Tosielämän todennäköisyysmatikkaa

Niin kuin totesin aikaisemmassa postauksessani täällä, otin yhteyttä embryologiin androgeeni resistenssistäni ja sen periytymisestä. Olen kyllä niin tyytyväinen hedelmöitysklinikkaamme toistaiseksi – jälleen kerran perinpohjainen vastaus saapui nopeasti. Seuraavaksi tuleekin sitten oikein tosielämän todennäköisyyslaskelmia!

CAIS (Complete Androgen Insensitiviy Syndrom), eli androgeeni resistenssi on vahvasti perinnöllinen. Se esiintyy ainoastaan XY – ihmisillä, kuten minulla. XX – ihmiset (lue: normaalit naiset) ovat korkeintaan kantajia, ilman mitään oireita.

Eli noin pelkistetysti sanoen minusta piti tulla mies, mutta koska kehoni ei pysty käyttämään mieshormonia hyväkseen, minusta tuli nainen. En ole varma olenko tästä jo ihan blogissa maininnut (jossain kommenttiboksissa ehkä), niin lääkärini sanoikin, että oikeastaan se menee niin, että mies on luotu naisen kylkiluusta eikä toisin päin… Tämä koska XY on puoliksi nainen, mutta XX on täysin nainen. Että siinä teille sovinistit! 😉

Joka tapauksessa, perinnöllisyys ja meidän alkioden riski määräytyy seuraavasti:

Syndrooma voi olla periytyvä tai uusi mutaatio. Uusi mutaatio siis tarkoittaa, että kukaan perheestäni ei syndroomaa kanna, vaan minä ole yksittäinen ”mutantti”. Tämä myös tarkoittaisi, että mutaatio ei tästä leviä, koska minä en voi tuottaa sukusoluja. Uuden mutaation todennäköisyys on 30%, tämä siis jättää 70% todennäköisyyden, että syndrooma on suvussani periytyvä.

Mikäli syndrooma on suvussa ja äitini siis on kantaja, on siskoillani 50% todennäköisyys olla myös kantajia. 70% x 50% = 35%. Eli 35% todennäköisyydellä munasoluja luovuttanut pikkusiskoni on kantaja.

Mikäli siskoni on kantaja, on 50% todennäköisyys, että meidän XY – alkiolla on myös androgeeni resistenssi. 35% x 50% = 17,5%. Eli 17,5% todennäköisyydellä XY – alkioillamme on syndrooma.

Embryologi mainitsi, että koska minulla on syndrooman ”täydellisin” muoto (Complete Androgen Insensitivity Syndrom), on luultavasti tämä muoto myös, joka lapsillemme tulisi. Tämä ei kuitenkaan ole 100% varma, vaan heillä voi olla siis Mild tai Incomplete muoto, joka tarkoittaa esimerkiksi poikaa, jolle esintyy naisellisia piirteitä murrosiässä kuten rintojen kasvua (Mild), tai he syntyvät naisiksi tai miehiksi tai he ovat ”intersukupuolisia” (Incomplete). 

XX – alkiot 50% todennäköisyydellä kantajia, eli heillä on sama 17,5% todennäköisyys. Heillä ei siis ole mitään oireita, mutta heidän lapsilla on 50% todennäköisyys olla joko kantajia tai altistuneita, kromosomeista riippuen.

Tai jos katsotaan lasia puolityhjän sijaan puolitäytenä – alkioillamme on 82,5% todennäköisyys, etteivät heillä ole mitään androgeeni resistenssin perimää.

Tästä lähtökohdasta teimme myös päätöksemme ja ilmoitimme embryologeille, että haluamme siirtää XX – ja XY – alkion.

Perhe Raskaus ja synnytys

Miten sinä voit muuttaa maailman?

kuva unisef

Keväällä reissatessamme Aasiaa näin useaan otteeseen kuinka etuoikeutetussa asemassa olen ollut syntyessäni Suomeen. Siinä missä me nautimme maailmanlaajuisestikin vertaillen todella korkeatasoista koulutusta, ei tämä ole lainkaan itsestäänselvää kaikkialla maailmassa. Ja etenkin, mikäli olet tyttö.

Viime vuonna Nobelin rauhanpalkinnon voitti nuorimpana Nobelin rauhanpalkintojen historiassa pakistanilainen seitsemäntoistavuotias tyttö Malala Yousafzai, hänen työstään tyttöjen koulutuksen puolesta. Nuoresta iästä huolimatta Malala oli Pakistanissa jo neljätoistavuotiaana noussut julkisuuteen aktivistina, joka rummutti tyttöjen paremmasta asemassa Taliban hallinnon alaisuudessa.

Malalan ollessa vasta viisitoistavuotias Taliban yritti vaientaa hänet. Ampumalla häntä päähän. Koulubussissa. Kuin ihmeen kaupalla Malala selvisi ampumisesta ja asuu nykyään perheensä kanssa Englannissa, jossa hän jatkaa arvokasta työtään.

Itse pohdin lasten asemaa ja koulunkäyntiä Kambodzassa ollessani ja siitä kirjoitin blogiinikin täällä http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/kambodzan-lapsimyyjat-tama-ei-ole-hyvanmielen-postaus. Tällöin aloin myös vakavammin miettimään, mitä minä voisin tehdä asialle. Blogin keskustelussa sain erinomaisia vinkkejä Aika kypsä äidiksi – blogin Katieltä sekä What else is there – blogin Kata_ericiltä.

kuva unisef

Nyt (lähes puolitoistakuukautta reissulta palaamisen jälkeen) minulla on lopulta ollut aikaa tsekkailla netistä eri vaihtoehtoja hyväntekeväisyydelle. Päädyin Unicefiin ja heidän yleiseen ohjelmaan vähentää tyttöihin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa. Ohjelma pyrkii mm. tukemaan tyttöjen koulunkäyntiä, muuttamaan tyttöjä syrjivää lainsäädäntöä sekä järjestämään apua väkivaltaa kohdanneille tytöille.

Maksan nyt joka kuukausi pienen summan Unicefille. Summan, jolla voisin ostaa leffalipun ja popparit, tai vähän fiinimmän vinkkupullon, tai ehkä uuden paidan. Maksutoimeksiannon jälkeen sähköpostiini kilahti varmistusmeili, jossa hymyili kaksi tyttöä koulupuvut päällä. Tälloin tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Ps. Malalan tarinasta tulee pian dokumentti. Katso traileri täältä, voin luvata kylmät väreet ja toivon paremmasta maailmasta!!!!

Kuva / Picture source: Unicef

Hyvinvointi Hyvä olo Ajattelin tänään