieman helpotaa päivän mittaa. Yritän lipittää mehujäätä ja nakerran jäisiä mustikoita saadakseni mahantäytteeksi edes jotakin.

Odotan jo innolla ensimmäistä ultraa. Raskauden alussa tuntui, että viikot kuluvat superhitaasti, mutta nyt nämä viimeiset kaksi ovat sujahtaneet ohi kumman nopeasti. Tuntuu hassulta ajatella, että se pieni seesaminsiemen on nyt jo viinirypäleen kokoinen.

Olin alunperin ajatellut lähinnä rentoutua viikon mittaisen lomani ennen joulua, mutta suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia. Minua pyydettiin kolmeksi päiväksi sijaiseksi päiväkotiin, jossa olen käynyt pari kertaa aiemminkin tekemässä yksittäisiä sijaisuuksia. Suostuin tietenkin mielelläni. Viihdyn hyvin lasten kanssa, ja onhan parin päivän keikasta saatava rahasummakin opiskelijalle ihan merkittävä. Valitettavasti myös viikonloppu meni kuitenkin lomailun sijaan ihan muihin aktiviteetteihin: onnistuin ilmeisesti saamaan päiväkodista kunnon flunssapöpön, ja varsinkin sunnuntai meni levätessä, oksentaessa ja sairauden ja alkuraskauden ikävää yhdistelmäoloa potien. Pelkäsin hetken, että joulunviettokin menee taudin takia plörinäksi, mutta onneksi niin ei kuitenkaan päässyt käymään. Joulusiivouksen ja etukäteisrentoutumisen puute ei haitannut lainkaan, kun joulun pyhät vietimme joka tapauksessa muualla ja lomaa on vielä jäljellä reilusti ennen opiskelujen jatkumista.

Mies kävi aattona jo aamupäivällä omien vanhempiensa luona pikaisella jouluruoalla, mutta minä keräsin sen aikaa voimia kotona. Omien vanhempieni luokse jaksoin kuitenkin onneksi lähteä illaksi. Mukava seura ja joulutunnelma antoivatkin hyvin voimia, eikä sairastaminen häirinnyt juhlintaa juurikaan. Aattoiltapäivä kului varsin perinteisissä merkeissä: koristelimme heti vanhemmille saavuttuamme yhdessä kuusen, söimme jouluruokia ja avasimme lahjat. Sain tosi ihania paketteja, ja erityisen onnistuneita olivat nappiin osuneet yllätyslahjat: viiden kerran hierontalahjakortti sekä vuoden tilaus Vauva-lehteä. Rakastan lukea lehtiä, mutta kirjastoon tulee lähdettyä sen verran harvoin, että on ihanaa luksusta saada ajankohtaista luettavaa kotiovelle säännöllisesti. Illalla pelasimme vielä lautapelejä koko porukalla.

Joulupäivänä menimme sitten molemmat sinne mieheni vanhemmille. Onneksi hänen siskonsa miehineen pääsi myös paikalle, joten kaikki sisarukset olivat kasassa poikkeuksellisesta päivävalinnasta huolimatta. Aktiviteeteiltaan päivä noudatti aika lailla samaa kaavaa kuin aattokin: jouluruokaa, lahjat, useamman tunnin lautapelisessio. Kirjoitin lahja-ahdistuksesta jo aikaisemmin oman postauksensa, mutta täytyy sanoa, että tänä vuonna yllätyimme pakettien määrästä ja sisällöstä oikein positiivisesti! Mitään ihan turhaa ei tullut, vaan tällä kertaa keksimme kaikille lahjoille ainakin jotakin käyttöä. Joulun ehkä paras lahja oli miehen siskon itse tekemä kaunis unipussi vauvalle. On ihan parasta, että suvusta löytyy tuollainen käsityötaitoinen täti.

Tänään tapaninpäivänä menimme vielä uudemman kerran minun vanhemmilleni jouluruokien rippeitä tyhjentämään. Pelasimme erän Alfapet -sanapeliä ja ulkoilutimme koirat mukavan talvisessa säässä. En ole sairastamisen vuoksi päässyt kävelylle pariin päivään, joten oli kiva tehdä kunnon reipas lenkki koirien kanssa. Tästä päivästä eteenpäin laskeudummekin sitten varmaan tavalliseen lomailumoodiin. Jouluruokien puputtamisen sijaan ajattelimme, että huomenna voisi mennä pitkästä aikaa vaikka kunnon hampurilaisille. Perjantaina meille on tulossa kaveri kylään, ja katsotaan, mitä muuta sitä loppuviikolle keksiikään. Ihanaa joulun aikaa kaikille vielä näin jälkijunassa!