Olen ihonhoidon ja kosmetiikkatuotteiden suhteen aikamoinen tuuliviiri. Toisena päivänä luen kosmetiikkablogeista seerumeista ja hoitonesteistä ja haavailen ihonhoitorutiinini laajentamisesta, toisena taas selailen luonnollisuuteen keskittyneitä kanavia ja mietin, onko viime vuosina korealaisen kosmetiikan myötä supersuosioon räjähtänyt ihonhoitohifistely ja valtava kosmetiikkabisnes pelkkää humpuukia. Siispä myös ihonhoitorutiinini poukkoilee vähän näiden kahden ajattelutavan välimaastossa.

Jokapäiväinen ihonhoitorutiinini on erittäin yksinkertainen. Pyyhin kasvoni puhtaiksi iltaisin Lumenen miselliveteen kostutetulla pumpulipallolla. Koska en yleensä meikkaa, misellivesi riittää puhdistukseen oikein hyvin. Ripsivärit poistan tarvittaessa perus Aqualan-voiteella, jota olen käyttänyt silmämeikinpoistoaineena ihan teini-iästä asti äitini jalanjäljissä. Pohjameikit peseytyvät tarvittaessa Erisanin puhdistusaineella.

Puhdistuksen jälkeen levitän kasvoilleni Erisanin kosteuttavaa kasvovoidetta, johon tutustuin ensimmäisen kerran saatuani sitä viime jouluna lahjaksi. Normaalille ja sekaiholle tarkoitettu kosteusvoide on iholleni täydellinen: ei tuki huokosia, mutta kuitenkin kosteuttaa selvästi tehokkaammin kuin apteekista saatava Humektan, jota käytin aikaisemmin. Levitän voidetta kasvoilleni paitsi iltaisin, myös joka toinen aamu suihkun jälkeen. Silmänympärysvoidetta käytän niin ikään pääasiassa suihkussa käynnin yhteydessä. Luin Pirkka-merkin voiteesta netistä suosituksia, ja ostin sen kokeiluun, koska putilo oli huomattavan halpa. Tuote on mielestäni ihan ookoo, mutta sen loppuessa testaan varmaan vaihteeksi jotain muuta.

Vaikka päivittäinen ihonhoitorutiinini on supersimppeli enkä jaksa viettää kylpyhuoneessa kuin hetken, toisaalta ihonhoito voi mielestäni olla myös itsensä hemmottelua. Aina toisinaan kaivan kaapista esiin kuorintavoiteen ja kasvonaamion, joilla saa nopeasti aikaan ihanan hemmotteluhetken ja rentoutuneen olon. En ole varma, onko epäsäännöllisellä tehohoidolla muita kuin henkisiä vaikutuksia, mutta ainakin kasvot ovat aina superpehmeät kuorinnan ja naamion jälkeen.

Joululahjatoivomuksiksi esitin tänä vuonna seerumin ja konjac-sienen, joten pientä laajennusta tuotevalikoimaani on todennäköisesti tiedossa. Seerumi on kiva hemmotteleva lisä ennen kosteusvoidetta arkena tai hemmotteluhetkinä, konjac-sieni taas juuri sellainen nopea ja kätevä kasvojuenpuhdistaja, joka uppoaa yksinkertaiseen tyyliini. Jatkossakin iholleni on siis luultavasti tiedossa vähän molempia laitoja: hemmotteluhuoltoa ja arjen pikarutiinia.

Viikko 7

Katselen YouTubesta videota, jossa eräs tyttö kertoo aikaisemmin kokemastaan syömishäiriöstään. En tiedä, onko kyse anoreksian aikaisista kuvista vai tytön kuvailemasta ahdistuksesta, mutta minulle tulee ihan hirveä olo. Pyörryttää niin, että on pakko mennä sohvalle makaamaan. Pian alkaa myös oksettaa, ja oksennan raskausajan ensimmäiset yrjöt kaaressa vessanpönttöön. Kädet ja jalat menevät kihelmöivän tunnottomiksi, ja tuntuu, että sormet ja varpaat kipristyvät itsestään kippuralle. Pelästyn voimakasta reaktiota niin, että vielä parin tunnin päästäkin on vähän itkuinen olo.

Seuraavana aamuna yökkäilen aamiaista valmistaessa, ja joudun käymään välillä parvekkeella hengittelemässä. En saa kaikkea ruokaa millään syötyä, enkä pysty menemään lähellekään haisevaa biojäteastiaa. Muutamat seuraavatkin päivät olo tuntuu aaltoilevalta: joinain päivinä olo on täysin normaali, toisina yökin jatkuvasti ja etova olo velloo vatsassa.

Viikko 8

Oksennan kahtena aamuna jo ennen, kun ehdin syödä mitään. Toisella kertaa yökötyksen saavat aikaan edellisillan kebabinjämät jääkaapissa, toisena mitään selkeää laukaisijaa ei edes ole. Suurien annosten syöminen on hankalaa, joten nappailen välipaloiksi hedelmiä, jotta voimakas ja yllättäen iskevä nälkä pysyisi edes hieman loitolla.

Ensimmäinen äitiysneuvolakäynti menee kivasti, ja mieskin pääsee sopivasti mukaan. Terveydenhoitaja on supermukava, joskaan hän ei ilmeisesti ole pysyvä hoitajani, vaan ensi vuoden puolella tilalle tulee varsinainen oma terkkari.  Täytyy toivoa, että meillä käy toistamiseen yhtä hyvä tuuri. Juttelemme rennossa ja iloisessa hengessä raskauden kulusta ja elämäntilanteestamme.

Käänne huonompaan tapahtuu siinä kohtaa, kun on aika mitata hemoglobiini. Olen joskus aikaisemminkin pyörtynyt rokotuksessa, mutta en osaa arvata, että pieni sormen nippaisu saa aikaan niin voimakkaan reaktion. Terveydenhoitajan kertoessa influenssarokotuksista silmissäni alkaa sumeta. Olen juuri aikeissa sanoa, että minua pyörryttää, kun menetän tajuntani ja kopsahdan lattiaan – juuri sopivasti silloin, kun terveydenhoitaja on kaapin luona ja mies katsoo muualle. Saan kunnon kuhmun otsaani ja joudun makaamaan hetken jalat ylhäällä, jotta olo normalisoituu. Näköjään meikäläisen pyörtyilykerroin on näin raskauden myötä koholla. Hoitaja kehottaa minua pyytämään jatkossa kaikki verikokeet makuuasennossa tehtyinä.