Vuosi alkaa kääntyä loppuunsa ja meille se tarkoittaa reilun parin viikon joululomaa. Ehtii taas keskittyä rauhassa perheen kanssa olemiseen, kun mieskin pitää jouluviikon vapaata. Kuten viime postauksessa kerroin, tänä vuonna olen jouluttanut enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja on ollut kiva fiilistellä oikein kunnolla kauden tunnelmaa. Nyt, kun pyhät konkreettisesti lähestyvät ja kaikki askareet alkavat olla valmiina, huomaan olevani kuitenkin hiukan väsähtänyt.

Pienin herää edelleen kolmesta viiteen kertaa joka yö. Pitkään muutamat herätykset eivät häirinneet minua ja koin itseni niistä huolimatta ihan pirteäksi, mutta nyt meininki on ruvennut enenevissä määrin tympäisemään. Vuodenaikakin ehkä vaikuttaa, mutta oma vireystila on aika matala ja yöimetysten lopetus alkanut houkuttaa. Käytännön toteutus pitäisi vain saada aikaiseksi. Olen pohtinut, olisiko samalla helpointa siirtää taapero makuuhuoneestamme eri huoneeseen nukkumaan. Isosiskojen luokse häntä ei kuitenkaan voi laittaa suoriltaan mölyämään, joten ainoaksi järkeväksi optioksi jäisi matkasänky miehen työhuoneeseen. Silloin mies ei kuitenkaan voisi käyttää tietokonettaan vauvan nukkumaanmenon jälkeen iltaisin.

Vahdittavaakin on aiempaa enemmän, sillä pienin on hoksannut kaappien ja laatikoiden aukomisen. Pienet kädet ylettävät jo korkealle, ja esimerkiksi keittiön suuret vetolaatikot aukenevat ongelmitta. Kohtalaisen hyvin taapero on oppinut, minne on luvallista mennä penkomaan ja minne ei. Välillä täytyy silti kokeilla, mitä äiti tuumaa, jos hän kiipeää uuninaluslaatikkoon peltien päälle, nyppäisee lehden ikkunalaudan huonekasvista tai tallustaa ympäri kotia isosiskon kumisaapas tumppunaan.

Vaikka tässä pikkutaaperovaiheessa on nämä raskaammat puolensa, yleisesti ottaen vaapero on onneksi hyväntuulinen, iloinen ja ehkä helppokin tapaus. Hänellä on monia ihania omia juttuja. Persoona alkaa koko ajan näkyä selkeämmin! Vaaperomme esimerkiksi rakastaa hampaiden pesemistä (eli hammastahnan makua). Hän tepastaa aina kauheaa kyytiä paikalle, kun vessasta huutelee aamulla, että olisi hammaspesun aika. Muutenkin kuopus ymmärtää jo hurjasti kaikenlaista. Hän osaa esimerkiksi auttaa siivoamisessa ja viedä tavaroita sinne, minne pyytää. Jos hän tekee kiinnostavia löytöjä (murunen keittiön pöydän alla, kännykkä pöydällä tms.), hän kiikuttaa ne meille aikuisille terävän ”äiti”-ilmoituksen saattelemana.

Ja isommat ovat tietysti kivaa seuraa hekin. Kolmevuotiaan ehdottomassa suosiossa juuri nyt ovat kaikenlaiset asetelmat. Varsinaisen leikkimisen sijaan hän usein kerää lattioille tai pöydille valtavan röykkiön leluja, jotka hän asettelee mieleisekseen koosteeksi. Näihin teoksiin eivät muut tietenkään saisi koskea! Kolmevuotiaan tyypillisin fraasi tällä hetkellä onkin ”ei saa siivota”. Sen hän toteaa aina, kun näkee epäilevän ilmeeni, kun esimerkiksi astun makuuhuoneeseen ja huomaan, että keskimmäisen sänkyyn on oman suihkussa käyntini aikana eksynyt kaikki taaperon paksusivuiset kirjat, viisi pehmolelua, hyppynaru, nukkekodin sohva, rakennuspalikoita ja Pipsa Possu -pallo.

