Barmacia goes Taqueria

Morjensta!

Barmacia-ravintolan Leon Aguilera kutsui meidät maistelemaan Barmacian uutta Taquieria-konseptia ja mehän mentiin! Barmacia on meille todella rakas paikka ja siellä tämä blogikin on aikoinaan saanut alkunsa.

 

b14.jpg

b12.jpg

b1.jpg

b17.jpg

 

Barmaciasta saa edelleen niitä erittäin herkullisia nachos-annoksia, joita me rakastetaan, mutta Taquierian myötä myös aitoja meksikolaisia tacoja. Meksikolaiset tacothan ei ole ollenkaan sellaisia kovia texmex tyyppisiä kuoria, joiden sisällä ois jotain jauhelihaa ja paljon erilaisia kastikkeita ja ranskankermaa. Muutenkin Suomessa tunnettu ”meksikolainen” ruokahan on lähinnä sitä Amerikasta tulevaa texmexiä, joka on aika kaukana aidoista meksikolaisista mauista.

 

b3.jpg

b6.jpg

 

Meksikolaiset tacot on siis pehmoisia pieniä maissijauhoista tehtyjä tortillalättyjä, joissa on tuoretta salaattia, kasvis- tai lihatäyte ja sivussa kastikkeita, joita voi tacon sisälle laittaa. Barmaciassa tacoissa vaihtoehtoina on kasvis, jossa on perunaa ja kaktusta, mausteinen kana ja possu. Meidän lemppari oli kana, koska se oli niin ihanan mausteista.

 

b2.jpg

 

Ruokajuomaksi meillä oli purkkidrinkit, eli Palomat. Oli älyttömän hyvät ja toimi tacojen kanssa hyvin. Myös mojito tai olut menee näiden kavereina loistavasti.

 

b11.jpg

b4.jpg

 

Kastikkeina tacoihin sai laittaa itse oman maun mukaan joko chilikastiketta tai korianteri-persiljakastiketta. Kumpikin oli älyttömän hyviä. Korianteri-persilja sopi parhaiten kanaan ja chili sitten kasvis- ja possutacoon.

 

b7.jpg

 

Leon opetti meitä syömään tacoja niin kuin niitä kuuluu, eli pelkästään kolmea sormea käyttäen. Ruoan syöminenhän sotkee ja niin sen kuuluukin. Huulipunaa kannattaakin lisätä siis vasta ruokailun jälkeen! Taco taitetaan siis peukalolla ja etu- sekä keskisormella reunoista nostaen ääntä kohti.

 

b18.jpg

Yksi taco maksaa 3,5 euroa ja kolmen tacon satsi 9,5 euroa. Tacot on meksikolaista pikaruokaa ja pehmeän tortillan vuoksi ne ei kauaa seisoskelua kestäkään, eli kun saat ruoan eteen, syö se. Tacoja saa ja nimenomaan kuuluu hakea myös mukaan. Leonilla on valmiina pahviastioita, joissa tacoja saa mukaan, jos on kiire vaikka bussiin tai kesällä haluaa hakea puistoon sapuskaa. Tacojen syöminen kiireessä ja matkan varrella onkin enemmän sääntö kuin poikkeus ja nopeaan syömiseen ne onkin erinomaisia. Aina ei tarvi käydä missään mäkissä!

 

b9.jpgb8.jpg

 

Sitten syötiin lämmin maissikeitto, eli esquites. Esquitesin hinta oli vaivaiset 3,5 euroa ja tämä on meksikolaisten paikallinen herkku. Myös moni Meksikossa matkaillut saattaa kaivata aitoa maissikeittoa ja valmistaa sitä kotonaan (tällaista palautetta Leon on saanut), joten mahtavaa, että nyt sitä saa myös Barmaciasta. Keitto oli todella maukasta ja kermaista, jonne lisätty juusto suli hiljalleen ja chilijauhetta sai lisätä oman maun mukaan pöydässä itse. Keittoa saa myös mukaan ja Meksikossa tämäkin on sellainen ruoka, jonka paikalliset hakevat kotimatkallaan suoraan töistä ja syövät kävellessä pahvimukista.

 

b10.jpg

b16.jpg

 

Jälkkäriksi Anna otti vielä mojiton ja Annukka kokeili Leonin kehittelemää uutta chipotle-margaritaa. Chili-margarita olikin jo tuttu juttu ja sen tulisuus on koukuttanut meidät ikihyviksi, mutta savuinen jälkimaku oli ihan uusi juttu juomassa. Se vaatii ehkä jonkun liharuoan lisäksi, mikä sitten täydentää sitä savunmakua. Hyvää oli taas kaikki.

 

b15.jpg

 

Voidaan edelleenkin erittäin lämpimästi suositella Barmacian ihanaa meksikolaista katuruokaa ja upeita drinkkejä. Rohkaistaan ihmisiä tilaamaan tacoja ja syömään käsin! Hyvän ruoan eteen kannattaa sotkea ja lets face it, lähes kaikki ruoka maistuu aina paremmalta käsin syötynä (ja nälkäsenä…vähän hotkimalla).

