Alan yleensä miettiä joululahjoja juuri tässä marraskuun puolivälin jälkeen. Black Fridayn tarjouksista on kätevä metsästää sukulaislasten lahjatoiveita. Samalla voi koota listaa omien muksujen joulupaketteja varten.

Itse koen, että lahjaideoiden keksiminen omille lapsille käy vuosi vuodelta haastavammaksi. Kun tyttöjä on jo kolmin verroin, niin leluja, vaatetta kuin muutakin tavaraa on ehtinyt kertyä vähän joka lähtöön. Esikoinen osaa toki jo itsekin vähän pohtia mieleisiä leluja ynnä muita, mutta erityisesti kahden pienimmän osalta ideointi jää pitkälti aikuisten harteille. Siispä päätin tänäkin vuonna tehdä postauksen lahjatoiveista, jotka ovat ajankohtaisia meidän taloudessamme. Ehkä joku muu saa näistä ideoita pukinkonttiin?

Esikoiselle (5 v)

Sukset ja monot. Erilaiset talviliikuntavälineet sopivat hyvin joulukauden lahjatoiveiksi. Luistimet ja kypärän löysin esikoiselle kirppikseltä jo hyvissä ajoin syksyllä, mutta hiihtovarusteet meiltä vielä uupuvat. Myös pulkka tai vaikka pieni lumikola ovat toimivia lahjaideoita monen ikäiselle.

Nukkekodin keittiö. Esikoinen sai kesällä synttärilahjaksi nukkekodin. Sitä on pikkuhiljaa täydennetty niin lahjaksi saaduilla kuin omasta lapsuudestani peräisin olevillakin kalusteilla. Joululahjatoiveena on sisustus keittiöön.

Askartelutarvikkeet. Kuten jo aiemmin kerroinkin, olemme innostuneet viime aikoina askartelemaan kotona enenevissä määrin. Ylipäätään viisivuotiaamme tykkää kaikenlaisesta näpertelystä. Askartelutarvikkeita kuluu koko ajan, joten uusia tarvitsee jatkuvasti. Omiin luoviin projekteihin innostavien materiaalien lisäksi esimerkiksi erilaiset valmiit timanttimaalaus-pakkaukset ovat hauskoja pikkutarkasta puuhailusta pitävälle.

Kirja. Esikoinen tykkää Onni ja Aada- sekä Elsa ja Lauri -sarjoista, ja niistä molemmista on hiljattain ilmestynyt uusi osa. Toivelistalla ovatkin Onni ja Aada kotieläinpihalla sekä Elsa ja Lauri temppuilee -kirjat. Kirjat lukeutuvat ylipäätään tavaroihin, joita harvoin on liikaa.

Penaali. Esikoinen on ihaillut moneen otteeseen kaupassa värikkäitä penaaleita. Vaikka erilaisia kyniä säilytetään meillä luultavasti jatkossakin pääosin pienissä muovilaatikoissa, penaaliin lapsi voi kerätä yhtä lailla mitä hyvänsä muitakin henkilökohtaisia aarteitaan.

Mekko arkikäyttöön. Esikoisella on tätä nykyä jo omakin mielipide pukeutumiseensa. Lähestulkoon joka ilta hän kysyy, saako huomenna päälleen mekon vai paidan, ja toiveissa on nimenomaan mekko. Koska kaapin yläosista valtaosa edustaa paitaosastoa, olisi kokoelmaa kiva täydentää hulmuavilla helmoilla.

Keskimmäiselle (3 v)

Rooliasu. Päiväkodin naamiaisten lisäksi kodissamme tallustaa nykyisin aika usein kissankorvilla tai kruunulla somistautuneita lapsukaisia. Mitään varsinaisia rooliasuja meillä ei kuitenkaan ole, joten uskoisin prinsessamekon, keijukaissiipien tai muun roolivaatteen innostavan isompia lapsiamme kovasti. Rooliasu löytyy myös isosiskon toivelistalta.

