Vuoden verran
Töttöröö! Se on fanfaarien paikka! Tänään on kulunut tasan vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen juttuni tähän blogiin. Juttu löytyy täältä ja kertoo loppuraskauden kyllästyneistä tuntemuksista. Pikkusiskoa odotettiin syntyväksi jo aika kiivaasti.
Toisaalta tuntuu, että tuosta vuodentakaisesta syyskuun päivästä on iäisyys aikaa. Blogi on elänyt sen jälkeen omaa elämäänsä aktiivisine ja hiljaisine kausineen. Toisaalta taas tuntuu, ettei siitä mitenkään voi olla jo vuotta. Mihin tämäkin vauvavuosi katosi?
Vastaus löytyy blogiarkistosta. Se katosi siihen, että pikkusisko lopultakin syntyi. Sen jälkeen esimerkiksi
- oltiin onnesta soikeana
- valmisteltiin ja juhlittiin nimijuhlia
- sopeuduttiin vauvan rytmeihin
- oltiin väsyneitä ja vielä väsyneempiä
- elettiin lapsiperheen arkea niin ettei ehditty kolmeen kuukauteen bloggaamaan
- juhlittiin itsenäisyyspäivää, joulua, esikoisen kaksivuotissynttäreitä, vappua ja juhannusta
- iloittiin uusista taidoista (esim. a, b ja c) ja kärsittiin kehitysvaiheista (esim. a ja b)
- nautittiin miehen kesälomasta ja isäkuukaudesta
- suunniteltiin töihinpaluuta.
Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Blogi on täyttänyt tehtävänsä muistojen arkistona.
Matka äidiksi jatkuu.
Sen sijaan repaleiden asukuvaviikkoni päättyy tähän. Tänään yllä oli ennakkosuunnitelmista huolimatta muuta kuin currya. Keltainen tunika sai viime hetken päähänpistosta jäädä kaappiin roikkumaan, sillä päätimme polkaista nelivuotissynttäreille pyörällä. Juhla-asun virkaa toimittivat näin ollen Noisy mayn farkut ja H&M:n pusero. Olen toivoton pukeutuja.