Asetelmien tekoon sopien keskimmäinen on innostunut viime aikoina kovasti Duploista. Hän rakentelee jatkuvasti omia torneja ja muita rakennelmiaan, jotka jemmaa sitten pöydille ja kaapinnurkille turvaan taaperon uteliailta käsiltä. Rauhallisemmista puuhista lempparia on kirjojen luku. Usein, jos keskimmäisellä on joku isompi harmituskohtaus, hän sopertaa sen lopuksi, että ”luetaan kirjaa”. Kainalopaikalla on hyvä rauhoittua ja tankata läheisyyttä.

Esikoinen on innokas ulkoilija. Oli kyse kotipihassa lumitöiden teosta tai puistoon lähtemisestä, hän on aina innolla lähdössä pihalle. Lisäksi hänestä on kuoriutunut tosi reipas apulainen moneen arjen askareeseen. Esimerkiksi puhtaiden pyykkien kanssa meillä on oma yhteistyösysteemi, jossa minä viikkaan ja lajittelen, ja hän vie sitten pino kerrallaan oikeaan huoneeseen kaappiin laittamista varten. Myös pikkusisarusten kanssa viisiveestä on oikeasti jo ihan hurjasti apua. Hän osaa katsoa pieniä hetkiä taaperon perään ja raportoida, jos pienemmät tekevät jotakin kiellettyä.

Vaikka oma olo ei näin joululoman alla tunnukaan kaikista energisimmältä, toivon, että saisin silti juhlapyhistä virtaa tulevaan vuoteen. Ensi vuonna ehdin viettää vielä kolme kuukautta mammalomalla ennen, kun miehen kanssa roolit vaihtuvat pariksi kuukaudeksi ja palaan takaisin töihin. Tuntuu, että viime vuoden työkaudestani ei ole kulunut kauaakaan, ja samalla moni juttu on varmasti töissäkin erilaista nyt puoltatoista vuotta myöhemmin. Ennen kevättä on kuitenkin vielä hyvin aikaa nautiskella kotipäivistä lasten kanssa.

Jouluinnostukseni tuntuu vain joka vuosi kasvavan. Vaikka olen aina tykännyt joulusta, vielä muutama vuosi sitten jouluun valmistautuminen tarkoitti, että hankin läheisille lahjat ja tupsahdan jouluna vanhempieni oven taakse. Ennen lapsia meillä ei ollut ikinä mitään joulukoristeita, en leiponut pipareita tai joulutorttuja, ei ollut joulukalentereita ja niin edelleen. No, perheemme aikuiset eivät kalentereita edelleenkään kaipaa, mutta noin muutoin joulutus on vuosi vuodelta kasvanut. Lapsilla on omat joulupussinsa, joihin ilmestyy joka aamu jokin jouluisa yllätys. Lisäksi hankin heille kirpparilta kuvakalenterit ja olemme katselleet aamuisin Jippii-kuoron viiden minuutin joulukalenterivideon YouTubesta.

Joulukuun ensimmäisenä päivänä koristelimme kodin jouluun. Joulukuusessa alkaa vihdoin olla riittävästi koristeita, vaikka vielä mukaan mahtuisi enemmänkin. Ison, valaistun seimen oheen hankin kirpparilta ikkunalaudalle pienemmän seimen sekä jotain muutakin joulukoristetta. Lastenhuoneen oveen kiinnitin lasten aiempina vuosina päiväkodissa tekemiä jouluaskarteluita.

Olohuoneemme teemaväri on turkoosinsininen, joten se ei herätä kovin jouluisia tunnelmia. Ensin ajattelin ostaa sohvatyynyihin joulupäälliset, mutta sen sijaan innostuinkin pitkästä aikaa kaivamaan virkkuukoukun esille. Tyynynpäälliset tuskin ehtivät valmistua vielä tälle sesongille, mutta takanreunan kukkaruukkuihin ehdin jo virkata tummanpunaiset päälliset. Ne on helppo kiskaista sinisten ruukkujen päälle kokonaisuutta jouluistamaan. Olen ajatellut virkata päällisiin vielä valkoiset lumihiutalekoristeetkin.

