Pienokaisemme on nyt kuusikuinen. Olen aina mieltänyt puolivuotispäivän tietynlaiseksi vauvavuoden rajapyykiksi. Silloin (meidän perheessä) aloitetaan kiinteiden maistelut, ja vauva alkaa vähitellen muuttua pikkuvauvasta liikkuvaisemmaksi ja isomman oloiseksi. Vaikka kuopuksemme ei vielä pääsekään etenemään, vaan liikeradat rajoittuvat navan ympäri pyörimiseen, yllättävän pitkältä hän jo onnistuu kahmimaan tavaroita käsiinsä. Pari kuukautta vain, niin kunnollisen kiinteiden syömisen ja itsenäisen liikkumisen myötä sellainen vauvamaisin olemus häviää.

Toisaalta tämä kolmonen tuntuu minusta vauvoistamme kaikista ”pienimmältä” puolivuotiaalta. Hän viettää paljon aikaa sylissä, käyttää edelleen koon 62 vaatteita ja on omissa mielikuvissani edelleen ”pikku pikku vauva”, kuten taapero asian ilmaisisi. Ehkä eron tekee vertailu isosiskoihin, ehkä se, että näin kolmannella kerralla itsellä ei ole mitään kiirettä tai toivetta vauvan nopealle kasvulle. On vain ihanaa, kun on tuollainen pieni pyöreä halittava pötkylä, joka hymyilee iloisesti, kuolaa jatkuvasti paitansa märäksi ja tarraa tarmokkaasti kiinni kaikesta, mistä vain kiinni saa. Ja olihan kuopus tosiaan ainakin viime kuussa pienikokoisin vauvoistamme. Nyt puolivuotiaana emme ole neuvolassa käyneet, vaan seuraava ryhmäneuvolakerta on vasta kuun lopulla.

Soseiden maistelun starttasimme säntillisesti puolivuotispäivänä. Aloitimme bataatilla, ihan perinteen vuoksi: se on ollut ensimmäinen maku myös isosiskoilla. Eilen laajensimme perunaan ja seuraavaksi vuorossa olisi porkkana. Vauva on mielestäni maistellut yllättävän taitavasti ja innokkaasti heti ensi kokeilusta lähtien! Sosetta saa laitettua suuhun, ja vaikka hieman toki tulee uloskin, sitä myös niellään ihan havaittavissa olevia määriä. Nyt toistaiseksi olen tosin pitänyt maistelut maltillisina vatsan tottumisen vuoksi. Pari lusikallista menee kuitenkin helposti, ja uskoisin, että vauvalle maistuisi enemmänkin. Pikkuhiljaa annoskokoja uskaltanee kasvattaa.

Olen ollut iloisen yllättynyt hyvästä startista. Keskimmäisen lapsemme kanssa soseiden syönti ei nimittäin meinannut vauvana lähteä lainkaan käyntiin, vaikka tätä nykyä hän on varsinainen suursyömäri. Toki muutaman päivän testailun jälkeen ei vielä tiedä, millainen ruokailija kuopuksestamme pidemmällä tähtäimellä kehittyy, mutta ainakin alku vaikuttaa lupaavalta. Päivittäisten sosemaisteluiden lisäksi vauva on heti tokasta päivästä lähtien saanut aamuisin maissinaksun kouraansa. Sen pääasiallinen tarkoitus on ollut tarjota vauvalle hupia muiden perheenjäsenten aamiaisen ajaksi, mutta hienosti pieni vie naksuakin suuhunsa. Aion nyt alkuun suosia soseita ja panostaa laajemmin sormiruokailuun aikaisintaan parin kuukauden päästä, mutta on kiva huomata, että omatoiminen ruokailukin kiinnostaa vauvaa.

Kiinteiden aloituksen lisäksi arki rullailee vauvan kanssa aika lailla entiseen malliin. Tälle kaudelle meillä ei ole enää mitään harrastuksia, mutta ilmoitin meidät ensi syksyksi muskariin. Päivät hujahtavat arkisissa askareissa ja isosiskojen touhuja ihmetellessä. Päiväunissa on ollut edelleen aika paljon vaihtelua, ja aika usein vauva nukkuu yhdet pidemmät päikkärit ja havahtuu toisilta ”kunnon päikkäreiltään” yhden unisyklin eli 45 minuutin jälkeen. Iltapäivän viimeiset unet ajoittuvat puoli kuuden tietämille autoon tai kantoreppuun ja kestävät usein enää alle vartin. Jos kahdet aiemmat päikkärit ovat kunnolliset, kolmannet saattavat jäädä poiskin, tai vastaavasti toisinaan päivä koostuu kolmista 45 minuutin unista. Rytmejä on siis aika hankala ennustaa.

