Monilla perheillä – myös meillä – on perinteenä pelata joulunpyhinä lautapelejä. Tänään on siis hyvä hetki käydä läpi muutamia suosikkilautapelejäni! Minä ja miehenihän pelaamme lautapelejä joka viikko, eli pelaamista voisi kutsua jo ihan harrastukseksi. Jouluisin repertuaariin kuuluu kuitenkin pelihetki perheen kanssa tavallisen kaveriseurassa pelailun sijaan. Tässä kymmenen suosikkiani erilaisiin lautapelihetkiin. Yritin valita kattavan kattauksen erilaisia pelejä: joukossa on siis niin  klassikoita, sanailua, strategiaa kuin matkakokojakin.

1. The Settlers of Catan
Klassikkopeli, jota olemme pelanneet etenkin seurakuntaporukalla ihan luvattoman paljon. Ideana on kerätä voittopisteitä rakentamalla kyliä ja kaupunkeja erilaisilla luonnonresursseilla. Resursseja saa nopan heittolukemien mukaisesti riippuen siitä, millä alueilla omat kylät sijaitsevat. Vaihtelua peliin tuo pelilauta, joka muodostuu kuusikulmion muotoisista laatoista joka kerta erilaiseksi. Kiva ekstra on myös merilisäosa, joka lisää pelilaudan yllätyksellisyyttä ja pelin haastavuutta. Tarjolla on myös lisäosa, joka lisää pelaajamäärää kolmen-neljän hengen sakista viiteen tai kuuteen pelaajaan.

2. Carcassonne
Toinen klassikko. Tämä peli oli meillä jo lapsuudenkodissani, mutta jostain syystä muistan, että lapsena pelasin sitä hyvin vähän enkä oikein pitänyt pelistä. Ehkä yritin pelata sitä liian nuorena, enkä ymmärtänyt sääntöjä kunnolla? Nyt aikuisiällä olemme kuitenkin pelanneet Carcassonnea pariin kertaan, ja olen yllättynyt siitä, kuinka kiva peli itse asiassa onkaan. Pelilauta muotoutuu yllätyksellisesti ja joka kerta erilaiseksi, koska sitä koostetaan pelin edetessä erilaisia laattoja nostamalla. Pisteitä saa sen mukaan, saako omien nappuloiden hallussa olevista kaupungeista, teistä, pelloista ja luostareista valmiita ja suuria.

3. Rappakalja
Erilaiset sanaselityspelit tuntuvat olevan ihan oma lautapeligenrensä, mutta Rappakalja on mielestäni niistä kaikista hauskin ja monipuolisin. Ideana on, että pelaajat sepittävät kuvitteellisia selityksiä sanoille ja yrittävät arvata, mikä vaihtoehdoista on oikea kortissa lukenut selitys. Pisteitä saa sekä oikeista arvauksista että siitä, jos joku menee halpaan ja veikkaa toisen pelaajan keksimää selitystä. Meillä on Rappakaljasta tuplaversio, joka sisältää sekä uuden että vanhan pelin. Olemme kuitenkin pelanneet ainoastaan uudempaa versiota, koska se on huomattavasti monipuolisempi. Siinä missä alkuperäisessä Rappakaljassa selitetään pelkästään erikoisten sanojen merkityksiä, uudessa painoksessa mukana on useampi kategoria: osallistujat pääsevät virittelemään mielikuvitustaan mm. elokuvien juonien, kirjainlyhenteiden, lakien ja henkilöiden nimien muodossa.

4. Tension
Toinen sanapeli, joka keskittyy tiettyyn aihepiiriin liittyvien sanojen keksimiseen lyhyessä ajassa. Ideana on luetella tiettyyn aihepiiriin liittyviä sanoja tiimalasin hiekan valuessa, mutta mukana on pieni twisti: mitkä tahansa sanat eivät kelpaa, vaan pisteitä saa vain niistä, jotka lukevat tehtäväkortissa. Peli toimii parhaiten kahdella tai neljällä pelaajalla.

