Morjentes!

Nythän meni käymään niin, että Tillikka uudistui taas kun Koskiravintolat otti sen omistukseensa. Siksipä suunnattiin Tampere Food Clubin kanssa testaamaan miltä uusi menu nyt näytti ja mitä Kokkimaajoukkueen kapteeni Kristian Vuojärvi oli paikan keittiömestarina meille keksinyt.

Alkuun juotiin isokyröläisen Kyrö Distilleryn uudet karpalolonkerot. Oli kyllä niin hyvä juoma tämä! Ihanasti maistui rosmariini ihan kuin Napue-ginistä tehdyssä drinkissä, johon sitä tulee myös jäisien karpaloiden lisäksi. 

Härkätartar, jossa Dijonmajoneesia, keltuaista ja rapeaa sipulia.

Tartar oli todella hyvää, mutta vaati kyllä toimiakseen ripauksen lisää suolaa. Pyynikin panimon Red Ale toimi tosi hyvin annoksen kanssa. Jos tykkää oluesta.

Valkosipuli-aurajuustoetanoita ja maalaisleipää.

Etana-annos oli meidän mieleen vähän liian kuiva. Me nimittäin tykätään, että pannuun jäisi kunnolla sitä ihanan öljyistä ja valkosipulista mössöä mihin voisi dippailla leipää kun etanat on popsittu pois. Rapeaksi paahtunut juustokerros tosin toimi kyllä mukavasti ja häipyi lautaselta ihan viimeistä murusta myöten.

Paistettua siikaa ja rapukermassa haudutettua perunaa Beurre Blanc –kastikkeen kera. Tämä annos oli siis niiiin hyvä! Aivan loistavasti paistettu ja suolattu siika, ihana kastike, hyvä annokseen sopiva Riesling-valkkari ja vaan yksinkertaisesti niin nannaa.

Kuvassa Annan vieressä ihana miuse Asikaine.

Pyttipannu eli rapeaksi paistettua savukylkeä, makkaraa, perunaa ja sipulia. Lisäksi suolakurkkua, punajuurta sekä kananmunaa. Eihän pyttäri nyt ikinä huono oo, mutta tässä Annukalle sattui annos, jossa ei ollut yhtäkään palaa makkaraa vaan pelkkää savukylkeä. Periaatteessa ois voinu olla onnenkantamoinen, mutta savukylkipalat oli melko jänkkää elikkä sitkeää ja niissä oli paksulti kovaksi jäänyttä rasvaa. Perunat oli aivan loistavat kun ne oli niin rapsakat päältä ja pehmeet sisältä. Punajuuri oli kans oikein mukava ylläri suolakurkun lisäksi.

Crème brûlée. Hillottuja mansikoita ja paahdettua valkosuklaata.

Oli kyllä niin ihanan makuinen tämä jälkkäri! Kuori olisi voinut olla vähän rapsakampi, mutta kyllä tälläkin Amélieta leikki.

Käykääs katsastamassa menu tarkemmin tästä.

Tillikka pitää sisällään niin paljon historiaa ja tarinoita, että aina vähän jänskättää kun tällaista paikkaa lähdetään uudistamaan, koska siitä historiastahan se persoonallisuus tälläisille paikoille tulee. Anna ois halunnut aistia Tillikan tunnelmassa jotenkin ne taiteilijaporukoiden ravintolassa viettämät tuhannet illat, mutta Annukka ei osannu sellasia kaivata.

Ootteko ehtiny vielä käydä maistelemassa uutta menua?

– Muijat