Muovailuvahalelu. Muovailu on ollut keskimmäisen suosiossa viime aikoina. Kaulin ja muotteja meiltä teosten tuottamiseen jo löytyykin, mutta olen miettinyt, että hän voisi innostua myös jostakin vähän isommasta, muovailuvahaa hyödyntävästä lelusta. Esimerkiksi jäätelökonetta imitoiva muovailuhärpäke voisi olla hauska.

Magneettipuuhaa. Keskimmäinen tykkää kovasti erilaisten leluasetelmien tekemisestä. Uskoisin, että hän voisi innostua tällaisista magneettipuuhista esimerkiksi siksi aikaa, kun isosisko tekee omia kynätehtäviään. Tällaiset helposti mukaan otettavat lelut, joista ei kuitenkaan leviä ympäriinsä tuhatta pienenpientä osasta, ovat kivoja vaikka reissussakin.

Pyyhe. Keskimmäinen on käyttänyt uskollisesti pupunkorvaista vauvapyyhettään, mutta näin kolmen vanhana se alkaa olla auttamatta liian pieni. Joululahjalistalta löytyykin isompi, jollain kivalla kuvalla varustettu lasten kylpypyyhe.

Kuopukselle (1 v)

Vaipat. Ehkä jonkun mielestä tylsää, mutta vaippalahja on takuulla hyödyllinen ja tulee varmasti käyttöön. Vasta hetki sitten vauvaiän ohittanut kuopus ei vielä juuri ymmärrä  joulun tai pakettien päälle, joten hänen kohdallaan voi minusta vallan hyvin painottaa käytännöllisyysnäkökulmaa.

Paidat ja muut vaatteet. Sen jälkeen, kun lapsi ottaa omat jalat alleen, ovat nopeasti päälle kiskaistavat paidat usein bodyn neppareita näppärämpiä. Kuopuksemme on melko pientä sorttia ja käyttää edelleen kokoa 74, joten meillä ei ole hänelle vielä ollenkaan sopivia paitoja. Päinvastoin, vaatevalikoima on kokoon 86 asti erittäin bodypainotteinen. Pukinkonttiin toivomme siis paitoja, ja ehkäpä jotkut pöksyt konttaillessa reikääntyneiden tilallekin voisivat olla kivat.

Päiväkotireppu ja -tossut. Repun marraskuisemme sai jo synttärilahjaksi, joten se ei omalta joululahjalistaltamme enää löydy. Tällaiselle taaperoikää ja mahdollisesti päiväkodin aloitusta lähestyvälle lapselle oma päikkyreppu on kuitenkin tosi kiva lahjaidea. Halutessaan sivutaskuun voi sujauttaa vaikka sopivat pienet tossut.

Pillipullo. Taaperoisemme juo maitoa rinnasta sen verran tiuhaan, että veden juonti on hänellä jäänyt aika vähille. Nyt olemme kuitenkin alkaneet treenata pillipulloa tuttipullohuikan tilalle. Myös nokka- ja taikamukit sopivat hyvin lahjaksi isolle vauvalle tai hiljattain taaperoituneelle.

Kuopuksemme täytti tällä viikolla vuoden ja siirtyi virallisesti taaperokerhoon. Virstanpylväästä huolimatta nautin vielä täysin siemauksin tämän 74-koon vaatteita käyttävän, äitin sylissä viihtyvän töyhtötukan vauvaisuudesta. Kolmosemme on tosi aurinkoinen ja hyväntuulinen tapaus, joka jaksaa tutkia leluja pitkiä aikoja itsekseenkin. Hän viihtyy melkeinpä missä vain ja on tyytyväisimmillään oman kodin ulkopuolella. Hiukan ujokin hän silti on ja hakeutuu esimerkiksi muskarissa tai muuten oudommassa seurassa tiiviisti äidin lähelle. Varsinaista vierastusta ei kuitenkaan ole havaittavissa, vaan yksivee menee mielellään mummien, tätien sun muidenkin syliin.

