Nousevat elinkustannukset ovat olleet viime aikoina kuuma puheenaihe. Omaan perheeseemme kulujen nousu ei ole iskenyt kovinkaan pahasti, koska meillä ei ole esimerkiksi asuntolainaa ja asunnon lämmityskulut sisältyvät käyttövastikkeeseen. Perheen tulojen ja menojen seuraaminen on silti joka tapauksessa mielestäni kiinnostavaa. Tänään kurkistetaankin viisihenkisen lapsiperheemme kuluerittelyä. En ole vuosiin tehnyt tällaista postausta, vaikka perheen kasvaessa ja hintatason noustessa menomme ovat tietysti muuttuneet aika tavalla.

Perheeseemme kuuluu kahden aikuisen lisäksi kolme lasta: 4,5-vuotias, 2,5-vuotias sekä muutaman kuukauden ikäinen vauva, joka ei vielä rintamaitoa kummempaa syö. Isommat lapset syövät arkisin kolmena-neljänä päivänä viikossa lounaan ja välipalan päiväkodissa, mutta muutoin koko perhe ruokailee kotona. Asumme asumisoikeusasunnossa 70-neliöisessä kolmiossa pienemmällä paikkakunnalla ihan ison kaupungin vieressä. Olen itse äitiyslomalla ja mies tekee töitä täyspäiväisesti, pääasiassa etänä kotoa käsin.

Olen jo vuosikaudet merkinnyt kaikki tulomme ja menomme Exceliin. Se on helppoa, koska emme käytä käteistä rahaa oikeastaan lainkaan. Olen myös hyvin rutinoitunut merkkaamaan heti tuoreeltaan kaikki kirppisostokset, kauppakuitit sun muut budjettilaskelmaan. Datan kerääminen tätä postausta varten ei siis ollut temppu eikä mikään. Valitsin tarkasteluun kolmen kuukauden pätkän tammikuulta maaliskuulle. Siten yksittäiset heilahtelut, kuten jotkut harvinaisemmat ja erityisemmät ostokset, eivät vaikuta keskiarvoon niin paljoa, mutta laskelma on kuitenkin tuore ja ajankohtainen. Esimerkiksi viime vuoden puolella miehen työaika oli vielä 80-prosenttinen ja itse sain kolmen kuukauden ajan raskausrahaa, joka oli vanhempainrahaani merkittävästi suurempi.

Näiden tässä postauksessa eriteltyjen arkikulujen lisäksi lahjoitamme aina tietyn määrän tuloistamme, eli maksamme Raamatun opetuksen mukaisesti kymmenyksiä muutamaan eri kohteeseen. Kymmenysten määrä on suoraan sidonnainen ansaitsemiimme tuloihin. En kuitenkaan ottanut lahjoitussummia mukaan tähän laskelmaan, koska vaikka lahjoittaminen on meille itsestäänselvyys, josta ei tingitä, sen suuruus ei riipu elintavoistamme. Siten sitä ei minusta ole mielekästä niputtaa varsinaiseksi lapsiperheen kuluksi.

Asuminen. Asumme asumisoikeusasunnossa, joten maksamme asumisestamme kuukausittain käyttövastiketta. Sen suuruus on tällä hetkellä reilut 833 euroa. Vesimaksua menee 20 euroa per nuppi eli satanen kuussa, joskin lapsemme ovat niin pieniä, että tosiasiallinen vedenkulutuksemme on selvästi vähäisempää ja maksuun saa aina tasaisin väliajoin tasoituksen. Tässä laskelmassa lasken vesimaksuksi kuitenkin tuon kuukausittaisen ennakkomaksun. Meillä on kaksi autoa, joiden pihapaikat kustantavat yhteensä 30 euroa. Asumiseen menee siis kuukaudessa yhteensä 963,61 euroa.

