Juhannus starttaa kesän vilkkaimman lomakauden, ja vaikka kyseessä onkin ”keskikesän juhla”, monien mielestä kesä alkaa kunnolla vasta juhannuksesta. Itselleni kesäkuun alku ja koulujen loppu on kuitenkin aina symboloinut enemmän kesää kuin juhannus. Monena vuonna on päinvastoin ollut juhannuksena sellainen olo, että johan tässä on vietetty kesää iät ja ajat. Tänä vuonna minusta on kuitenkin ehkä ekaa kertaa koskaan oikeasti tuntunut, että kesä alkoi juhannuksena.

Koko kesäkuun alkupuolisko on ollut perheessämme pelkkää arkista jatkumoa keväälle. Esikoinen on ollut päiväkodissa, mies on paiskinut hommia ja säätkin ovat olleet niin viileitä ja epävakaita, että mihinkään rantareissuihin tai puhallettaviin uima-altaisiin ei ole tullut ryhdyttyä. Perus päiväohjelma on pyörinyt samaan tapaan kuin maaliskuussakin, ja vaikka valo ja keventynyt vaatetus ovat toki aina mukavia, arkemme on rullannut vielä täysin ennallaan. Hellemekot ja shortsit ovat odottaneet vaatekaapin takaosassa ja sen puoleen minä kuin lapsetkaan eivät ole käyttäneet niitä kertaakaan.

Mutta nyt ne helteet sitten saapuivat ja toivat mukanaan oikeasti kesäisen olon. En ole mikään helteiden fani ja omasta puolestani toivoisin mieluummin puolipilvistä +20 asteen kesäsäätä, mutta kyllähän porottava aurinko tuo siitä huolimatta eri tavalla kesäfiiliksen kuin ainainen farkuissa ja lenkkareissa tepasteleminen. Lapset ovat olleet ihania kesämimmejä hulmuhelmoissaan, lyhyissä hihoissaan ja paljaissa pikku varpaissaan. Itsekin olen saanut sujauttaa pitkästä aikaa jalkaan sandaalit – vaikka sainkin niistä heti ensi käytöllä ison rakon, mikä on outoa, koska olen käyttänyt kyseisiä luottosandaaleita jo pari vuotta. Mutta ei muuta kuin laastari isovarpaan ympärille ja kompensaatioksi kynsilakkaa varpaisiin.

Vietimme juhannuksen tänä vuonna kaupungissa, koska molempien sukujen mökit olivat majoittumisten osalta täynnä. Olisimme kyllä olleet tervetulleita käymään päiväseltään, mutta pitkähkö ajomatka muutaman tunnin mökkeilyn vuoksi ei houkutellut. Alkuun ajatus kolmesta päivästä keskenään kotosalla, kun kaikki puuhapaikat kaupoista kirjastojen kautta kirppareihin olisivat kiinni, vähän harmitti. Lopulta yhteinen perheaika alkoi kuitenkin tuntua tosi hyvältä ajatukselta. Meillä meni yhdessä niin mukavasti, että olin oikeastaan iloinen, ettei meillä ollut mitään ihmeempää ohjelmaa. Säät olivat niin lämpimät, että oli mukava viettää paljon rentoa aikaa ulkona. Saimmepa siinä sivussa myös ajettua pihanurmikon ja siivottua auton.

Perjantaina kävimme miehen vanhempien pihalla potkupyöräilemässä ja pomppimassa trampoliinilla, lauantaina menimme ekaa kertaa koko kesänä rannalle. Molemmat lapset nauttivat hurjasti hiekka- ja vesileikeistä. Varsinkin vauva oli ihan supersuloinen konttaillessaan ja läiskytellessään rantavedessä. Rantailu parin pikkulapsen kanssa on aina oma operaationsa aurinkorasvan levityksineen, pakkaamisineen ja lopuksi hiekkaisten tenavien suihkuttelemisineen, mutta oli ihana seurata lasten iloisia touhuja. Aika hujahti kuin siivillä, ja onhan uimaranta sellainen ultimaattisin the kesätekeminen mitä mieleen tulee. Tänään kävimme ruokakaupassa ja kaveri tulee illalla meille pelailemaan.