Uusia taaperoisempia taitojakin kuopuksemme on oppinut runsaasti. Hän on lähtenyt liikkeelle vauhdikkaammin kuin siskonsa. Ensiaskeleiden jälkeen hän lähti aika nopeasti kävelemään useammankin metrin matkoja. Edelleen pääasiallinen liikkumistapa on konttaaminen, mutta yhä useammin kuopus myös kulkee eteenpäin kahdella jalalla, joko tukea vasten tai ilman. Lisäksi yksivuotiaamme on tosi taitava kiipeämään. Hän osaa esimerkiksi kiivetä isosiskojen kerrossängyn tikkaita pitkin yläpetiin, ja jos silmä välttää, hänet löytää tuon tuostakin ämmänjatkeelta, rahilta tai vessan jakkaran päältä. Syöttötuoliin epeliä ei ole voinut jättää omin nokkinensa enää pitkään aikaan, koska hän nousee seisomaan ruokailun lopettamisen merkiksi.

Yksivuotias tuntuu jo ymmärtävän aika paljon. Hän ei esimerkiksi tunge enää jokaista löytämäänsä roskaa suuhun, vaan usein ojentaa ne minulle sanoen ”äiti”. Ylipäätään ”äiti” on hänen yleissanansa, jota hän käyttää niin minulle ”jutellessaan” kuin sellaisena yleisenä, ”katso”-tyyppisenä huomion hakemisenakin. Lisäksi sanavarastoon kuuluu ”ihi” eli isi sekä serkun nimi. Vauva tuntuu myös ymmärtävän yksinkertaisia ohjeita ja on jo oikein ilmeikäs ja fiksu pikkuinen.Ensimmäinen hammas odotutti itseään yhdeksän kuukauden ikäiseksi saakka, mutta nyt niitä on kasvatettu oikein urakalla. Hampaita on kuusi kappaletta, kaksi alhaalla ja neljä ylhäällä. Kumpikaan isosisko ei aikoinaan reagoinut hampaiden tuloon oikein mitenkään, mutta tämä kolmas heräilee kyllä aina tiuhempaa niinä öinä, kun hammas on juuri puhkeamassa. Kiinteä ruokakaan ei ole nyt hampaita askaroidessa kovin hyvin maittanut.

Aamuisin, meidän muiden aamupalan aikaan, vauva syö yleensä maissinaksuja, sillä sose ei hänelle siihen kellonaikaan aamumaidon päälle kelpaa. Sitten isosiskojen päiväkotiin viennin jälkeen tarjoilen hänelle hedelmäsosetta, välillä maustamattomalla jogurtilla terästettynä. Päikkäreiden jälkeen syödään ruokapilttiä, neljän korvilla uudelleen ja illalla vielä iltapalaksi hedelmäsosetta. Sormiruokien kanssa emme ole päässeet vauhtiin, sillä vauva ei ole viime aikoina oikein innostunut tekemistäni lihapyöryköistä ynnä muista. Vähitellen pitäisi kuitenkin aktivoitua omatoimisen syömisen harjoittelussakin. Ainakin raejuustosta ja banaanista pikkuinen tykkää.

Viljatuotteet ovat meille edelleen haaste, eikä niitä siksi päivittäisestä ruokarytmistä vakiona löydy. Saimme nyt 1-vuotisneuvolasta ajan neuvolalääkärille, joka todennäköisesti ohjaa sitten eteenpäin allergialääkärille. Olen tyytyväinen, että asia etenee, koska omin päin eri viljojen testailu ja oireiden salapoliisitarkkailu on ollut sekavaa ja jokseenkin turhauttavaakin. Suurempia suolisto-oireita vauvalle ei ole enää tullut, mutta hänen leukansa ihottuma vaikuttaisi reagoivan viljoihin. Esimerkiksi taannoisen vehnäkokeilun jälkeen ihottuma meni niin pahaksi, että siitä vuosi verta. Oireiden kartoitus on kuitenkin ollut haastavaa, koska korrelaatiot eivät ole aina selkeitä ja vauva saattaa popsia huomaamatta esimerkiksi isosiskon leivänpalan pöydän alta. Mutta toivottavasti saisimme pian jotkut selkeät ohjeet ja suuntaa siihen, miten lähteä laajentamaan ruokavaliota!Kuopuksen päiväunirytmi on alkanut kallistua selvästi kohti yksiä unia. Jos päiväunet jäävät kovin lyhyiksi tai aikaisiksi, tilannetta voi edelleen paikata iltapäivän lyhyemmillä torkuilla, mutta useimmiten niille ei ole enää tarvetta. Yksivee menee päiväunille yleensä viimeistään klo 11, nukkuu 1,5-2 h ja jaksaa sitten iltaan saakka. Yöunet maistuvat isosiskojen rytmin mukaisesti: menen imettämään häntä unille klo 19.30, bebe on unessa kasiin mennessä ja aamulla heräilee muun perheen mukana puoli seiskan ja seiskan välillä.