Tänä vuonna järjestin jopa meillä kotona pikkujoulut lapsille ja muutamalle esikoisen päiväkotikaverille. Kun lastemme synttärikausi ajoittuu loppukesään ja syksyyn, tuntui, että nyt oli sopivasti paukkuja jäljellä ottaa tällainen ”ylimääräinenkin” kekkeri järjesteltäväksi. Sitten ensi vuonna, jos olen joulun aikaan töissä, moiseen tuskin riittää energiaa. Mutta loppujen lopuksi lastenjuhlien järjestäminen on minusta aika helppoa ja rentoa. Lapsia ei kiinnosta, onko sohvan alta imuroitu tai piparit kaupan valmistaikinasta. Jos haluaa, juhlat saa pystyyn aika minimaalisella vaivannäöllä.

Esimerkiksi tarjoiluina tuntuu kerta toisensa jälkeen uppoavan parhaiten kaikenlainen naposteltava. Tein tällä kertaa juustosarvia (täytyy aina jotain suolaistakin yrittää, vaikka kukaan vieraista ei tainnut maistaa näitä :D), joulutorttuja (näillekin menekki vain 2/6 lasta), sitten oli karkkia, pipareita, suolatikkuja sekä hittinä helppo ”joulukuusi” kurkkutikuista, viinirypäleistä ja tomaateista. Joulukuusen kannan tein suolatikuista ja tähdeksi olisi voinut laittaa mandariininsiivuja, jos käytössä olisi ollut isompi lautanen. Tuo joulukuusi oli minusta tosi hyvä tarjoilu! Valmistamiseen kului vain muutama minuutti, ja lasten oli helppo napsia siitä vähän terveellisempää syötävää sokeripommien oheen.

Vaikka leikkiminenkin on ihan riittävä ohjelmanumero tämän ikäisille, tällä kertaa halusin panostaa ohjelmaan. Leivoimme etukäteen lasten kanssa ison läjän pipareita, ja hankin kaupasta monta pientä pursotinta sekä erilaisia strösseleitä koristeiksi. Kaikki vieraat saivat koristella kuusi piparia ja joko ottaa ne mukaansa kotiin tai syödä saman tien. Pipareiden koristelu sujui lapsilta tosi hienosti ja omatoimisesti. Olin varannut jokaiselle oman nimikoidun paperilautasen, jolle valmiit teokset sai laittaa. Se oli näppärää, etteivät piparit menneet sekaisin ja ne sai lautasilla myös kuljetettua kätevästi kotiin.

Toisena ohjelmana oli joulukorttien askartelua. Olin ostanut erilaisia askartelutarvikkeita ja suunnitellut kaksi simppeliä kortti-ideaa, joulukuusen sekä tontut. Olin miettinyt sotkun ja säädön minimoimiseksi askartelut niin, että kaiken pystyi liimaamaan tavallisella puikkoliimalla. Lisäksi oli joulutarroja, joita sai laitella mielensä mukaan kortteihin. Kaikki lapset innostuivat tekemään joulukuusen, joten tonttutarvikkeet jäivät tällä kertaa kokonaan käyttämättä. Niistä aion askarrella sitten myöhemmin omien lasten kanssa kortit päiväkodin aikuisille. Olin ajatellut, että halukkaat saisivat tehdä juhlissa useammankin kortin, mutta pipareiden koristelun päälle yhden kortin teossa oli riittävästi. Kaikki kyllä tekivät mielellään yhdet kortit, mutta sen jälkeen lapset halusivat jo mennä omiin leikkeihinsä.

Lastenjuhlissa leikit lähtevätkin yleensä nopeasti käyntiin, kun on seuraa ja vieraille ”uusia” leluja ihmeteltävänä. Meillä lapset aloittivat parissa minuutissa spontaanisti piilosleikin. Toki hulinakerroinkin lähtee helposti nousuun, joten itse tykkään, että tunnelmaa voi tarvittaessa rauhoittaa jollakin ohjatulla tekemisellä. Pohdin etukäteen, oliko ohjelmaa liikaakin ja tulisiko juhlissa kiireinen fiilis. Hyvin kuitenkin ehdimme parissa tunnissa syödä, koristella piparit, askarrella kortit sekä lopuksi myös leikkiä vapaasti.