Iltaisin vauva nukahtaa imetyksen jälkeen itsenäisesti puoli kahdeksalta. Yöheräilyissä olemme päässeet taas lähelle kahden herätyksen keskiarvoa, kun tässä jossain kohtaa niitä tuli perusyönä neljä. Vakioajankohdat ovat noin klo 3 ja klo 5.30, lisäksi toisinaan vauva herää jo aikaisemmin yhdelle aterialle. Nykyisin vauvalla on tapana jäädä aika usein toviksi lauleskelemaan tai höpöttelemään petiinsä viimeisen herätyksen jälkeen. Hän kyllä nukahtaa lopulta itsenäisesti, mutta omaa nukahtamistani juttutuokiot toisinaan hieman häiritsevät. Ja mikäli viimeisin herätys myöhästyy ja tulee vasta kuuden jälkeen, jää vauva jo hereille ja nousemme ylös aikaisemmin. Joka tapauksessa herätän kuopuksen aamutoimiin viimeistään klo 7.30.

Meillä on ollut kivan touhukas vappuviikko. Nyt, kun säät vihdoin lämpenivät ja pompsahtivat talvitunnelmista melkeinpä suoraan kesään, on ollut ihana viettää paljon aikaa ulkona. Lapset ovat viihtyneet kotipihassa vielä entistäkin paremmin, kun saimme pois muuttavalta naapurilta sinne edullisesti leikkimökin tarvikkeineen. Lisäksi saimme naapurilta pari lasten pihatuolia, esikoiselle suuremman polkupyörän, nukenrattaat sekä juniorituolin. Vauvalle viriteltiinkin jo syöttötuoli valmiuteen puolivuotispäivää odottamaan, ja isommat siirtyivät omiin tuoleihinsa.

Maanantaina kävin kuopuksen, siskoni ja hänen vauvansa kanssa äiti-vauvatanssissa. Oli kivaa ja hikistä! Vauva viihtyi tosi kivasti, kun sai olla koko ajan kantorepussa. Hän jaksoi hienosti koko tunnin, vaikka aamun päiväunet olivat jääneet vähäisiksi: pieni oli herännyt bussissa jo kymmenen minuutin torkkujen jälkeen eikä nukahtanut enää takaisin.

Vappuaattoa vietimme miehen siskon luona. Sinne tulivat myös miehen äiti ja toinen sisko, ja myöhemmin illalla miehen velikin piipahti käymässä. Lapset leikkivät pihalla innoissaan serkkujen kanssa. He pomppivat ilmapallojen seassa trampoliinilla sekä jahtasivat jättisaippuakuplia. Grillasimme ekaa kertaa tänä vuonna ja tarjolla oli muun muassa makkaraa, grilliperunoita, maissia, kasvisnyyttejä, fetasalaattia ja herkkusieniä. Jälkiruoaksi oli tietysti munkkeja, karkkia ja sipsiä. Sää todellakin helli ja pihalla tarkeni helposti t-paidassa.

Vappupäivänä suunnitelmissamme oli mennä seurakunnan lapsiperheille järjestämään tapahtumaan. Kaupungin keskusta oli kuitenkin niin tukossa, että sinne ei ollut mitään toivoa parkkeerata autoa. Vaihdoimme siis lennossa suunnitelmaa ja menimmekin viettämään kirkon pienryhmäporukkamme kanssa vappua yhden perheen kotiin. Tai ulkona iltapäivä oikeastaan taas vierähti: teimme grillikodassa hot dogeja ja lapset leikkivät viereisessä pihapuistossa. Pienryhmäämme kuuluu neljä pariskuntaa, joista kaikilla on yhdestä kolmeen alle 5-vuotiasta lasta. Touhua ja tohinaa siis riitti. Hyvin kuitenkin saimme juteltua myös aikuisten kesken, ja oli kivan rento yhteinen iltapäivä.Aktivoiduimme tällä viikolla myös asuntoasioiden kanssa. Kävimme alkuviikosta näytössä eräässä kivassa omakotitalossa. Vaikka emme välttämättä ole aikeissa ostaa juuri kyseistä kohdetta, päätimme ryhtyä selvittelemään tarkemmin lainamahdollisuuksiamme. Tähän asti olemme vain lykänneet yhteydenottoja pankkiin ajatellen, ettei asia ole vielä ajankohtainen, koska ASP-tilillämme ei ole riittävästi pääomaa. Talobudjettimme on perustunut lähinnä omaan näppituntumaan varallisuudestamme. Mutta onhan se fiksua valmiiksi selvittää, mikä on pankkien kanta lainatoiveisiimme ja niiden realistisuuteen.

Olen siis nakuttanut aina tilaisuuden tullen lainahakemuksia eri pankkeihin. Yhden kanssa pidimme jo neuvottelun ja saimme lainatarjouksenkin. Opintolainani tai perhevapaani eivät olleet ongelmia, vaan saisimme lainaa enemmänkin, mitä olimme budjetiksemme ajatelleet. Tosin liian kallista taloa emme tahdo ostaa, jotta varoja jää omakotitalosta tuleviin erinäisiin juokseviin kuluihin sekä sukanvarteenkin. Yhtä kaikki asunnon osto on alkanut yhtäkkiä tuntua paljon todellisemmalta ja konkreettisemmalta. Voisimme periaatteessa saada vaadittavat rahat siirrettyä ASP-tilille jo ensi kvartaalissa, joten loppukesällä tai syksyllä asunnon osto voisi olla oikeasti mahdollista. Se tuntuu ihanan jännittävältä. Tällä hetkellä hinnat ovat edulliset ja markkinat ostajan puolella, joten apajat ovat näin ensiasunnon ostajalle otolliset.