Ruoka. Ruoan hinta on kallistunut viime aikoina selvästi, mutta pyrimme syömään mahdollisimman halvalla. Ostamme edullisimpia merkkejä ja teemme ruokaa isoja satseja kerrallaan. Lisäksi käyn usein kaupassa aamuisin, jolloin leipiä ja lihoja on useimmiten vielä saatavilla 30 prosentin alennuksella. Lihassa (silloin kun en osta hävikkiin menossa olevaa), maidossa ja kananmunissa panostamme tosin eettisistä syistä sen verran, että valitsemme pääasiassa luomua, vapaata lehmää ja ulkokanojen tuotteita. Ruokakauppaostoksiin meillä kului tammi-maaliskuun aikana keskimäärin 486,67 euroa. Lisäksi söimme ulkona keskimäärin 45,50 eurolla kuussa. Yleensä käymme ravintoloissa pari kertaa kuukaudessa ja oikeastaan pelkästään edullisissa paikoissa, kuten hampurilaisravintoloissa. Yhteensä ruokailuihin meni siis noin 532,17 euroa kuussa.

Päivittäistavara. Pikkulapsiperheessä vaipat ovat ehdottomasti suurin kuluerä päivittäistavarasektorilla. Lisäksi olen laskenut tähän sarakkeeseen esimerkiksi vessapaperiin, siivoustarvikkeisiin ja lasten D-vitamiineihin kuluneet summat. Käytännössä siis kaiken sellaisen välttämättömän perustavaran, jota tulee ostettua ruokakauppakäyntien yhteydessä.  Alkuvuonna näihin kului keskimäärin 98,28 euroa kuukaudessa.

Laskut. Isoin kuukausittainen kuluerämme laskujen osalta ovat sähkölaskut. Puhelimeen minulla on halpa, alle kymmenen euron Moi:n liittymä ja mies saa omansa töiden kautta. Nettiin menee 12 euroa kuussa ja suoratoistopalvelu kaverin kanssa jaettuna kustantaa 2,50 euroa. Lisäksi tilasimme kristillisen New Faith Media -suoratoistopalvelun vuodeksi 59 euron hintaan. Tammikuussa meni maksu myös miehen työttömyyskassan jäsenyydestä. Laskuja per kuukausi kertyi alkuvuodelle siis keskimäärin 143,97 euroa.

Liikkuminen. Meillä on kaksi autoa, mutta toinen on hyvin vähäisellä käytöllä. Tankkausten lisäksi alkuvuodelle osui yksi akun vaihto, yksi öljyjen vaihto sekä kymmenen kerran junalippu  miehen työmatkoja varten. Keskimäärin tällä kolmen kuukauden tarkastelujaksolla liikkuminen kustansi meille 194,50 euroa kuussa.

Lasten hankinnat. Lasten ostoksiin lukeutuvat vaatteet ja muut tavarat, jotka ostamme lähes yksinomaan kirppareilta. Yleensä niihin ei mene kuussa kuin korkeintaan kolmekymppiä, mutta tammikuussa erääntyi marraskuun varhaiskasvatusmaksu, joka nosti alkuvuoden keskiarvoa selvästi. (Perhekokomme kasvettua ja omien tulojeni tipahdettua raskausrahasta vanhempainrahaan päivähoito onkin ollut meille taas ilmaista). Alkuvuonna lapsiin liittyviin asioihin kului siis keskimäärin 75,11 euroa.

Muut ostokset. Tähän ryhmään lukeutuvat sitten puolestaan kaikki sekalaiset hankinnat, kuten aikuisten vaatteet, sisustustavarat, elektroniikka ja niin edelleen. Kuten arvata saattaa, sarakkeen kulutus vaihtelee reilusti kuukaudesta toiseen. Esimerkiksi tammikuussa kulutimme ”ekstroihin” alle 25 euroa, maaliskuussa yli 450 euroa. Ylipäätään alkuvuonna rahaa kului etenkin huonekaluihin. Ostimme käytettynä sähköpöydän miehen työpisteelle (200 €), laatikostot sen alle (30 €) ja lastenhuoneeseen (60 €)  sekä air fryerin ruoanlaittoon (70 €). Edullisempina ostoksina ostimme esimerkiksi lahjoja lasten kaverisynttäreille (jotka muuten kuuluisivat loogisemmin lasten hankintojen alle), mies kävi pelitapahtumassa ja itse täydensin sukka- ja alusvaatelaatikkoa. Yhteensä muihin ostoksiin kului keskimäärin 217,91 euroa.