Nukahtamisessa tärkeäksi kuopukselle on tullut Ainu-pupu. Sen korvia hypistellen ja peukaloaan imien hän nukahtaa pinnasänkyynsä itsenäisesti imetyksen jälkeen. Tässä välissä oli lyhyt pätkä, kun itsenäinen nukahtaminen oli hankalampaa ja vauva nousi moneen kertaan itkemään ja protestoimaan sänkyyn jäämistä. Nyt homma kuitenkin pelittää taas kivasti. Yöllisiä herätyksiä on tullut hampaiden kasvattelun ja flunssan myötä tiuhempaan, mutta tilanne tuntuisi olevan nyt tasaantumaan päin. Hyvinä perusöinä herätyksiä tulee kaksi.

Vaikka isosiskot olivat taaperoituessaan nukkuneet jo iät ja ajat täysiä öitä (miinus keskimmäisen kello viiden maidottelut), ei minua nyt tällä kertaa ole yhtään häirinnyt vauvan tiheämmät heräilyt. Vaikka nopeita imetyksiä se pari-kolme per yö tuleekin, en koe olevani yhtään väsynyt. Yleensä vauvan heräilyt ajoittuvat niin, että saan niistä huolimatta pitkän yhtenäisen unipätkän. En siis ole kokenut tarvetta yrittää lopettaa yöimetyksiä, vaikka sekin varmaan olisi ihan mahdollista. Yölliset itkut, vaikka vain muutamien päivienkin ajan, tuntuvat ajatuksena paljon rasittavammalta kuin imettäminen, haha.Sitten keväämmällä, kun oma töihin paluuni alkaa lähestyä, yritän varmasti lopettaa vähintään yölliset imetykset. Edellisiä lapsia olen imettänyt suunnilleen vuoden ja neljä kuukautta, joten kokonaan lopettaminenkin saattaa olla jo silloin ajankohtaista. Katsotaan ihan fiiliksen mukaan! Aiemmilla kerroilla olen alkanut jossain kohtaa kokea imetysaversiota, eikä homma ole enää tuntunut mieluisalta. Nyt ainakaan vielä sellaista ei ole tullut, joten nautiskelemme imetyshetkistä niin kauan, kun se molemmista tuntuu mukavalta. Imetyskertoja tulee yömaitojen lisäksi päiväseltäänkin ainakin kolme.

Näillä näkymin palaan töihin ensi vuoden huhtikuussa. Vielä on siis mukavasti rentoja perhevapaapäiviä jäljellä. Tykkään tosi paljon arjestamme tällä hetkellä. Siinä on sopivasti tasapainoa rauhallisempien, vain vauvan kanssa vietettyjen äitiyslomapäivien sekä koko konkkaronkan kanssa puuhailun välillä. Päiväkotiin kuopus on menossa vasta elokuussa, sillä mies pitää keväällä ensin isyysvapaansa ja sen perään kesäloman. Toivomme myös edelleen lisää lapsia, joten jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, oma töissäolopätkäni vanhempainvapaiden välissä ei tälläkään kertaa veny hirmuisen pitkäksi. Taloudellisesta näkökulmasta töihin paluu on kuitenkin fiksua, sillä en ehtinyt olla ennen tätä tämänhetkistä perhevapaatani riittävän kauaa töissä, jotta olisin saanut palkkaani vastaavaa äitiysrahaa.