Sekin toi mukavasti lomafiilistä, että otimme viikonlopun aikana rennommin esikoisen ruutuajan kanssa ja hän sai katsoa joka päivä vauvan päiväuniaikaan tunnin Kaapoa. Kuten olen aiemminkin kertonut, meillä ruutuajat ovat aina olleet varsin tiukat. Siitä asti, kun taapero lopetti päiväunien nukkumisen, hän on kyllä saanut katsella vapaapäivinään ohjelmia pikkusiskon päikkäriaikana, mutta tyypillisesti telkkarihetki on ollut reilut parikymmentä minuuttia ja päiväkotipäivinä sille ei ole ollut tarvetta lainkaan. Nyt kuitenkin päätin, että ihan hyvin kesälomalla voi ottaa vähän rennomman otteen myös ruutuajan suhteen! Se mahdollistaa itselle kaivatun oman hetken päivään, eikä vaikka se tunti nyt kuitenkaan ole mikään ihan mahdoton määrä kolmevuotiaalle. Syksyllä, kun arki ja päiväkoti jatkuvat, esikoinen ei kuitenkaan ehdi taas olla niin paljoa kotona telkkaa tuijottamassa.

Ensi viikolla esikoinen menee vielä neljäksi päivää päiväkotiin, mutta itse olen kyllä jo aika kesälomaorientoitunut. Vaikka kesä”lomailu” yksin lapsia hoitaen ei sinänsä itselleni ole mitään varsinaista lomaa (ehkä jopa melkein päinvastoin), ainakin tällä hetkellä se tuntuu silti oikein hyvältä ja kivalta jutulta. Olen suunnitellut kalenteriin valmiiksi ison pinon ohjelmaa eri päiville, jotta tylsyys ja mökkihöperyys eivät pääsisi yllättämään. Etenkin viikonlopuille on melkein huomaamatta kertynyt niin runsaasti juhlia ja menoja, että ehdimme luultavasti mökillekin vasta heinäkuun puolivälissä. Mutta ihanaa, että on puuhaa ja menemisiä! Kotiäitiydessä nimenomaan se jatkuva kotona olo lasten kanssa on minulle kaikista puuduttavinta, joten ihmisten tapaaminen ja erilaiset tekemiset piristävät takuulla lomaa.

Meillä oli eilen astetta spesiaalimpi sunnuntai, kun suuntasimme koko perhe ensimmäistä kertaa Särkänniemeen. Emme varmastikaan muuten olisi vielä tulleet lähteneeksi huvipuistoon vauvan sekä vajaan kolmevuotiaan esikoisen kanssa, mutta asuntoyhtiömme tarjosi asukkaille kolmen tunnin ilmaisen huvittelupäivän. Se oli loistava tilaisuus päästä testaamaan, miten tämän ikäiset huvipuistossa viihtyvät ja viettämään laatuaikaa koko perheenä. Ja reissumme onnistui todella hyvin! Kolme tuntia oli näin pienten kanssa oikein sopiva huvitteluaika. Ehdimme kiertää Koiramäen eläinpuiston, Akvaarion, Näsinneulan sekä muutamat huvipuistolaitteet, ja nähtävää ja ihmeteltävää riitti runsaasti koko joukolle. Tuntui nostalgiselta päästä usean vuoden tauon jälkeen viemään omat lapset huvipuistoon, jossa itsekin olen käynyt lapsena perheen kanssa monet kerrat.

Sunnuntaille oli alun perin luvattu pelkkää sadetta aamusta iltaan, mutta onneksi vedet ropisivatkin jo lauantaina ja huvipuistopäivänämme sää oli täysin poutainen. Tosi kova tuuli kyllä piti huolen siitä, että liian kuuma ei tullut. Päinvastoin laukusta piti kaivaa tuon tuostakin esiin sormikkaita ja välikerrosta takin alle. Onneksi olimme varautuneet kattavalla vaatekokoelmalla. Olimme liikkeellä tuplarattailla, joten niiden kyydissä kulki näppärästi isompikin tarvikearsenaali. Rattaat olivat hyvä valinta, koska kävelyä kuitenkin tuli jonkin verran ja omatoiminen tepastelu ei innostanut taaperoa läheskään koko aikaa. Kun kävimme yhdessä huvipuistolaitteessa koko perheenä, kahmaisimme vain arvotavarat mukaan ja jätimme kärryt sivuun odottamaan. Ylipäätään esteettömyys oli huomioitu Särkänniemen alueella hyvin; ainoastaan Akvaariossa suuri osa vesieläimistä asusteli portaiden päässä alakerrassa. Sinne menoa vartenkin rattaat oli kuitenkin helppo jättää tilavaan aulaan odottamaan.