Yhteensä. Tavanomainen elämämme maksoi alkuvuoden aikana siis keskimäärin 2225,55 euroa kuussa. Toki oikea vuosittainen keskivertokulutuksemme on hieman isompaa, sillä laskelmassa eivät näy läheskään kaikki esimerkiksi vain kerran vuodessa erääntyvät laskut. Olen joka tapauksessa tosi tyytyväinen summaan, koska se on mielestäni perhekokoomme nähden erittäin kohtuullinen ja meillä on siihen hyvin varaa. Vaikka tulomme tippuvat kohta useamman satasen kotihoidontuelle jäämiseni johdosta, pärjäämme edelleen vallan mukavasti. Nyt alkuvuonna pystyimme lisäksi laittamaan joka kuussa reilusti rahaa asuntosäästötilille. Sitten tulevaisuudessa haaveidemme omakotitalon myötä asumiskustannukset tulevat pomppaamaan merkittävästi ylöspäin, joten on kiva, kun vielä toistaiseksi pystyy elelemään edullisesti.

Yllättikö joku summa tässä perheemme kulujaottelussa?

Perheemme pienin täytti tällä viikolla viisi kuukautta. Kääntyily sujuu kuin vanhalta tekijältä ja usein vauva viihtyy jo paremmin vatsallaan kuin selällään. Myös lelut ovat alkaneet kiinnostaa siinä määrin, että kaivoin kaapista esiin siskojen vanhat vauvalelut omaan koppaansa olohuoneen nurkkaan. Kaikin puolin arki vauvan kanssa rullaa mukavasti ja leppoisasti. Hän on pääasiassa tyytyväinen, tykkää isosiskojen touhujen seurailusta ja muistuttaa ulkoisesti aika paljon esikoista. Ensimmäiset vierastamisen merkit tuntemattomampia kohtaan on havaittu, mutta aika kivasti hän edelleen viihtyy mummin tai tädinkin sylissä. Yhteistä suosikkipuuhaamme kaksin vauvan kanssa on nykyään loruttelu. Viime aikoina olen loruillut vauvalle melkein joka päivä Tähtitossu-kirjasta isompien ollessa hoidossa. Autoilukin sujuu nykyään pääosin hyvillä mielin.

Neuvolassa viisikuispäivänä vauvalla oli painoa 7175 grammaa ja pituutta vajaat 63 senttiä. Pituutta ei ollutkaan tullut nyt kuukaudessa kuin alle sentti, ja melko lyhykäinen neiti on muutenkin. Keskimmäinen oli jo kolmekuisena pidempi kuin tämä kolmas vauvamme nyt! Vauvakirjavertailun perusteella molemmat isosiskot olivat itse asiassa vauvaa suurempia tässä viiden kuukauden iässä, vaikka aiemmin hän on ollut lapsistamme keskikokoa esikoisen pidettyä pienimmän sijaa. Sopivia ja omaan tahtiinsa kasvaneita kaikki kuitenkin! Ja ihan kiva, että ehtii käyttää tovin näitä pienempiäkin vaatteita. Vauvalla on edelleen käytössä vaatekoko 62, vaikka jotkut pienimmät sen koon vaatteet olen karsinutkin pois.

Päiväunet maistuvat omassa sängyssä

Päiväunien osalta vauveli on vakiinnuttanut kolmien selkeiden unien rytmin. Yleensä aamun ekat päikkärit ovat klo 9-10.30, toiset suunnilleen klo 13-14.30 ja sitten viiden tienoolla hän torkahtaa vielä pienille vartin torkuille. Päiväunien kellonajoissa ja kestoissa on kuitenkin aika paljon pelivaraa. Välillä kahdet aiemmat päiväunet saattavat jäädä vain yhden unisyklin mittaisiksi esimerkiksi isosiskojen metelöinnin vuoksi, ja silloin illemmalla nukutaan pidemmin, ja niin edelleen. Se pieni haaste nykyisessä tahdissa on, että vauvan ja taaperon päiväunet menevät ristiin. Toki vauva on sen verran joustava, että hänet voi periaatteessa herättää aamulla etuajassa niin, että keskimmäiset päikkärit aikaistuvat. En kuitenkaan ole viitsinyt sellaista juuri tehdä. Isosiskojen päiväkotipäivinä ehdin touhuta sen verran omiani, että annan mieluummin viikonloppuisin ja vapaapäivinä vauvan pysyä omassa rytmissään.

