Vietimme joulua tuttuun tyyliin sukulaisissa. Aattoaamuna isommat lapset saivat joulupusseistaan kierrätettyinä hankitut lahjat: uuden keppihevosen rikkoutuneen tilalle sekä 100-palaisen palapelin. Kävimme kotona joulusaunassa ja suuntasimme sitten kuopuksen päiväunien jälkeen minun vanhemmilleni. Koristelimme kuusen, söimme hyvin ja avasimme tietysti lahjat. Jäimme mummilaan yökylään, samoin siskoni perheineen, ja lasten mentyä nukkumaan pelasimme aikuisten kesken lautapelejä. Vaaperokin nukkui matkasängyssään paremmin mitä kotona. Hän heräsi vain yhden kerran! Itse en saanut vieraassa pedissä ihan niin hyviä unia, mutta oli kiva, ettei yökyläily häirinnyt lasten rytmejä.

Esikoinen tuli harmillisesti juuri aatoksi kipeäksi, joten hän lähinnä lepäili ja piristyi ainoastaan joulutorttujen syömisen ja lahjojen avauksen ajaksi. Onneksi tauti oli nopeaa sorttia, ja joulupäivänä hän heräsi kuumeettomana. Joulupäivän aamuna käväisimme kotona viemässä tavaroita ja suuntasimme sitten miehen siskon luokse. Piipahdimme miehen vanhempien luona syömässä jouluruokia, minkä jälkeen koko miehen puolen perhe eli hänen vanhempansa ja sisaruksensa kokoontuivat miehen siskon luo kahveille ja lahjoja avaamaan.

Miehen sisko oli taas panostanut tarjoiluihin, oli hienoja suklaamuffinsseja ja koristeellisia pipareita. Meikäläisen leipoma piparijuustokakku vähän kalpeni niiden rinnalla noin visuaalisesti tarkasteltuna, heh. Kahvien jälkeen avasimmekin sitten jo lahjat. Lapset leikkivät tyytyväisinä serkkujen kanssa uusilla leluillaan, joten suolaisten piirakoiden ja toisen herkuttelukierroksen jälkeen saimme jälleen pelattua aikuisporukalla erän lautapeliä.Lahjoja tuli paljon, mutta tykättyjä ja tarpeellisia sellaisia. Minä sain mm. nätin mustan pikkulaukun, jollaista olin toivonut, ja miehen kanssa yhteiseksi Catan-lautapelin ja siihen merilisäosan. Miehen isä antoi painepesurin ja mies sai muutenkin usemman autotalliin toivomansa härpäkkeen. Lapsetkin saivat tosi paljon kivoja lahjoja. Kaikkia ei ole vielä ehditty edes korkata, vaikka välipäivät on käytetty pitkälti uusia kirjoja lukien, lautapelejä pelaillen, puuhakirjoja täytellen ja muovailuvahakoneella muovaillen. Esikoinen käyttää saamansa yksisarviskeijun asua koko ajan. Vaaperokin sai monta kaunista paitaa, Miu-kirjan, Duploja ja Muumi-hahmoja. Vielä kun sää tästä hieman kohenisi, pääsisimme testaamaan uutta rattikelkkaa.

Tapaninpäivänä meille tuli ystäväpariskunta kylään. Saimme jälleen rauhassa pelata aikuisten kesken lautapelejä, kun keskimmäinen teki lahjaksi saamaansa Gabby-palapeliä ja esikoinen magneettipuuhakirjaa. Heti pyhien jälkeen flunssa valitettavasti iski meihin aikuisiin, joten nyt pari päivää on mennyt lähinnä löhöillen ja ruutuja tuijotellen. Olemme pelanneet lasten kanssa Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia -tietokonepeliä ja ottaneet rennosti.Esikoinen on kysellyt pitkään, koska voisi mennä mummilaan yökylään, joten he pääsivät keskimmäisen kanssa myös sinne yöksi. Vaapero sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta ja me aikuiset hiljaisuudesta, kun höpöttelevät lapsukaiset olivat poissa. Flunssan takia emme jaksaneet tehdä mitään erityistä, mutta oli kiva saada kerrankin pötkötellä rauhassa, jutella ilman keskeytyksiä ja pelailla Final Fantasy VII ja Baldur’s Gatea.

Kunhan tästä tervehdymme kunnolla, lomasuunnitelminamme on mennä pomppupuistoon ja uimahalliin sekä vierailla isomummun luona. Miehellä on kylläkin ensi viikolla töitä, mutta onneksi pyhiä riittää joulun jälkeenkin. Siivosin tänään joulukoristeetkin pois. Jotenkin tykkään, että uusi vuosi on jo joulusta erillinen, oma juttunsa, jolloin mietitään tulevaa vuotta ilman nurkista kurkistelevia tonttuja.

Vuosi alkaa kääntyä loppuunsa ja meille se tarkoittaa reilun parin viikon joululomaa. Ehtii taas keskittyä rauhassa perheen kanssa olemiseen, kun mieskin pitää jouluviikon vapaata. Kuten viime postauksessa kerroin, tänä vuonna olen jouluttanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja on ollut kiva fiilistellä oikein kunnolla kauden tunnelmaa. Nyt, kun pyhät konkreettisesti lähestyvät ja kaikki askareet alkavat olla valmiina, huomaan olevani kuitenkin hiukan väsähtänyt.

