Esittelin hetki sitten vaatekaappini sisällön, ja lupasin palata vielä tarkemmin siihen, kuinka suuri osuus vaatteistani on käytettynä hankittuja. Osaa vaatteista, kuten takkeja ja huppareita, en ottanut mukaan tähän postaukseen, koska kerroin niiden kierrätysprosentit jo aiemman esittelyn yhteydessä. Tässä vertailussa mukana on siis kolme perusvaateryhmää, joita käytän eniten: neuleet ja colleget, t-paidat sekä housut.

Kuten tuossa aiemmassa postauksessa kerroinkin, ostan vaatteita hyvin harvoin, mutta koska myös käytän niitä erittäin pitkään, kokoelmani on paisunut varsin suureksi. Minulla oli jo ennen jaottelua ja kuvaamista varsin hyvä näppituntuma siitä, että noin puolet vaattaistani on tullut luokseni muuta kautta kuin itse kaupasta hakemalla. Oli kuitenkin mielenkiintoista katsoa tarkemmin, mikä uuden ja kierrätetyn vaatteen suhdeluku todella on. Luokittelin tällä kertaa myös lahjaksi saamani vaatteet kierrätetyiksi, vaikka osa niistä onkin ollut uusia ja varta vasten minulle lahjaksi ostettuja. En ole kuitenkaan ollut itse vaikuttamassa lahjavaatteiden ostoprosessiin tai minulle päätymiseen.

Neuleiden ja college-paitojen kohdalla jako uusien ja käytettyjen välillä menee aika lailla fifty-fifty. Uutena ostamiani on 12 ja muita 11 kappaletta. Ylemmässä kuvassa näette kierrätettynä hankitut tai lahjaksi saamani vaatteet, alemmassa puolestaan omat ostokseni. Kategorioissa on mielestäni kiinnostavaa hajontaa: esimerkiksi kaikki ohuet neuletakit ovat itse ostamiani, kun taas jokainen avonainen pidempi neule on päätynyt minulle jotakin muuta kautta.

Housut mahtuivatkin kaikki samaan kuvaan: vasemmalla kierrätetyt, oikealla uudet. Housujenkin suhteen uutena ostetut ja käytetyt edustavat jokseenkin erilaista linjaa. Esimerkiksi molemmat mustat farkkuni ja kotoisat oleiluhousuni ovat perheenjäseniltä saatuja, kun taas kaikki urheiluhousuni olen ostanut itse. Housujen suhteen jako menee täysin tasan: kierrätettyjä pöksyjä löytyy kaapistani kuusi kappaletta, uusia samoin kuudet.

Kierrätettyjä paitoja on valtava pino, suurin osa siskoni vanhoja ja useamman vuoden takaisia. Erityisesti monet umpinaisten neuleiden alla käytettävät, yksiväriset ”peruspaitani” ovat häneltä vuosia sitten saatuja. En tarvitsisi näin montaa paitaa, mutta lähes kaikki niistä ovat vielä oikein hyvässä kunnossa. Käytän jokaista, vaikkakin kiertoväli on toki aika pitkä ja jotkut ovat suuremmassa suosiossa kuin toiset.

Uutena ostettuja paitojakin on ihan liikaa, valitettavasti. Paidoista en jaksanut alkaa laskea tarkkoja kappalemääriä, mutta uutena ostettuja on ikävä kyllä joka tapauksessa selkeä enemmistö. T-paidat ovat ehdottomasti heikkouteni mitä uutena ostamiseen tulee, vaikka niitä saisi kyllä todella näppärästi kirpputoreilta käytettyinäkin. Onneksi iso osa t-paidoista, kuten myös muista vaatteistani, on sentään ostettu yli viisi vuotta sitten: ylemmässä kuvassa näette alle viisi vuotta vanhat, alemmassa sitä vanhemmat.

Sellainen vaatekaappi! Vaikka olen varsin tyytyväinen suunnilleen puolet ja puolet jakautuvaan käytettyjen kuteiden osuuteen, mikään pyhimys en ostamisenkaan suhteen voi sanoa olevani. Sen verran korkeat pinot löytyy kaapistani myös uutena itse hankittua tekstiiliä. Onneksi shoppailuni on ollut pelkästään vähenemään päin viime vuodet. Kuten vaatemäärästä on helppo nähdä, uusille kuteille ei ole juurikaan tarvetta, vaikka tietysti osa vaateomaisuudestani onkin sen verran iäkästä, että nyppyjen ja kuluneen rinnalla on ihan mukava pitää vähän tuoreempaakin tavaraa. Vaatteideni pitkäikäisyyteen olen erittäin tyytyväinen, koska uskoakseni aika harvalla parikymppisellä on näin paljon yläkouluikäisenä hankittuja vaatteita. Vaikka lähes kaikki vaatteeni ovat peräisin halpaketjumyymälöistä, ne ovat myös säilyneet pääosin käyttökelpoisina useiden vuosien pukemisesta huolimatta.

1. En pidä kahvista, glögistä tai limsasta. En ole oikeastaan koskaan opetellut juomaan kahvia, ja se maistuu mielestäni edelleen kitkerältä ja ikävältä, vaikka tuoreen kahvin tuoksu onkin ihana. Glögistä muistan aikaisemmin pitäneeni, mutta nykyisin en voi sietää sen makua. Hiilihappoiset juomat taas eivät ole koskaan lukeutuneet suosikkeihini. Lapsena kavereiden vanhemmat olivat ihmeissään, kun pyysin kaverisynttäreillä limsan tilalle maitoa. Mehut sen sijaan uppoavat meikäläiseen hyvin, ja suosikkijuomani on päärynämehu.

