Voiko ihminen muuttua?

Tämän projektin alku on ollut helppoa, mutta eikö niin ole aina kun aloittaa jonkinlaisen elämäntaparemontin? Sitä taputtelee itseään selkään tehdyn päätöksen johdosta. Tuntuu, että asiat ovat vihdoin kontrollissa. Entinen minä jotenkin ällöttää.

Kuljen kaupungilla itsevarman oloisena ja kieltäydyn kaikesta turhasta, olenhan nyt aivan uusi ihminen. Välttämättömien ostosten kuitit ovat hyvässä säilössä siihen asti, että saan kotona näpytellä ne laskentataulukkooni. Miten en ennen tajunnut, että tämä on näin iisiä? Olinpa hölmö. Vähän sama kuin olisin syönyt kaksi kiloa suklaata ja ähkyssä pahoinvoivana luvannut, etten enää koskaan syö moista roskaa. Se on helppo päätös.

Mutta tiedänhän minä kokemuksesta, että alun huumalla on tapana haihtua. Pikkuhiljaa elämän muut asiat saavat taas lisää tilaa ja on enemmän kuin helppoa lipsahtaa takaisin vanhoihin tottumuksiin. Taulukot ja tavoitteet tuppaavat, jos nyt eivät unohtumaan, niin ainakin siirtymään osastoon ”jatkan huomenna/ensi maanantaina/ensi vuonna”. Joku kaveri tulee ehdottamaan matkaa tai shoppailureissua tai ravintolaillallista. Suostunko ja lupaan hiljaa mielessäni, että vain tämän kerran? Ja sitten tulee toinen kerta, ja kolmas, neljäs, viides…    

Onko muuttuminen mahdollista? Porhallanko turhaan menemään excel-taulukoineni siinä luulossa, että olen muuttunut? Huomaanko muutaman kuukauden päästä, että asiat ovat kuten aina ennenkin, tai mitä vielä, olenko käyttänyt siihen mennessä säästetyt roposeni ja velkaantunut lisää? Tulevatko ”kilot” takaisin korkojen kera? Onko repsahdus vain ajan kysymys?

Rehellisesti sanottuna tiedän, että jonain päivänä repsahdan. Sorrun. Hairahdun. Tasapainon löytäminen tulee olemaan elinikäinen prosessi. En ole kiinnostunut elämästä, jossa lasken lopun ikääni jokaisen sentin ja syön aina iltaisin kotona kaurapuuroa, mutta en myöskään halua niitä vaikeuksia, joita tähänastinen elämäntyylini on aiheuttanut. On etsittävä tasapainoa, ja siihen kuuluvat ainakin alussa heilahdukset kahden ääripään, eli tässä tapauksessa sentin viilaamisen ja törsäilyn välillä.

Suhteet Oma elämä Raha

Pienet purot ja muut kliseet

Naistenlehtien laihdutusvinkkejä on helppo soveltaa säästämiseen:

Pitää kuluttaa vähemmän tai tienata enemmän.

Pienillä valinnoilla on merkitystä.

Pidä päiväkirjaa niin tiedät, mihin rahasi todellisuudessa menevät.

Muista palkita itsesi kun saavutat tavoitteesi.

Mieti, kuinka kauan kesti päätyä tähän tilanteeseen. Sitä ei korjata hetkessä.

Shoppailetko suruusi? Kiinnitä huomio lohtutörsäilyyn.

Ja niin edelleen.

Toki moniin elämän haasteisiin sopivatkin samankaltaiset lausahdukset, ja aion pureutua moniin näistä tulevissa kirjoituksissa. Aloitan nyt kolmesta ensin mainitusta. 

Lisää tuloja vai vähemmän menoja?

Olen päivätöissä enkä voi tällä hetkellä juurikaan vaikuttaa omaan palkkaani. Tosin tartuinpa eilen pieneen ekstrahommaan, josta olisin normaalisti ehkä kieltäytynyt. Ne pienet purot nimittäin… Aikeissani on myös tehdä tulevana vuonna jonkin verran enemmän keikkatöitä, ja lisätä sitä kautta tulojani. Suurin ongelmani on kuitenkin suuret menot, ja siihen minun on ensisijaisesti löydettävä ratkaisuja. Laihdutusanalogiaa jatkaakseni tarvitsen ensimmäiseksi tehokuurin. Säännöllinen säästäminen on ehdottomasti jotain, johon haluan ryhtyä ja perehtyä, mutta juuri nyt koen kiirellisimmäksi erääntymässä olevien laskujen ja kulutusluottojen kuntoon hoitamisen. Kaipaan selkeyttä ja suunnitelmallisuutta.

Arjen pienet valinnat

Mistä voin karsia heti? Hyvästi Netflix ja HBO. Irtisanoin pari viikkoa sitten suoratoistopalveluiden kuukausitilaukset (7,99e/kk + 9,95e/kk), mikä tarkoittaa 215,28 euron säästöä vuodessa. Ei valtaisa summa, ja ehkä jatkossa palaankin kyseisten palveluiden käyttäjäksi, mutta tehostartin ajan on pärjättävä ilman. Sitäpaitsi ainakaan vielä en ole kaivannut kumpaakaan, sillä olen löytänyt Yle Areenasta aivan vallan koukuttavia sarjauutuuksia: Perienglantilainen skandaali!, Babylon Berlin!, Syntinen! 

Ystäväni Excel

Askartelin erään iltani ratoksi excel-taulukon menojani ja tulojani varten, ja olen merkinnyt sinne sentin tarkkuudella jokaisen tienaamani lantin, maksamani laskun ja tekemäni ostoksen. Menoille on tällä hetkellä 13 kategoriaa, mutta tarkoitus on tietysti tehdä mm. kulutusluotto-, opintolaina- ja luottokorttisarakkeet tarpeettomiksi. Taulukossani on rivi jokaiselle kuukauden päivälle, ja olen syöttänyt tulevalle kuulle jo ennakoituja menoja, joiden avulla voin seurata rahatilannetta ja varmistaa, että rahat riittävät koko kuukaudeksi. Tämähän on jotain aivan poikkeuksellista. Aiemmin olisin palkan tultua viettänyt pari viikkoa visa vinkumaan -tyylistä elämää ja mennyt sen jälkeen peloissani tutkimaan tilin saldoa sormien läpi kurkkien. 

Ei excelin tuijottelu silti minua varsinaisesti hilpeälle tuulelle vielä saa; tulee menemään vielä kuukausia ennen kuin saan merkittäviä summia säästöön, mutta sentään tilin saldo ei enää tule yllätyksenä.

Hyvinvointi Mieli Raha