Kuuntelin tuossa yksi päivä pitkästä aikaa musiikkia. Se on minulle nykyisin tosi harvinaista. En halua taustamusiikkia, jos yritän keskittyä johonkin, ja esimerkiksi bussimatkoilla kuuntelen podcasteja tai muuta ”hyödyllistä”. Kyllä meillä autossa soi jättimäinen, kaikista mahdollisista genreistä koostuva kristillisten kappaleiden soittolista, ja VR-laseilla Synth Ridersia pelatessa tulee heiluttua vanhojen tuttujen pop-biisien tahtiin. Mutta keskivertosuomalaiseen verrattuna kuuntelen musiikkia varmasti todella vähän. Vaikka olen aina mieltänyt itseni ihmiseksi, joka tykkää musiikista ja on ihan musikaalinenkin, ja vaikka olen viettänyt nuoruuteni musiikkiluokalla ja pianotunneilla, musiikille on nykyisin tosi vähän tilaa arjessani.

Melkein naurattaa, miten pihalla olen nykyhetken suosituista biiseistä ja artisteista. Nimet saattavat olla tuttuja jostain uutisotsikoista, mutta jos katsoo vaikka vuoden 2024 Emma-gaalan voittajia ja ehdokkaita, en osaa nimetä Käärijän Cha cha chaata lukuun ottamatta keneltäkään yhtään laulua. Vaikka missäpä niitä kuulisinkaan, kun meillä ei ole ikinä radio päällä enkä katsele ajankohtaisia telkkariohjelmia. En ole koskaan ollut mikään hittitietäjä, vaan kuunnellut enimmäkseen omia pitkäaikaisia suosikkejani trendeistä riippumatta. Mutta kyllähän popmusiikkitietämykseni on hiipunut aivan täysin jonnekin 2010-luvulle.

Joskus lukioaikana minulla oli vielä lukuisia ei-hengellisiäkin suosikkiartisteja, joita kuuntelin aina bussimatkoilla ja usein kotonakin. Tykkään erityisesti kappaleista, joissa on vahvat sanoitukset ja joita kuunnellessa ajatukset vaeltavat joillekin omille syvällisille vesilleen. Ainakin Sia, Scandinavian Music Group, Pariisin kevät ja (ehkä vähän yllättävästikin) suomirap ovat olleet vuosia sitten ahkerassa kuuntelussa. Nyt, jos minulta kysyisi, mitä musiikkia kuuntelen, en kyllä rehellisesti voisi nimetä kuuntelevani yhtään mitään. Mercedeksen uuden Luumupuu-albumin kuuntelin heti sen ilmestyttyä ja tykkäsin monista kappaleista, mutta muutoin kaikki musasuosikkini ovat jostain kymmenen tai viidentoista vuoden takaa.

Musiikin (kuten myös vaikkapa telkkariohjelmien) kelkasta putoamiseni suurin syy on perhe. Kun vapaa-aikaa on rajoitetummin, sen haluaa optimoida paremmin. Vaikka edelleen pidän musiikista, tuntuu mielekkäämmältä kuunnella tilaisuuden tullen jotakin, josta voin oppia – esimerkiksi juuri niitä podcasteja. Samalla lapset pitävät niin tiiviisti kiinni arjessa ja konkretiassa, että sellaisia oman elämän syviä pohdintoja tulee käytyä paljon harvemmin. Olen vahvasti taipuvainen nostalgisointiin, ja joskus sitä vähän ikävöi: sellaista vapaata päämäärätöntä haahuilua, kun vastassa ei ole päiväunilta heräävien lasten deadlinea tasan tunnin kuluttua. Toisaalta ajattelen, että vapaahetkien ”tiivistyminen” on vain hyvä juttu. Eivät ne lukuisat tositeeveesarjat tai omien ajatuksiin uppoutuminen musiikkia kuunnellen loppujen lopuksi tuoneet mukanaan mitään kovin hyödyllistä, pitkäaikaista tai kestävää. Rentoutumista ja pohdintoja toki, mutta tietyn pisteen jälkeen pidempi lorvailuun käytetty aika ei kyllä tuo enää lisäarvoa.

Edelleen pidän musiikista. Se herättää ajatuksia ja sen kautta pääsee sisään erilaisiin tunnelmiin. Mutta enää en kyllä kutsuisi itseäni ”musiikki-ihmiseksi”, niin alhaiselle sijalle priorisoin musiikin kuuntelun arjessani.

Näin keväällä on kiva orientoitua jo vähän tulevaan kesään ja miettiä suunnitelmia. Meille on pitkästä aikaa tiedossa ihan kunnollinen koko perheen kesäloma. Lapset ovat lomalla päiväkodin päivystysajan eli kuusi viikkoa juhannuksesta elokuun alkupuolelle. Myös miehelle on kertynyt täyspitkä neljän viikon kesäloma. Hän saa valita sen ajankohdan varsin vapaasti, joten pohdimme vielä, pitääkö hän koko loman yhteen putkeen vai kahdessa erässä niin, että palaa välissä pariksi viikoksi töihin.

Kaksi erää tuntuisi tavallaan järkevältä, koska siten kesässä olisi enemmän vaihtelua. Toisaalta heinäkuulle on joka tapauksessa eniten ohjelmaa, joten loman keskittäminen yhteen kuukauteen voisi olla sen puoleen ihan fiksua. Saapa siis nähdä, mihin ratkaisuun päädymme. Viime vuosina olen viettänyt kesää lähinnä itsekseni lasten kanssa miehen tehdessä töitä tai koulua (tai sitten olemme olleet viime kesän tapaan molemmat aikuiset töissä), joten tällainen yhteinen pidempi breikki tuntuu ihan hassulta ajatukselta. Mitä kaikkea sitä neljässä viikossa ehtiikään puuhata!