Päiväunissa on tapahtunut sen suhteen isoa edistystä, että nykyisin vauva nukkuu ne pääasiassa omassa sängyssään. Pienempänä hän ei nukkunut muualla kuin kantorepussa, mutta nykyisin reppua tarvitaan yleensä vain menoilla ollessa tai illan viimeisillä unilla. Varsinkin silloin, jos isommat ovat päiväkodissa ja talo rauhallinen, vauva nukahtaa päiväunille imetyksen jälkeen itsenäisesti. Se on ollut tosi tervetullut muutos. Toki repussa lähellä oleva tuhisija on ihana ja suloinen, mutta niskani kiittävät kantelun vähentymisestä ja kun vauva ei ole koko ajan minussa kiinni, pystyn puuhailemaan vapaammin. Huhtikuun kuukausihaasteena yritän liikkua kolmesti viikossa edes hiukan, ja vauvan nukkuminen omassa sängyssä on mahdollistanut esimerkiksi YouTube-jumppien tekemisen.

Aiemmin vauva nukahti iltaisin aina heti puoli kahdeksalta, kun pääsin imettämään häntä yöunille isosiskojen iltatoimien jälkeen. Kellojen siirto vähän sotki rytmiä ja nyt muutamina päivinä vauva on nukahtanut vasta vartin yli kahdeksan tienoolla. Uskoisin, että pikkuhiljaa saamme kuitenkin hilattua rytmin takaisin entiseen. Myös yöllisiä herätyksiä on tullut viime aikoina hieman aiempaa enemmän. Vauva herää lähes aina kolmesti noin klo 00, 02 ja 05. Varsin kelvollisia yöunia saan kuitenkin edelleen nukkua.

Kiinteitä emme ole vielä aloitelleet. Pikkuhiljaa voisi kyllä alkaa niitäkin miettiä ja tehdä pakastimeen soseita valmiiksi. Edellisten vauvojen kanssa olemme startanneet kiinteät säntillisesti puolivuotispäivänä. Se on minusta ihan kiva perinne, joten luultavasti teemme niin tälläkin kertaa. Vauvan kasvun puolesta kun soseilla ei ole hoppua. Nyt, kun kiinteiden aloitus ei ole enää itselleni mikään uusi jännä ja ihmeellinen asia, vaan ennemminkin yksi muistettava palikka arkeen lisää, en näe mitään syytä kiiruhtaa sen kanssa. Ainakin näin etukäteen ajattelisin, että aloitamme soseilla ja otamme sormiruokia kaveriksi sitten vähän vanhempana, kun vauvalla on paremmin edellytyksiä saada vietyä niitä suuhun asti.

Isommat ovat suhtautuneet edelleen vauvaan tosi myönteisesti ja tykkäävät tuoda hänelle leluja, halia ja silitellä pikkusiskoa. He haluavat myös aina painaa ”tuut” vauvan nenästä, ja keskimmäinen toistelee usein ”ei mitään hätää vauva” ja ”onko mukavaa vauva”. Mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt oikeastaan lainkaan. Esikoinen ja keskimmäinen ovat hyvä tiimi ja viihtyvät leikeissä keskenään, vaikka aikuinen keskittyisi välillä enemmän vauvan hoitoon. Sen suhteen tuntuukin, että kaksi isompaa lasta menee melkeinpä helpommin vauvan kanssa kuin vain yksi taapero. Isommista on kivasti kaveria toisilleen, ja kinastelusta huolimatta he ovat mukava parivaljakko.

Kaikin kaikkiaan arki viisikuisen vauvelimme kanssa sujuu tosi kivasti. Hän on hurmaava ja söpö pallero, ihan omanlaisensa rakas persoona. Olen vain niin iloinen, että meillä on perheessämme jälleen vauva. Hän on niin mainio ja ihana pyöreä, pehmoinen pikku hymysuu!