Esikoisellamme on tulevana viikonloppuna peräti kahdet eskarikaverin synttärijuhlat. Lahjoja paketoidessa aloin taas miettiä kaverisynttäreiden lahjakulttuuria. Joka kerta huomaan pohtivani vähän samoja asioita: onko muutaman euron lahja riittävä, pitäisikö olla jotain enemmän ja hienompaa? Kuuluvatko vieraille annettavat lahjapussit asiaan vai saako ne suosiolla skipata?

Minusta tuntuu, että nykyään lastenjuhlien lahjakulttuuri on mennyt aika hulppeaan suuntaan. Muistan, kuinka esikoinen meni ekoja kertoja päiväkotikaverinsa synttäreille, ja palasi kotiin lahjapussin kanssa, jonka sisältö oli melkeinpä suurempi kuin meidän päivänsankarille viemämme paketti. Silloin hieman hävetti! Toisaalta olen itse halunnut ihan tietoisesti uida vastavirtaan sellaiseen tietynlaiseen kilpavarusteluun mukaan lähtemisen osalta. Jos joku haluaa panostaa ja siihen on rahaa ja resursseja, niin sehän on ihana juttu! Mutta kyllähän se on ihan fakta, että övereistä juhlista syntyy muille helposti sellainen fiilis, että itsekin täytyisi järjestää vastaavaa.

Meidän lapsillemme ei taloudellisista(kaan) syistä ole tulossa mitään monen sadan euron hoploppisynttäreitä. Olen kuitenkin tehnyt myös ihan tietoisen päätöksen, että meidän lastemme synttäreillä ei ole ongintaa tai muita vieraslahjoja. Tikkarit olen saattanut antaa aarteenetsinnän palkinnoksi, mutta siinä se. En haluaisi, että vieraiden lahjapussukoista tulee joku oletusarvo. Olen ajatellut, että ehkä se helpottaa muitakin stressaantuneita äitejä, jos he voivat ajatella, että okei, ei meidän ole pakko hommata niitä lahjapussukoita, kun ei noidenkaan juhlissa ollut.

Samanlaista rajanvetoa olen yrittänyt tehdä kaverisynttäreille vietävien lahjojen osalta. Annamme nykyään yleensä jotakin sellaista, mikä kuluu käytössä, esimerkiksi puuhakirjan, askartelujuttuja, ehkä jonkin pienen karkin kylkeen. Ajattelen, että jos vieraita tulee vaikka viisi, kertyy lahjoista joka tapauksessa aikamoinen keko tavaraa. Ja lapsiperheissä tuskin on kenelläkään sitä ongelmaa, etteikö kamaa olisi jo ennestään ihan riittämiin!

Mielestäni lahjattomat kaverisynttärit olisivat nekin aivan kelpo käytäntö. Itse en ole kuitenkaan raaskinut lähteä lanseeraamaan sellaisia omille lapsilleni, kun se ei ole ollut täällä päin päiväkotiryhmissä tai muiden lasten keskuudessa tapana. Joka tapauksessa toivoisin, ettei lasten kaverisynttäreihinkin liittyisi niin paljon sellaista tietynlaista häpeää ja oman tekemisen kyseenalaistamista. Että olisi ihan ok, että joku hankkii ne teemavärin mukaan valikoidut servietit, mutta että kotikutoiset ja koristeettomat kekkerit olisivat ihan yhtä hyvät nekin. Ja että jokainen voisi ihan oikeasti tuoda omaan budjettiin sopivan lahjan miettimättä sitä, paljonko rahaa päivänsankarin vanhemmat ovat juhlien kustannuksiin sijoittaneet.

Nyt äitiyslomalla, kun arki kuuden hengen perheenä parikuisen vauvan kanssa on alkanut asettua uomiinsa, huomaan sormieni syyhyävän jotakin uutta projektia. Tietysti tätä blogia voisi edelleenkin päivittää aktiivisemmin, mutta tuntui, että kaipaan jotain ihan uutta ja inspiroivaa. Näistä fiiliksistä lähti kumpuamaan ideoita, jotka aika nopeasti eskaloituivat Instagram-tilin perustamiseen. Luit ihan oikein, Maja auringolle löytyy jatkossa myös Instasta @maja.auringolle!

En ole ikinä ennen vakavissani harkinnut aktiivisen Instagram-tilin aloittamista. Hyvin spontaanisti tämä blogikin toisaalta silloin vuonna 2018 alkoi, ja tässä sitä edelleen ollaan kahdeksan vuotta myöhemmin naputtelemassa. Tarkoituksenani on jakaa Instagramissa kristityn äidin elämää ja arkea neljän alle kouluikäisen lapsen kanssa – hyvin samoja aiheita siis kuin mitkä täällä blogissakin ovat olleet esillä. Erilainen formaatti tuo kuitenkin varmasti hieman erilaista tulokulmaa kuin mihin täällä blogissa on totuttu.

Tykkään hitaasta somesta ja luen edelleen itse ilolla niitä harvoja blogeja, jotka yhä päivittyvät. Fakta kuitenkin on, että blogien pariin löytää yhä harvempi. Kun täältä Lilyn alustalta hävisi taannoin kommentointimahdollisuus, vähäinenkin kosketus teihin lukijoihin katosi. En ole ikinä seurannut blogini kävijämääriä eikä minulla rehellisesti ole aavistustakaan siitä, kuinka moni juttujani lukee. Vaikka kommentteja ei ennenkään tullut mitenkään usein, satunnaiset viestit toivat kuitenkin fiilistä siitä, että kirjoitan muullekin yleisölle kuin omille perheenjäsenilleni tai itselleni muistoksi.

Jollain aikataululla toivon saavani blogin siirrettyä pois täältä Lilystä, omalle sivustolleen. Koska tietotekniikka ei lukeudu vahvuuksiini, se ei kuitenkaan luultavasti ole ihan lähikuukausien operaatio. Vaikka saisinkin blogin kommenttikentän tulevaisuudessa auki, Instagramissa vastavuoroisuus ja aktiivisten seuraajien tavoittaminen on joka tapauksessa varmasti helpompaa. Uskon, että Instagramin puolella pystyn saavuttamaan paremmin ja laajemmin ne ihmiset, joita jakamani sisältö voisi kiinnostaa.

Blogi ei kuitenkaan häviä minnekään! Pyrin edelleen kirjoittamaan tännekin noin kerran viikossa. Tietysti nyt ihan tässä alussa Instagram-tilin perustaminen saattaa hieman harventaa tahtia täällä blogin puolella, mutta pidemmällä tähtäimellä uskon, että sisällön tekeminen Instagramiin voi blogin näivettämisen sijaan päinvastoin jopa auttaa tuomaan mieleen aiheita, joista haluan kirjoittaa pidemmin ja syvemmällä kulmalla. Nimittäin ainakin nyt alkuun, kun olen kerännyt muistiin potentiaalisia Instagram-postausten ja kelojen aiheita, on moni niistä päätynyt myös blogipostausaihioiden listalle.

Toki sellaiset ihan arkiset, ”päivän puuhat” -teemaiset blogipostaukset saattavat hieman vähentyä Instagramin myötä. Mutta toisaalta, jos postaan niistä Instaan, eipä se iso vaiva ole kopioida välillä tänne bloginkin puolelle. Saa nähdä millaisiksi nämä molemmat julkaisukanavat ajan myötä muotoutuvat! Joka tapauksessa olen erittäin kiitollinen kaikista seuraajista ja mahdollisista palautteista. Ota siis ihmeessä seurantaan @maja.auringolle myös Instagramin puolella.