Pienin herää edelleen kolmesta viiteen kertaa joka yö. Pitkään muutamat herätykset eivät häirinneet minua ja koin itseni niistä huolimatta ihan pirteäksi, mutta nyt meininki on ruvennut enenevissä määrin tympäisemään. Vuodenaikakin ehkä vaikuttaa, mutta oma vireystila on aika matala ja yöimetysten lopetus alkanut houkuttaa. Käytännön toteutus pitäisi vain saada aikaiseksi. Olen pohtinut, olisiko samalla helpointa siirtää taapero makuuhuoneestamme eri huoneeseen nukkumaan. Isosiskojen luokse häntä ei kuitenkaan voi laittaa suoriltaan mölyämään, joten ainoaksi järkeväksi optioksi jäisi matkasänky miehen työhuoneeseen. Silloin mies ei kuitenkaan voisi käyttää tietokonettaan vauvan nukkumaanmenon jälkeen iltaisin.

Vahdittavaakin on aiempaa enemmän, sillä pienin on hoksannut kaappien ja laatikoiden aukomisen. Pienet kädet ylettävät jo korkealle, ja esimerkiksi keittiön suuret vetolaatikot aukenevat ongelmitta. Kohtalaisen hyvin taapero on oppinut, minne on luvallista mennä penkomaan ja minne ei. Välillä täytyy silti kokeilla, mitä äiti tuumaa, jos hän kiipeää uuninaluslaatikkoon peltien päälle, nyppäisee lehden ikkunalaudan huonekasvista tai tallustaa ympäri kotia isosiskon kumisaapas tumppunaan.

Vaikka tässä pikkutaaperovaiheessa on nämä raskaammat puolensa, yleisesti ottaen vaapero on onneksi hyväntuulinen, iloinen ja ehkä helppokin tapaus. Hänellä on monia ihania omia juttuja. Persoona alkaa koko ajan näkyä selkeämmin! Vaaperomme esimerkiksi rakastaa hampaiden pesemistä (eli hammastahnan makua). Hän tepastaa aina kauheaa kyytiä paikalle, kun vessasta huutelee aamulla, että olisi hammaspesun aika. Muutenkin kuopus ymmärtää jo hurjasti kaikenlaista. Hän osaa esimerkiksi auttaa siivoamisessa ja viedä tavaroita sinne, minne pyytää. Jos hän tekee kiinnostavia löytöjä (murunen keittiön pöydän alla, kännykkä pöydällä tms.), hän kiikuttaa ne meille aikuisille terävän ”äiti”-ilmoituksen saattelemana.

Ja isommat ovat tietysti kivaa seuraa hekin. Kolmevuotiaan ehdottomassa suosiossa juuri nyt ovat kaikenlaiset asetelmat. Varsinaisen leikkimisen sijaan hän usein kerää lattioille tai pöydille valtavan röykkiön leluja, jotka hän asettelee mieleisekseen koosteeksi. Näihin teoksiin eivät muut tietenkään saisi koskea! Kolmevuotiaan tyypillisin fraasi tällä hetkellä onkin ”ei saa siivota”. Sen hän toteaa aina, kun näkee epäilevän ilmeeni, kun esimerkiksi astun makuuhuoneeseen ja huomaan, että keskimmäisen sänkyyn on oman suihkussa käyntini aikana eksynyt kaikki taaperon paksusivuiset kirjat, viisi pehmolelua, hyppynaru, nukkekodin sohva, rakennuspalikoita ja Pipsa Possu -pallo.

Asetelmien tekoon sopien keskimmäinen on innostunut viime aikoina kovasti Duploista. Hän rakentelee jatkuvasti omia torneja ja muita rakennelmiaan, jotka jemmaa sitten pöydille ja kaapinnurkille turvaan taaperon uteliailta käsiltä. Rauhallisemmista puuhista lempparia on kirjojen luku. Usein, jos keskimmäisellä on joku isompi harmituskohtaus, hän sopertaa sen lopuksi, että ”luetaan kirjaa”. Kainalopaikalla on hyvä rauhoittua ja tankata läheisyyttä.

Esikoinen on innokas ulkoilija. Oli kyse kotipihassa lumitöiden teosta tai puistoon lähtemisestä, hän on aina innolla lähdössä pihalle. Lisäksi hänestä on kuoriutunut tosi reipas apulainen moneen arjen askareeseen. Esimerkiksi puhtaiden pyykkien kanssa meillä on oma yhteistyösysteemi, jossa minä viikkaan ja lajittelen, ja hän vie sitten pino kerrallaan oikeaan huoneeseen kaappiin laittamista varten. Myös pikkusisarusten kanssa viisiveestä on oikeasti jo ihan hurjasti apua. Hän osaa katsoa pieniä hetkiä taaperon perään ja raportoida, jos pienemmät tekevät jotakin kiellettyä.

Vaikka oma olo ei näin joululoman alla tunnukaan kaikista energisimmältä, toivon, että saisin silti juhlapyhistä virtaa tulevaan vuoteen. Ensi vuonna ehdin viettää vielä kolme kuukautta mammalomalla ennen, kun miehen kanssa roolit vaihtuvat pariksi kuukaudeksi ja palaan takaisin töihin. Tuntuu, että viime vuoden työkaudestani ei ole kulunut kauaakaan, ja samalla moni juttu on varmasti töissäkin erilaista nyt puoltatoista vuotta myöhemmin. Ennen kevättä on kuitenkin vielä hyvin aikaa nautiskella kotipäivistä lasten kanssa.