 

Muijat kuittaa.

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen

Salud ja japanilainen Kobe-liha

Moro!

Kävin tossa pari viikkoa sitten ravintola Saludissa japanilaisen lihan maistelutilaisuudessa ja aijjettä mää nautin! Salud on espanjalaistyylinen ravintola tuossa Tuomiokirkonkatu 19 -osotteessa ja ne järjestivät siis illan, jossa saatiin maistella aitoa japanilaista Kobe-lihaa, jonka ne olivat ottamassa Suomessa toisena ravintolana listalleen. Kobe on nyt tullut tällä viikolla Saludin listalle, joten sieltä sitä harvinaista herkkua nyt saa sitten!

img_9758.jpg

Alkuun saatiin lasilliset shampanjaa ja keittiön tervehdyksen, joka oli ponzu-marinoitua kampasimpukkaa shisolehdellä. Paras kampasimpukka-annos, jota oon maistanut.

IMG_9762.jpg

Pääpuhujana oli wagyu-guru mr. Nozumo Dojo, jonka tilalta illassa maisteltavana oleva Kobe oli peräisin.

IMG_9767.jpg

Tässä sitä Kobea nyt on ja raakana. Aivan jäätävän hyvää lihaa kyllä! Ei voi verrata mihinkään, mitä olisin aiemmin maistanut. Kaverina vähän lehtikaalisipsejä ja sormisuolaa.

IMG_9769.jpg

img_9770.jpg

Sitten vuorossa oli grillattu Satsuma Etrecôte ja siitakesieniä. Ihana pieni maisteluannos, jota ois voinut syödä muutaman annoksen vaikka lisää. Tuossa lihassa oleva rasva oli niin pehmoista, ettei oo ikinä missään entrecôtessa ollukaan niin pehmosta.

IMG_9775.jpg

Sitten syötiin Dingley Dell -porsaan noisetti ja Black Angus sisäfileetä paahdetun kukkakaalen ja persilja-kukkakaalipyreen kera. Tämä oli myös aivan jumalainen ja oli ihanaa, että tässä lihaa oli enemmän. Maisteluannokset kuuluukin olla pieniä, mutta tästä lihasta ei vain saa tarpeekseen!

IMG_9778.jpg

Jos ravintolassa tarjoillaan aitoa japanilaista Kobe-lihaa, ravintola on saanut tällaisen todistuksen siitä, minkä he ovat velvoitettuja esittämään asiakkaan niin pyytäessä. Todistuksesta näkyy lihan kaikki tiedot ja numero, jonka avulla näkee netistä koska liha on teurastettu, koska lähetetty, mitä reittejä ja kuinka monta kiloa. Kobe-härkää teurastetaan Euroopan markkinoille kuukausittain vain noin 24 kappaletta. Se fakta yllätti, että Koben maasta vienti on Japanissa vapautettu vuonna 2012, eli vasta muutama vuosi sitten. Eri ravintoloiden ruokalistoilla muistan lukeneeni Koben tai Kobe-tyylisen lihan (joka ei siis liity mitenkään Kobeen), mutta nämä eivät ole siis voineet olla aitoa japanilaista Kobe-lihaa, vaan ravintolat ovat hieman koijanneet asiakkaitaan. Tätä tapahtuu edelleen ja siksi Dojo alleviivasikin sitä, että asiakkaan kannattaa aina kysyä ravintolalta aitoustodistusta. Kyse on kuitenkin monen sadan euron pihvistä.

IMG_9784.jpg

Minä ja mr. Nozumo Dojo. Tyyli mallia toimistolook, koska tulin sieltä suoraan vähän kiireessä tähän tilaisuuteen. Enkä kyl tienny, että täälä ois porukalla näin siistiä päällä. Mut ei se mitään, kovin lämpimästi mut otettiin silti vastaan.

IMG_9789.jpg

Jälkiruoaksi oli suklaakakkua, saksanpähkinää, vaniljajäätelöä ja marjoja. Ahh <3 Suklaakakulla ei voi ikinä mennä pieleen!

IMG_9793.jpg

Vähän brandya ja kahvia kruunaamassa koko komeuden. Eri ruokalajien kanssa oli muutenkin paritettu erilaisia viinejä, joka oli ihan pisteenä iin päällä.

Tämä oli aivan mahtava kokemus ja upeeta kyllä, että saadaan tätä hienoa lihaa Tampereelle ja pääsin näin tarkasti tutustumaan sen alkuperään. 

Wagyu-liha tuli nyt siis tällä viikolla osaksi Saludin listaa. Kobea on alkupalana Surf & Turf -tyylisenä annoksena hummerin kanssa (voi moro!!), sitä saa myös Beef Tasting -annoksena, jossa on sitten Black Angus Flat Iron -pihviä, Satsuma-härkää sekä vapaana ulkona kasvanutta Dingley Dell -possua.

Kun on höveli olo niin käykää ihmeessä maistelemassa tätä vielä kovin harvinaista herkkuu!

Kattellaan.

– Annukka

Kulttuuri Ruoka ja juoma Suosittelen