5. Rummikub
Rummikub on klassinen ja yksinkertainen peli, joka vaatii kuitenkin hieman aivonystyröiden vaivaamista. Pelin tavoitteena on päästä omista numerolaatoista eroon muodostamalla niistä joko värisuoria tai erivärisiä samannumeroisia laattarivistöjä. Olemme pelanneet Rummikubin sovellutusta myös tavallisella korttipakalla, joten lautapeliversion hankkiminen ei ole välttämätöntä. Netistä korttipeliversion ohjeet löytyvät nimellä Shanghai.

6. Haaste!
Pelasimme Haastetta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten jouluna vanhempieni luona, ja innostuimme kokeilun myötä hankkimaan pelin myös itsellemme. Haasteen ideana on tienata rahaa suorittamalla tehtäviä sekä lyömällä vetoa siitä, onnistuvatko toiset pelaajat suorittamaan tehtäviä annetussa ajassa. Tehtäviä on kahta tyyppiä: aktiivisuushaasteita, joissa kyseessä on yleensä jokin fyysinen suorite, sekä passiivihaasteita, joissa koetellaan lähinnä älynystyröitä. Mukana on myös Juoniorihaasteet, joten peli sopii hienosti koko perheen pelihetkiinkin.

7. Toledo
Toledo on yksi uusimmista pelihankinnoistamme. Ostimme pelin pari kuukautta sitten kirpputorilta, ja sitä on tullut testattua nyt muutamaan kertaan. Lautapelin ideana on rakentaa timantteja ja kiveä keräämällä miekkoja, joista saa pisteitä vaaditun resurssimäärän mukaisesti. Kivana vaihtelua tuovana elementtinä pelissä on pelilauta, joka ”rakennetaan” aina pelin alussa asettamalla vuorotellen omia kortteja laudalle. Toledossa pärjääminen vaatii taitoa, mutta myös liikkumista määrittelevien korttien saaminen määrittelee menestystä jonkin verran.

8. Splendor
Saimme tämän pelin vuosi sitten joululahjaksi siskoltani. Kyseessä on siitä harvinainen lautapeli, että sen pelaaminen sujuu mukavasti myös kahdestaan. Siispä pelailimme Splendoria viime joulun jälkeen miehen kanssa kaksin vähän liikaakin; lopulta meinasimme kyllästyä, ja peli lojui muutaman kuukauden käyttämättömänä kaapissa. Nyt olemme kuitenkin ottaneet sen uudelleen esiin, ja peli on edelleen oikein huippu! Ideana on kerätä pisteitä ostamalla erivärisillä jalokivillä kortteja. Voittoon tarvitaan taitoa, mutta pinkasta paljastuvien korttien satunnainen järjestys tuo mukaan myös ripauksen tuuria.

9. Port Royal
Kätevän matkakokoinen korttipeli, joka on kuitenkin samalla monipuolinen ja kiinnostava. Peli on suunniteltu fiksusti, koska korttien kääntöpuolet ovat rahoja ja oikeat puolet varsinaisia kortteja. Ideana on kerätä mahdollisimman paljon voittopisteitä ostamalla kolikoilla erilaisia kortteja. Korteissa on myös ominaisuuksia, jotka helpottavat peliä jatkossa: esimerkiksi admiraalikortin saanut pelaaja saa kaksi ylimääräistä kolikkoa joka kerta, kun pelilaudalle on nostettu yli viisi korttia. Port Royalissa joutuu puntaroimaan riskinoton ja varovaisuuden välillä, koska liiallinen ahneus johtaa vuoron päättymiseen tyhjin käsin.

