”Möykky”

Olen kertonut, että yksi syy miksi haluan oman biologisen lapsen, lapsen jonka olisin itse synnyttänyt ja jonka vanhempi/huoltaja minä olisin, on se että haluan nähdä lapsessa omia piirteitäni. Kuulla kenties joku päivä, että voi kun on äitinsä näköinen lapsi, kuin kaksi marjaa!

Tämä kyseinen syy korostuu varmasti osittain siksi, että lapsilla joiden kanssa jaan elämääni tällä hetkellä on joidenkin muiden ihmisten piirteitä. On ihanaa huomata miten vanhempi lapsi on niin näöltään kuin luonteeltaan kuin ilmetty isänsä. Tämä on tietysti ihan ok, toivoisin oman lapsenikin muistuttavan myös isäänsä. Nuorempi lapsi puolestaa ei juurikaan muistuta isäänsä kummallakaan taholla. On tullut äitiinsä. Joskus tulee tilanteita, että lapsiin katsoessani näen heissä selkeästi heidän äitinsä piirteitä ja ilmeitä. En tykkää näistä tilanteista. Suurimmaksi osaksi siksi, että olen muodostanut näiden vuosien varrella lapsien äidistä oman mielipiteeni, ja se mielipide ei ole mitenkään ketään imarteleva. Nyt näen tuon saman ihmisen kasvot minulle rakkaissa lapsissa.  Tilannetta voi kuvailla esim. niin, että katsoisit itsellesi rakasta ihmistä niin että hänellä olisi päällä ei-niin-rakkaan, jopa inhoksuvasi ihmisen naamari… Vaikka en ole missään vaiheessa unohtanut sitä faktaa, että minä en ole noiden lasten äiti, en vain aina ajattele sitä niin aktiivisesti. Näissä tilanteissa tietoisuus siitä, että minä olen vain minä tulee niin voimakkaasti vasten kasvoja etten aina tiedä mitä ajatella. Tahtomattanikin tunnen hetken ajan jopa vastenmielisyysttä näitä lapsi kohtaan, lämpö katoaa, etäännyn. Onneksi tuo hetki kestää vain muutaman hetken, kukaan ei edes huomaa mikä tunnemyrsky päässäni pyörähti. Vastenmielisyys katoaa ja lämpö sekä läheisyys palaavat. Äitipuoli on taas nielaissut yhden ”ajatus-/tunnemöykyn” kasvamaan sisällensä. Nyt sain sylkästyä tästä ainakin osan pois.

…voisikohan edellisessä kirjoituksessani mainitsemani ilmapallo olla seuraamusta kyseisestä ”möykystä”, tai muista lukuisista ”möykyistä” joita sisälläni kannan?! Vaihdankin postauksen otsikoksi ”Kahdet kasvot” sijasta ”Möykky”. Se olisi voinut olla myös ”Kaksien kasvojen Möykky”.

Ps. Kierto alkaa olemaan siinä vaiheessa, että jännitys ja toiveet ovat korkealla… Pettymyksen pelon loistaessaan läsnäolollaan saman aikaisesti 🙁

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Ilmapallo

Huhhuh, kun taas turvottaa.. Ähkis ja blääh! Vatsa on ihan pallo. Tämä ilmiö ei ole mitenkään uusi, olen kärsinyt siitä jo useampien vuosien ajan. Ja kyllä, vatsani näyttää tuolloin ikään kuin olisin raskaana. Muiden mielestä ainakin 3 kuukaudella. Ja vaikka tiedän tämän oireen useampien vuosien kokemuksella aiheutuvan jonkin asteisesta suolistokaasujen liikaerityksestä, niin joka kerta kun tuo pallo ilmestyy, en voi olla ajattelematta että entä jos tuon pallon sisältä löytyisikin elämää… Hmmm… Ehkä tämä on nyt vähän eri tavalla turvoksissa, ja ihan kuin tissitkin olisi turvonneet… Hmmm… Itseasiassa onhan minulla myös vähän huono olo, kurkkuakin koskee kummasti… Hmmm… Olen ollut myös todella väsynyt eikä mielialakaan ole ollut kaikista tasaisin… Hmmm… Jokohan nyt nämä olisi niitä raskausoireita… Hmmm ja Hmmm… Haaveajattelu pesee tässä asiassa järjellä ajattelun mennen tullen! Kyseinen haaveajattelu päättyy yleensä vessassa käyntiin, jonka jälkeen ilmapallo on kadonnut lähes kokonaan, ja kuinka ollakkaan myös muutkin oireet ovat karisseet samaisen vessan vedon myötä. Järki astuu peliin.

Tunnustus: Välillä kuvittelen tämän ilmapallomahan olevan oikea raskausmaha enkä edes yritä piilotella sitä vaan lyllerrän ylpeästi maha pystyssä kaupungilla painaen välillä käden hellästi vatsan päälle. Voi miten hienolta jo tämä tuntuukaan, saati sitten oikean mahan kanssa! (Turhat huhu-puheet kitkeäkseni, tuttujen tullessa vastaan vedän vatsan nopeasti piiloon)

Aurinkoista viikonloppua 🙂

T: Minä ja ilmapallo

Suhteet Oma elämä Terveys