Vauva otti rattaissa lyhyet torkut, mutta muutoin Särkänniemessä oli niin paljon ihmeteltävää, ettei hänkään juuri malttanut silmiään ummistaa. Yllättävänkin moneen laitteeseen olisi voinut mennä jo ihan vauvaikäisen kanssa, mutta me päädyimme menemään koko sakilla ainoastaan Järvikaruselliin. Puoliso kävi sitten esikoisen kanssa Tattirallissa ja minä Karamelli-Karusellissa ja Pikku Hinaajassa. Myös Angry Birds Ride, Crazy Bus ja Kantti X Kantti olisivat sopineet aikuisen kanssa laitteessa käyvälle pikkulapselle, mutta esikoinen ei tällä kertaa innostunut testaamaan niitä. Rohkeammalle eli yksin laitteisiin uskaltautuvalle pienelle tarjolla olisi ollut vielä Possujuna, Leppäkerttu ja Regatta ja yli metrin mittaiselle niiden päälle vielä kolme laitetta lisää. Meidän varovaiselle ja rauhalliselle kohta kolmevuotiaallemme ajatus ilman vanhempaa laitteisiin menemisestä oli kuitenkin liian jännittävä.

Alle kolmevuotiaat huvittelevat Särkänniemessä ilmaiseksi, eli jos olisimme menneet paikalle omakustanteisesti, koko perheemme olisi päässyt sisään huvipuistopuolelle halvimmillaan parilla kympillä. Meidän tapauksessamme olisi kuitenkin ollut välttämätöntä ostaa myös vähintään toiselle aikuiselle ranneke, koska kuten sanottua, karvan alle kolmevuotias ei olisi uskaltautunut itsekseen niihin kolmeen hänelle yksin sopivaan laitteeseen. Sanoisinkin siis, että jos ajatuksena on, että aikuinen ostaa lipun vain päästäkseen laitteisiin lapsen seuraksi eikä ole innokas hurvittelemaan niissä myös omaksi ilokseen, niin kannattavampaa on lähteä huvipuistoon vasta sen ikäisen lapsen kanssa, joka on yli metrin mittainen ja uskaltaa laitteisiin yksin.

Koiramäen eläinpuisto sen sijaan on tosi kiva kohde jo parivuotiaankin kanssa. Se olisi maksanut koko jengiltämme vähän päälle 30 euroa, ja ainakin oma esikoisemme tykkäsi kovasti tiirailla erilaisia kotieläimiä. Hepat ja niiden silittäminen oli taaperon suosikkijuttu koko reissussa, ja kävimmekin moikkaamassa polleja varmaan neljästi. Myös Akvaarion kalat ja muut vesieläimet (mm. kilpikonnat, liskot, sammakot ja käärme) kiinnostivat esikoista kovasti, vaikka tämän ikäinen ei toki jaksa niiden äärellä vielä kovin kauaa ihmetellä. Piipahdimme pikaisesti myös Näsinneulan näkötornissa, ja näkymät Tampereen ylle olivat hienot.

Kolmen tunnin reissun pärjäsi hyvin kotoa tuotujen pienten eväiden voimin, joten Särkänniemen ruokatarjontaan emme tällä visiitillä tutustuneet. Tulevaisuutta ajatellen totesimme kuitenkin, että jos mahdollista, edullisemmin pääsee, kun saapuu paikalle jollain muulla kuin omalla autolla. Yhden päivän parkkimaksu alueella on aina 15 euroa riippumatta siitä, kauanko Särkänniemessä oleilee. Alueen lähellä on neljän tunnin ilmaisia kiekkoparkkeja, joten näin lyhyellä visiitillä olisi kannattanut hyödyntää niitä. Toisaalta, kun kerran ilmaiseksi sisään pääsimme, niin eipä se viidentoista euron parkkimaksu mitään haitannut. Tulipahan tuotua huvipuistolle edes vähän killinkejä kiitokseksi kivasta päivästämme.

Vaikka paikan päällä reissuun sisältyi taaperomaiseen tyyliin tietysti myös vähän kiukuttelua ja mökötystä, kaiken kaikkiaan meillä oli tosi mukava aamupäivä, josta lapsetkin selvästi nauttivat. Oli ihana tehdä pitkästä aikaa lasten kanssa jotain vähän spesiaalimpaa. Esikoinen jutteli vielä illalla, että ensi vuonna hän haluaa mennä Särkänniemeen koko kesäksi, ja eri laitteita ja eläimiä muisteltiin pitkät tovit. Vaikka Särkänniemi olisi varmaan parhaimmillaan vasta pari vuotta vanhempien lasten kanssa, vajaa kolmevuotiaskin sai jo reissusta runsaasti hupia irti. Ainakin Koiramäen eläinpuistoon olisi mukava palata vaikka ensi kesänä, kun vauvakin ymmärtää jo hieman nelijalkaisten päälle.