Täällä suunnalla on pidellyt hiljaista. On ollut kesälomaa, ja kaikki on mennyt eteen päin omalla painollaan, joten eipä tässä ole juuri mitään ehtinyt tapahtua. Kaikki hyvin, se on pääasia <3

Raskausviikkojenkin kanssa alkaa menemään jo sekaisin, kun alussa se oikea rv tuli kuin apteekin hyllyltä. Nyt sitä joutuu kaivelemaan. Minulla on pöydällä neuvolasta saatu kirjanen, jossa raskautta on kuvattu viikko viikolta. Pidän tämän auki aina oikeassa kohdassa, joten tiukan paikan tullen voin tarkastaa siitä, että missä mennään!

Nt-ultrakin oli ja meni. En oikein osannut jännittää sitä, kun sydän äänet kuitenkin kuului, niin tiesi sen ainakin sen puolesta kaiken olevan kunnossa. Ja oli muutenkin. Kyllä tuo oli kuitenkin liikuttava hetki, ja tuleva isäkin pääsi vähän lähemmäs tätä raskautta. Hämmästykseni tuossa ultrassa pääsi katsomaan 4D-kuvaa ja sillä katsottuna pieni näytti jo ihan oikealle vauvalle <3 Nyt odotellaan rakenneultraa, joka on elokuun puolessa välissä.

Niin, ja ne helteet tuli ja loma loppui. Voi itku, kun eilinen töihin-paluu-ahdistus oli ihan omaa luokkaansa. Aamulla aloin heti laskemaan, montaa kuukautta on vielä ennen mammalomaa. Päivän aikana laskin jo viikkoja… Ja samalla iski paniikki, iiks, entä jos jotain pahaa tapahtuukin ja minä täällä jo haaveilen mammaloman alkamisesta… Äkkiä yläkertaan kuuntelemaan sydän äänet, olethan vielä siellä? Kyllä hän siellä vielä pamppaili. Ja tyttösykkeellä mennään edelleen, tosin ehkei ihan vielä näillä viikoilla pulssin tiheydestä pysty sukupuolta päättelemään (jos muutenkaan), mutta kuitenkin… Yli 150 ollut myös neuvolassa. Aavistus ja todennäköisyys kuitenkin johtaisi sinne pojan puoleen, mutta kunhan lapsi on terve. Sehän on se pääasia kuitenkin!

Käsi eksyy usein vatsan päälle, myös yöllä huomaan herääväni käsi vatsan päällä. Masu ei vielä juurikaan ole kasvanut, tai ehkä se kasvu piilee siellä turvotuksen alla. Kovasti kuitenkin kaipaan sitä vauvamasua, niin olen huijannut itseäni (ja muita) syömällä jäätelöä lähes päivittäin. Näin saadaan aikaiseksi täydestä menevä vauvamasu sitä oikeaa odotellessa 🙂

Ja yksi epäoleellinen havainto raskauteeni liittyen. Ihmiset kun ottavat kovasti raskauskuvia, joissa kädet ovat vatsan päällä sydämen muotoisesti. Itse mallailin käsiäni vastaavalla tavalla todeten, että minulla tuosta sydämestä tulee särkynyt sydän leikkaushaavan johdosta. Ei hyvä. Mutta hei, myöhemmin kun tuota vatsaa on enemmän, niin tuon voi tehdä ylemmässä kohdassa vatsalla. Tästä voi todeta, että asiat todellakin ovat hyvin jos ehdin murehtia tällaisesta asiasta. Heh.

15+4

Angelsounds. Ensinäkin todella pelottava nimi dopplerille. En halua senkään takia tuollaista. En halua kotidoppleria muutenkaan sillä se aiheuttaisi vain turhaa stressiä ja huolta ellei sydänääniä löytyisi. Näin ajattelin viikko sitten sunnuntaina. Maanantaina sormet sauhuten etsin netistä kyseistä laitetta käytettynä ajatuksella HALUAN SEN HETI!

Perjantaina sain vihdoin kyseisen laitteen haltuuni, ja voi taivas miten vaikea oli ajaa kotiin laite viereisellä penkillä. Olisin halunut testata sitä heti. Maltoin kuitenkin kotiin saakka. Kiristin itseäni, että saat testata heti, kun puhtaat pyykit on laitettu kaappiin. Ei mennyt kauaa, kun jo läträsin geeliä vatsalle ja ryhdyin metsästämään sydänääniä. Nopeasti sieltä kaiuttimesta alkoikin kuulua bumbumbum. Olipa helppoa ja ihanaa. Jee!!! Mutta hetkinen, tämä laite näyttää nyt väärin tuon lyöntitiheyden, vain noin 60 lyöntiä per minuutti. Senhän pitäisi olla siellä yli 150. Ei kun ohje kirjaa lukemaan, että mistä virhe voi johtua… Kunnes mieleeni tuli ajatus, että kuulemani pulssi onkin lähtöisin omasta sydämestäni… Voi ei… Näinhän se oli. Laite näyttää aivan oikeaa tulosta. Sen jälkeen metsästys jatkui kuumeisesti – tuloksetta. Ei paniikkia, ei paniikkia. Näillä viikoilla sydänääntä ei pitäisi vielä kuulua. Josko nyt kuitenkin pieni paniikki… Vaiko ei… Miksi ostin tämän laitteen.. Iiks!

Illalla miehen kanssa uusi yritys. Hän toimi laitteen käyttäjänä. Oma sydämeni löytyi, mutta ei muuta. Mies epäili ylipäätänsä laitteen toimimista, mutta minä en luovuttanut vaan yritin vielä itse. Pienen etsinnän jälkeen kaiuttimesta alkoi kuulumaan junan tsukutus ja pulssikin näytti oikeita lukemia. Ihanaa, kuulimme ensimmäisen kerran pienen sydämen äänen ja ihanaa, että se ääni kuului. Kaikki on siis ainakin toistaiseksi hyvin. Ihanaa. Ihana helpotus. Ihana angelsounds <3

Nyt laite on kaapissa ja seuraavan kerran lähden metsästysretkelle vasta ennen nt-ultraa – jos vain maltan odottaa. Annetaan pienokaisen piileskiä rauhassa eikä häiritä häntä salakuuntelulla. Silloin myös äänten pitäisi löytyä jo vähän helpommin, joten näin välttyy myös turhalta stressiltä. Ja ennen ensi viikon perjantain ultraa haluan kuulla sydämen äänet, jotta ultraan voi mennä vähän rennommin mielin. Tietäen, että joku siellä asustaa. Nt-tulosta en osaa jännittää – ainakaan vielä.

10+3 (uskomatonta, kymppi on jo poksunut <3)