10. Dungeon Rush
Dungeon Rush on niin ikään korteista koostuva matkakokoinen lautapeli. Alussa jokainen pelaaja valitsee omat hahmonsa valikoimasta, ja sitten hahmojen ominaisuuksia hyödyntäen pelaajat yrittävät saada itselleen kortteja, joilla kertyy kolikkoja sekä lisää kykyjä hahmoille. Dungeon Rush on nimensä mukaisesti nopeuspeli, joten korttien hankinnassa nopeat aivot ja kädet ovat tärkeitä. En itse yleensä ole mitenkään järin taitava tämäntyyppisissä nopeuspeleissä, mutta Dungeon Rushista olen tykännyt. Peli on suhteellisen nopea pelattava, joten se on senkin takia näppärää ottaa mukaan silloin, kun monituntinen monopolysessio ei houkuta.

Pidän joulusta. Pidän yhdessäolosta, ajasta perheen kanssa, herkullisista ruoista ja kiireettömästä loma-ajasta. Pidän myös joululahjojen jakamisesta, jossain määrin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että lahjarumba voi mennä myös ihan överiksi. Eri perheissä on tosi erilaisia lahjomiskulttuureita, ja valitettavasti mieheni isoäidin tyyli tuo meille enemmän harmia ja surua kuin iloa.

Omassa lapsuudenkodissani lahjanvaihtoperinne on mennyt tuttuun tapaan jo vuosikaudet. Ennen joulua kysellään lahjatoiveita puolin ja toisin, ja sitten aatoksi kaikki ostavat toisilleen kohtuullisen määrän jotakin sellaista, mitä toinen tarvitsee tai on toivonut. Minä ja siskoni annamme yleensä yhdet lahjat kullekin, vanhemmat meille ”lapsille” muutaman. Kuusen alle kertyvä pakettipino pysyy varsin kohtuullisena.

Tänä vuonnakin hankin tavalliseen tapaani lähinnä perheenjäsenten toivomia lahjoja. Siskoni toivoi kosmetiikkaa, äiti kirjaa ja huulirasvaa ja isä pitkiä kalsareita. Höystin jokaista pakettia jollain pienellä ekstralla (siskolle kynsilakkaa sävyssä, jollaisia tiedän hänen käyttävän, isälle sukkia, koska niitä hän toivoo ja tarvitsee aina), mutta pääosin olen aina lahjonut perheenjäseniä nimenomaan etukäteen vinkatuilla paketti-ideoilla. Mies esittää hyvin harvoin lahjatoivomuksia, joten hänelle olen antanut vaihtelevasti erilaisia, lähinnä hyötykäyttöön meneviä lahjoja. Tänä vuonna hän sai selvästi kalliimman lahjan jo etuajassa, kun Super Smash Bros Ultimate -peli ilmestyi Switchille. Mies osti pelin ja Switchin jo joulukuun alussa. Koska elelemme säästeliäästi ja ostamme hyvin harvoin niin kalliita asioita vain itsellemme, ostos oli samalla joululahja minulta.

Omien lahjatoiveiden keksiminen on muuttunut vuosi vuodelta vähän hankalammaksi, koska tuntuu, että nykyisin tarvitsen niin vähän mitään. Yleensä olen toivonut täydennystä kosmetiikkavarastoihini, koska ne kuluvat koko ajan. Joulu on myös hyvä hetki toivoa jotakin sellaista kosmetiikkaa, jota en välttämättä itse raaskisi ostaa testiin, mutta joka kuitenkin ilahduttaa suuresti ja tulee takuulla käyttöön – esimerkiksi tänä vuonna toivoin seerumia. Lisäksi pyysin joululahjaksi kevättä ennakoiden Converse-kenkiä, koska edelliset kaksi paria ovat pohjasta rikki. Kun saman tuotteen on omistanut aikaisemminkin, oli helppo vinkata oikea koko vanhemmille. Yleensähän paitaa tai neuletta haastavammissa vaatelahjaostoksissa hankaluutena on juuri oikean koon löytäminen.

