Luulin, että vauvaprojektin ollessa (ainakin näennäisesti) tauolla saisin hengähtää hetken ja olla odottamatta mitään. Niinhän minä luulin, mutta mihinkäs sitä krooninen odottaja odottamisesta pääsisi. Ei mihinkään!

Odotan saavani kutsun leikkaukseen. Odotan leikkauksen olevan pois päiväjärjestyksestä, jotta pääsisi takaisin normaalin elämän (lue: odotuksen) pariin. Odotan jännityksellä kierron päättymistä. Odotan, että josko tauosta huolimatta olisi päässyt käymään toivottu vahinko ja uusi elämä olisi saanut alkunsa. Voi kun se olisi odotettavampaa! Odotan kuitenkin.

Muita odotuksia odottaessani jään odottamaan työpäivän päättymistä. Se odotus palkitaan onneksi pian 🙂

Aikalisä. Tauko vauvaprojektista. Homma jatkunee parin kolmen kuukauden päästä. Toivottavasti. Tämän hetkiset parisuhteen ongelmat saivat minut jo hetkellisesti miettimään, että haluanko edes lapsen TUON miehen kanssa. Kaikki tuntuu niin vaikealle. Luonto tai mikä-lie-kohtalo päätti kuitenkin puuttua asiaan ennen kuin ehdin työstää tämän ajatuksen loppuun. Kontrollikäynti teini-iässä puhjenneen sairauden osalta teki päätöksen puolestani. Vatsanalueen leikkausjonossa ollaan… Operaatio pitäisi toteuttaa vielä tämän syksyn aikana. Hoidetaan siis tämä asia kuntoon. Toivottavasti kaikki on hyvin ja asia korjaantuu leikkauksella. Ja ehkä sitten leikkaushaavan parannuttua muutkin haavat ovat parantuneet ja yritys voisi jatkua taas hyvin mielin.

Parisuhteenkin toivon parantuvan. Tulevana viikonloppuna on luvassa romanttinen hotellimatka. Tässä vaiheessa tosin romantiikka on kaukana meistä… Ehkä hotellihuoneessa odottavat kuohuviini, valkoiset kylpytakit ja poreamme saavat ihmeitä aikaan. Toivotaan. Ajoitus olisi ollut mitä parhain ovulaation näkökulmasta. Nyt siittiöt saavat kuitenkin uiskennella munasolun sijasta kohti ihan toisia haasteita. Ai niin, matkalaukkuun pitääkin sujauttaa pari kortsua. Ihan varmuuden vuoksi.