Vuosi 2024 oli kaiken kaikkiaan varsin mukava ja leppoisa. Ei oikeastaan tule mieleen mitään ikäviä käänteitä tai kurjia yllätyksiä vuoden varrelta. Keskeisimpiä juttuja olivat kolmas vauva sekä oman kodin ostaminen. Kuopuksemme syntyi marraskuussa 2023, joten olin koko tämän kuluneen vuoden äitiyslomalla hänen kanssaan ja nautiskelin rennosta kotiarjesta. Mies teki töitä samassa paikassa kuin tähänkin asti ja kesällä lomailimme ekaa kertaa vuosikausiin yhdessä koko poppoo.

Vuoden isoin mullistus oli talon osto ja muutto omakotitaloon. En vielä vuoden alussa olisi uskonut, että ostamme oman kodin näinkin nopeasti! Vuoden 2023 yhteenvetopostauksessakin kirjoitin, ettei muuttaminen ole vielä pariin vuoteen ajankohtaista, haha. Mutta niin sitä vain löysimme loppukeväästä juuri sopivan talon perheellemme ja raha-asiatkin järjestyivät otollisesti.

Vaikka muutto oli sinänsä iso muutos, että nyt meillä on paljon enemmän tilaa ja toivottavasti aiempia parin vuoden kämppiämme huomattavasti pysyvämpi asunto, sujui sekin lopulta aika vaivattomasti. Pysyttelimme samalla alueella kuin tähänkin asti emmekä esimerkiksi remontoineet taloa sen kummemmin. Muutto ei siis loppujen lopuksi muuttanut arkea kovin paljoa. Edelleen käymme samassa kaupassa ja lapsilla on tuttu päiväkoti, vaikka oman pihan koko moninkertaistui ja huollettavaa on enemmän kuin aiemmassa rivarissa.No mitäs toiveita sitten ensi vuodelle? Yksi iso muutos on ainakin se, että palaan keväällä töihin – vieläpä täysillä prosenteilla. Mies pitää vuorostaan pari kuukautta isyyslomaa sekä vastaa lastenhoidosta kesälomalla, kun minulle on tiedossa työntäyteinen kesä. Pakko myöntää, että roolien vaihto hieman stressaa. Meillä on ollut hyvin perinteiset roolit perheessämme. Minä olen huolehtinut siivoukset, lasten metatyöt ja ruuanlaitot, ja nyt kuvio pitäisi keikauttaa hetkeksi päälaelleen. Mutta eiköhän se siitä lähde sujumaan.

Kovin pitkäaikaista työpätkää en tähän väliin edes haluaisi, sillä haaveenamme on edelleen saada perheeseemme lisää lapsia. Yhtenä keskeisimpänä toiveena vuodelle 2025 onkin raskaus. Vaikka toisaalta tuntuu, että kuopuskin on vielä ihan pikkuinen, niin itse asiassa, jos meinaisimme päätyä samaan kahden vuoden ja kahden kuukauden ikäeroon kuin tähänkin asti, minun tulisi olla raskaana jo keväällä. Toistaiseksi kuopuksen yöimetykset ovat kylläkin pitäneet huolen siitä, ettei kiertoni ole vielä edes käynnistynyt.

Koska vauvoja ei voi juurikaan ajoittaa, loppuvuosi 2025 on päässäni vähän sumuisa. Joko koko vuosi on keväästä jouluun työntäyteinen, tai sitten valmistaudumme vuoden loppua kohden jo ajatukseen neljännestä lapsesta. Aika näyttää! Mitään muita ihmeempiä suunnitelmia ensi vuodelle ei siten ole. Kuopus kyllä kasvaa koko ajan ja sen myötä on ehkä mahdollista käydä jossain pidemmällä miehen kanssa kahdestaan. Esikoinen jo kovasti toivoi pääsevänsä mummilaan kahdeksi yöksi yökylään, joten ehkä pieninkin voisi mennä kesällä yhdeksi yöksi hoitoon ja me aikuiset viettää pidemmin yhteistä aikaa?

Toki oma työntekoni ja lomien puute voi vähän rajoittaa halua olla kovasti erossa lapsista. Mutta toivoisin, etteivät työt veisi kuitenkaan kaikkea energiaani ja ajatuskapasiteettiani, vaan että vuonna 2025 aikaa ja voimia jäisi panostaa myös perheen yhteiseen aikaan. Onneksi työpaikka ei nyt ole aivan upouusi ja ensimmäinen omalta alaltani, kuten vielä edellisen työpätkäni aikaan. Silloin työ oli kaikessa kiinnostavuudessaan myös todella kuormittavaa. Nyt ainakin yritän rakentaa kestävää balanssia koti- ja työelämän välille.

Yhtenä konkreettisena juttuna haluaisin myös kirjoittaa ensi vuonna aktiivisemmin blogia. Vaikka julkaisin vuonna 2024 joka kuukausi ainakin jotakin, kokonaisuudessaan blogi oli melko hiljainen. Erityisesti muuton yhteydessä tahti hiipui. Tavoite tiheämmästä postaustahdista ei sinänsä sovi kovin hyvin yhteen töiden aloituksen kanssa, mutta toisaalta, kirjoitusrytmini ei ole ennenkään aina korreloinut käytettävissä olevan vapaa-ajan kanssa. Ennemminkin sen kanssa, mitä priorisoin.