Mieheni perheessä pakettimäärä onkin sitten ihan toista maata. Nelilapsisessa perheessä lahjojen saajiakin on toki enemmän, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Erityisesti mieheni mummo ostaa joka joulu säkkikaupalla lahjoja. Ja tarkoitan siis oikeasti, että säkkikaupalla.

Suoraan sanottuna miehen perheen lahjomiskäytäntö tuntuu minusta (ja myös hänestä) aika vastenmieliseltä. Emme missään tapauksessa haluaisi opettaa esimerkiksi tulevaa lastamme järkyttävään lahjamäärään. Olemme miettineet jo etukäteen, pitäisikö lapsen myötä ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin ja vaikka jemmata puolet lahjamäärästä kaappiin avattavaksi myöhemmin, useamman kuukauden kuluessa. Siten joululle ei jäisi niin valtavia pakettiövereitä. Miehelläni on reilusti nuorempi pikkusisko, ja monena vuotena on ollut ihan kamalaa katsoa, miten mieletön lahjavuori oikeasti vain vie lahjojen saamisen ilon pois. Vaikka tarkoitus lahjojen ostajalla onkin hyvä, kymmeniä lahjoja pois kääreistä aukoessa lapsi vain turtuu lahjamäärään, eivätkä paketeista paljastuvat tuotteet enää edes ilahduta. Överirunsauden keskellä pakettien sisältöön ei pysty samalla tavalla keskittymään, kun vielä on kaksi pussillista lahjoja avaamatta.

Muutama ajatuksella ostettu ja toivottu lahja ilahduttaisi paljon enemmän kuin kymmenen krääsäpakettia, joiden sisältöä ei tarvitse tai ole toivonut. Asialle on kuitenkaan vaikea tehdä mitään. Mummo ostaa lahjoja selvästi lähinnä omaksi ilokseen, ja se on hänelle tärkeää. En haluaisi arvostella häntä, koska tiedän, että lahjojen antaminen on hänelle tapa osoittaa välittämistä. Tilanne on kuitenkin pulmallinen, koska kaikki lahjoja vastaanottavat lapset ovat yhtä mieltä lahjavuorien älyttömyydestä. Onneksi muiden perheenjäsenten kesken lahjomiskulttuuri onkin miehen perheessä järkevöitynyt, ja esimerkiksi sisarukset ostavat toisilleen lähinnä pieniä ja toivottuja lahjoja. Tai eivät mitään, jos mitään sopivaa ei tule mieleen. Sekin on minusta ihan hyvä vaihtoehto. Lahjoja tulee joka tapauksessa niin monta, että turhuuksien sijaan ainakin me olemme paljon mieluummin ilman.

Joululahjat ovat kiva juttu, jos ne aidosti ilahduttavat saajaansa, ne on ostettu ajatuksella ja niistä on oikeasti hyötyä käyttäjälleen. Ylimääräinen turha tavara on kuitenkin turhaa, vaikka se kuinka olisi joululahjaksi saatua. Olemme päätyneet lahjoittamaan ihan huoletta täysin käyttämättömiksi jäävät ja tarpeettomat paketit eteenpäin, koska niiden säästämisessä ei olisi mitään järkeä. Juuri äskettäin jouluna lahjaksi saatujen tavaroiden vieminen hyväntekeväisyyskirpparille heti vuodenvaihteessa on toki hullua ja tosi surullista, mutta kaikkeen ei ikävä kyllä pysty itse vaikuttamaan.

Haluankin tällä tekstillä muistuttaa kaikkia siitä, että lahjojen ostaminen ei ole mikään välttämättömyys tai pakko joulunakaan. Lahjan antamatta jääminen voi oikeasti olla paljon parempi lahja kuin väkipakolla ostetun turhakkeen paketoiminen. Lahjojen määrän, hinnan tai olemassaolon ei tarvitse korreloida ihmissuhteen läheisyyden kanssa. Kulutustottumuksien punnitseminen myös jouluna tuo paljon paremman joulumielen, ihan kaikille.