Taloyhtiömme kautta pääsemme visiitille Särkänniemeen jo kesäkuun puolivälissä. Olemme olleet siellä kahtena aiempanakin vuonna. Tähän asti huvipuistolaitteista käytössä ovat olleet vain koko perheelle sopivat, mutta uskon, että tänä vuonna tytöt uskaltavat jo kahdestaankin Possujunaan. Viime vuonna kokeilimme, mutta ilman aikuista laitteeseen meneminen alkoi h-hetkellä jännittää liikaa taaperoa. Tietysti Koiramäen eläimiä täytyy myös käydä tervehtimässä, ja jos aika riittää, mikä jottei Akvaarioon ja Näsinneulaankin voisi piipahtaa. Särkänniemen reissun lisäksi aiomme mennä Puuhamaahan. Ostin liput Black Fridayn alennuksesta, ja on kiva päästä kokemaan lasten kanssa vähän eri tyyppinenkin huvipuisto vesiaktiviteetteineen.

Mökillä aiomme käydä tänäkin vuonna – vähän säiden mukaan mutta toivottavasti ainakin parilla-kolmella kunnon reissulla loman mittaan. Vakio mökkitekemisiimme kuuluvat ainakin saunominen, uiminen, vierailu läheisen pikkukaupungin kirppiksille sekä erinäiset pihapuuhat. Mökillemme on vain 45 minuutin ajomatka, joten sinne on helppo mennä ihan vain pariksikin päiväksi kerrallaan (jos vain jaksaa pakkausrumban, heh). Lisäksi seurakunnassamme järjestetään heinäkuussa parin päivän mittainen leiri, jolle olemme ajatelleet osallistua. Emme ole ikinä olleet lasten kanssa missään leireillä, mutta uskoisin, että siellä sujuu mukavasti ja se tuo osaltaan hauskaa vaihtelua lomaan.

Millekään isommalle ulkomaanreissulle tai vastaavalle emme aio lähteä. Äitini kanssa olemme kuitenkin vähän suunnitelleet, josko kävisimme laivalla Tukholmassa loman alkupuolella. Lapset pääsisivät kokemaan laivamatkustusta ja perillä voisi vierailla vaikka Junibackenissa tai muissa Tukholman kivoissa, lapsiystävällisissä kohteissa. Isäni 60-vuotisjuhlien kunniaksi suunnittelemamme Hämeenlinnan reissu siirtyi lopulta useampaan kertaan ja jää nyt luultavasti tämän kevään osalta tekemättä, mutta ehkä teemme lisäksi kesällä jonkun yhteisen pienen kotimaan reissun vanhempieni sekä siskoni perheen kanssa.

Ylipäätään iso osa sukulaisista lomailee kesällä, joten varmasti aikaa tulee vietettyä paljon serkkujen sekä isovanhempien kanssa. Kesäiset pihapuuhat serkkujen takapihalla sekä mummiloissa tulevat varmasti kuulumaan kiinteänä osana kesänviettoomme. Päiväkodin ansiosta isommat eivät ole viime kuukausina olleet juuri lainkaan hoidossa läheisillä. Luultavasti kesän aikana he pääsevät johonkin kesätouhuihin ilman meitä vanhempiakin. Ehkä vauvaakin voi jättää muutamaksi tunniksi isosiskojen kanssa hoitoon, jos hän nyt ei ihan mahdottomasti äidy vierastamaan.

Arkisina juttuina odotankin kesältä eniten paitsi läheisten kanssa vietettyä aikaa, lasten kanssa pyöräilyä sekä uintia. Pyöräkausi on ehditty starttaamaan nyt huhtikuussa. Keskimmäinen potkuttelee sujuvasti potkupyörällä ja esikoinen oppi vuosi sitten ajamaan itsenäisesti polkupyörällä. Myös vauva on kesällä sen ikäinen, että hän voi tarvittaessa osallistua pyöräretkiin rattaiden ohella pyöränistuimessa.

Vaikken muuten ole helteen ystävä, toivon, että säät olisivat siinä määrin suotuisat, että pääsisimme lomalla usein rannalle. Esikoinen on innokas opettelemaan uintia. Koska uimahalliin ei nyt vauvan kanssa ole päästy, olisi kiva treenata sitä kesällä luonnonvesissä. Viime vuonna keskimmäinen vähän arasteli vettä, mutta kuka tietää millainen vesipeto hänestä tänä vuonna kuoriutuu. Ostimme syksyn alennuksista pienen puhallettavan uima-altaan, joten lapset pääsevät lotraamaan vedellä myös kotipihassa.

Kesä on perheessämme aina aktiivista juhlakautta. Loppukesään osuvat tänä vuonna paitsi miehen ja esikoisen, myös kahden serkun synttärit. Uskon, että lomastamme tulee kaiken kaikkiaan mukavan puuhakas ja täysinäinen. Juhlat, huvipuistokäynnit, mökkeily, pienet reissut ja seurakunnan leiri tuovat siihen kivaa täytettä. Ja tietysti kesällä voi tehdä myös niitä ihan samoja arkisia asioita, joita muinakin vuodenaikoina – käydä kirjastossa, kierrellä kirppareita, suojautua sateelta HopLopiin ja nähdä kavereita.