Huomaan, että jos en kirjoita juurikaan, ei mieleen myöskään samalla tavalla tule postausaiheita. Esimerkiksi nyt, kun aktivoiduin näiden joulu- ja vuodenvaihde-postausten kanssa, putkahti mieleen heti sivutuotteena ajatus kolmeen muuhunkin tekstiin. Kirjoittaminen siis ruokkii kirjoittamista. Lisäksi blogi on kiva muistokansio elämästämme jo monen vuoden ajalta, joten haluan ehdottomasti pitää rutiinin käynnissä jatkossakin.

Vietimme joulua tuttuun tyyliin sukulaisissa. Aattoaamuna isommat lapset saivat joulupusseistaan kierrätettyinä hankitut lahjat: uuden keppihevosen rikkoutuneen tilalle sekä 100-palaisen palapelin. Kävimme kotona joulusaunassa ja suuntasimme sitten kuopuksen päiväunien jälkeen minun vanhemmilleni. Koristelimme kuusen, söimme hyvin ja avasimme tietysti lahjat. Jäimme mummilaan yökylään, samoin siskoni perheineen, ja lasten mentyä nukkumaan pelasimme aikuisten kesken lautapelejä. Vaaperokin nukkui matkasängyssään paremmin mitä kotona. Hän heräsi vain yhden kerran! Itse en saanut vieraassa pedissä ihan niin hyviä unia, mutta oli kiva, ettei yökyläily häirinnyt lasten rytmejä.

Esikoinen tuli harmillisesti juuri aatoksi kipeäksi, joten hän lähinnä lepäili ja piristyi ainoastaan joulutorttujen syömisen ja lahjojen avauksen ajaksi. Onneksi tauti oli nopeaa sorttia, ja joulupäivänä hän heräsi kuumeettomana. Joulupäivän aamuna käväisimme kotona viemässä tavaroita ja suuntasimme sitten miehen siskon luokse. Piipahdimme miehen vanhempien luona syömässä jouluruokia, minkä jälkeen koko miehen puolen perhe eli hänen vanhempansa ja sisaruksensa kokoontuivat miehen siskon luo kahveille ja lahjoja avaamaan.

Miehen sisko oli taas panostanut tarjoiluihin, oli hienoja suklaamuffinsseja ja koristeellisia pipareita. Meikäläisen leipoma piparijuustokakku vähän kalpeni niiden rinnalla noin visuaalisesti tarkasteltuna, heh. Kahvien jälkeen avasimmekin sitten jo lahjat. Lapset leikkivät tyytyväisinä serkkujen kanssa uusilla leluillaan, joten suolaisten piirakoiden ja toisen herkuttelukierroksen jälkeen saimme jälleen pelattua aikuisporukalla erän lautapeliä.Lahjoja tuli paljon, mutta tykättyjä ja tarpeellisia sellaisia. Minä sain mm. nätin mustan pikkulaukun, jollaista olin toivonut, ja miehen kanssa yhteiseksi Catan-lautapelin ja siihen merilisäosan. Miehen isä antoi painepesurin ja mies sai muutenkin usemman autotalliin toivomansa härpäkkeen. Lapsetkin saivat tosi paljon kivoja lahjoja. Kaikkia ei ole vielä ehditty edes korkata, vaikka välipäivät on käytetty pitkälti uusia kirjoja lukien, lautapelejä pelaillen, puuhakirjoja täytellen ja muovailuvahakoneella muovaillen. Esikoinen käyttää saamansa yksisarviskeijun asua koko ajan. Vaaperokin sai monta kaunista paitaa, Miu-kirjan, Duploja ja Muumi-hahmoja. Vielä kun sää tästä hieman kohenisi, pääsisimme testaamaan uutta rattikelkkaa.

Tapaninpäivänä meille tuli ystäväpariskunta kylään. Saimme jälleen rauhassa pelata aikuisten kesken lautapelejä, kun keskimmäinen teki lahjaksi saamaansa Gabby-palapeliä ja esikoinen magneettipuuhakirjaa. Heti pyhien jälkeen flunssa valitettavasti iski meihin aikuisiin, joten nyt pari päivää on mennyt lähinnä löhöillen ja ruutuja tuijotellen. Olemme pelanneet lasten kanssa Nuuskamuikkunen – Muumilaakson melodia -tietokonepeliä ja ottaneet rennosti.Esikoinen on kysellyt pitkään, koska voisi mennä mummilaan yökylään, joten he pääsivät keskimmäisen kanssa myös sinne yöksi. Vaapero sai nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta ja me aikuiset hiljaisuudesta, kun höpöttelevät lapsukaiset olivat poissa. Flunssan takia emme jaksaneet tehdä mitään erityistä, mutta oli kiva saada kerrankin pötkötellä rauhassa, jutella ilman keskeytyksiä ja pelailla Final Fantasy VII ja Baldur’s Gatea.

Kunhan tästä tervehdymme kunnolla, lomasuunnitelminamme on mennä pomppupuistoon ja uimahalliin sekä vierailla isomummun luona. Miehellä on kylläkin ensi viikolla töitä, mutta onneksi pyhiä riittää joulun jälkeenkin. Siivosin tänään joulukoristeetkin pois. Jotenkin tykkään, että uusi vuosi on jo joulusta erillinen, oma juttunsa, jolloin mietitään tulevaa vuotta ilman nurkista kurkistelevia tonttuja.