2. Käyn aina tosi kuumissa suihkuissa. Tiedän, että viileä vesi olisi hellävaraisempi iholle ja myös säästäisi energiaa, mutta rakastan kuuman veden valumista iholla ja sitä, ettei suihkussa todellakaan tarvitse palella. Käymme melkein aina suihkussa yhdessä mieheni kanssa, joten hän saa joka kerta vääntää minun vuoroni jälkeen hanaa kylmemmälle. Maksimilämpötilan lisäksi en halua, että suihkun paine on liian voimakas, joten laitan sen aina niin hiljaiselle, että vesi on vähällä alkaa valua suihkun sijasta hanasta. 3. Fanitin lapsena Nalle Puhia. Minulla oli kerran jopa Nalle Puh -teemaiset synttärit, joissa kiinnitettiin häntää Ihaalle ja heiteltiin pieniä Ruu-karkkipusseja Kengun mahapussiin. Katsoimme hetki sitten uuden Christopher Robin -elokuvan, ja rakastuin siihen ihan täysillä. Puolen hehtaarin metsän maailma ei siis selvästi ole menettänyt vieläkään hohtoaan.

4. Minulla oli nuorena lemmikkikotiloita. Aloitin ihan tavallisilla, kotipihaltakin löytyvillä lehtokotiloilla, ja myöhemmin sain suurikokoisia akaattikotiloita ja vähän eksoottisempia sagriinikotiloita. En enää nykyään oikein osaisi kuvitella itselleni terraariolemmikkejä, mutta nuorempana kotiloharrastus oli minulle tosi tärkeä.

5. En pelkää hämähäkkejä tai muita maassa olevia ötököitä, mutta lentävät koppakuoriaiset sun muut pään ympärillä pörräävät ötökät pelottavat paljon enemmän. Ne ovat jotenkin niin hallitsemattomia! Ajatus siitä, että jokin öttimötikkä pörräisi korvaan tai kasvoille, tuntuu puistattavalta.

6. Rakastan kyselyihin vastaamista. Olen kerännyt pisteitä Mielipidemaailmassa ja M3 Panelissa kyselyihin vastaamalla, ja kun yliopiston sähköpostiin kilahtaa pyyntöjä osallistua tutkimuksiin, teen sen melkein aina. Kun tulin raskaaksi, täytin riemulla myös neuvolan esitietolomakkeet sähköisestä palvelusta.

7. Pidän enemmän makeista kuin suolaisista herkuista. Kun olin lapsi, meillä kotona ei koskaan ollut sipsejä tai muita suolaisia naposteltavia muuta kuin synttäreinä. Sen sijaan lauantain irtokarkit olivat jokaviikkoinen perinne, ja karkki on edelleenkin suosikkiherkkuni. Nyt vanhemmiten olen kyllä oppinut himoitsemaan välillä suolaisia ja rasvaisiakin ruokia, mutta harvoin mieleeni tulee ostaa niitä itse. Yleensä mies on meistä se, joka ajautuu kaupassa sipsihyllylle.

8. Keräilin pienenä kuvioituja nenäliinoja, possuaiheisia tavaroita sekä ulkomaan kolikoita. Minulla on edelleenkin kaapissa tallessa ihania ankka-, koira- ja possukuvioituja nenäliinoja, enkä millään raaskisi käyttää niitä. Tuntuu suorastaan loukkaukselta niistää niin nätteihin nenäliinoihin. Yritän kuitenkin siirtyä kokoelmiini siinä kohtaa, kun tavalliset nenäliinani loppuvat, ja säästää vain yhden kappaleen kutakin keräilynenäliinaa kokonaisen paketin sijaan.

9. Minulla on todella hyvät unenlahjat. En herää koviinkaan ääniin, nukahdan nopeasti ja nukun lähes poikkeuksetta yöt heräämättä kertaakaan. Lisäksi en koskaan nukahda selinmakuulle, vaan suosikkiasentoni on joko mahallaan nukkuminen tai miehen kanssa lusikassa olo.

10. Unissani toistuvat säännöllisesti samat teemat. Vakioaiheita jo usean vuoden ajalta ovat muun muassa suuret aallot ja unohtuneet lemmikit. Aaltounet ovat harvoin varsinaisesti pelottavia, vaikka usein vesi viekin unissa tavarani rannalta tai pyyhkäisee kokonaisen saaren alleen. Lemmikkiuneni sen sijaan ovat tosi ahdistavia! Kaava menee niin, että tajuan unessa omistavani jonkin lemmikin (yleensä marsun, kanin tai muun jyrsijän), jonka olemassaolon olen unohtanut täysin. En siis ole muistanut hoitaa kuvitteellista lemmikkiäni ollenkaan. Usein lemmikkien lukumääräkin on vieläpä valtava tai niitä tupsahtelee koko ajan jostain lisää. Välillä kyse on myös jonkun tuttavani lemmikistä, joka on tuotu minulle hoitoon, mutta jota en ole muistanut hoitaa.