Virallista vol 2

Joku lukija saattaa muistaa alkuperäisen Virallista – postauksen, jossa uhosin kertovani pomolle raskaudesta ja tulevasta äitiyslomasta. Tämä lukija saattaa myös muistaa postauksen, jossa pupu meni pöksyyn, enkä siis tohtinutkaan vielä asiasta puhua. 

Yhtäkkiä ohitse on hujahtanut useampi viikko ja aika alkaa olemaan kypsä asian suhteen. Siis eihän jäljellä ole enää kuin lokakuun rippeet ja marraskuu, josta olen suurimman osan reissussa. Sitten alkaakin jo joulukuu ja joululomat, tammikuu ja hupskeikkaa – helmikuun lopulla olen jäämässä pois!

Varsinaista strategiaa en ole sen kummemmin valmistellut. Ainoastaan mitä keskustelin mieheni kanssa kick-off meetingissä (tuosta voit lukea lisää täältä http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi/kick-meetingin-hedelmia). Eli aika avoimesti aion kertoa tilanteestani ja toivon isolta pomolta ymmärrystä.

Jos ei muuta hyvää, niin viimeisten viikkojen aikana olen tehnyt paljon töitä suoraan hänen kanssaan ja olemme löytäneet yhteisen sävelen aivan eri tavalla kuin vielä reilu kuukausi takaperin. Minusta myös tuntuu, että hänen arvostuksensa minua kohtaan on noussut tällä välin, kun olen paiskinut myös esimieheni työt viimeisten kahden kuukauden ajan (minulla siis vaihtui suora esimies ja edellinen lähti jo elokuussa, uuden aloittaessa marraskuun alussa. Ja miksi en itse hakenut roolia? No tämän vauvaprojektin vuoksi).

Mutta kyllä se on jotenkin omitusta, miten pelottavalta ja epämiellyttävältä asian esittäminen tuntuu. Tämähän on elämäni yksi suurimmista ja iloisimmista uutisista! Myöhemmin tänään nähdään miten meni, kun nämä iloiset uutiset pudotan hänen pöydälleen.

Joka tapauksessa – vaikka duuni menisi alta, niin elämä jatkuu ja yhden oven sulkeutuminen avaa aina uusia, joiden olemassaolosta ei vielä aiemmin edes tiennyt. Näin uskon ja näillä mietteillä mennään eteenpäin!

just-because-things-didnt-work-out-the-way-i-had-imagined-they-would-doesnt-mean-another-door-didnt-open-opportunity-quote.jpg

Kuva / Picture source

Kommentit (6)
  1. Hei,
    Sinä olet saamassa kuitenkin jotain arvokkaampaa ja ainutlaatuista. Töitä tulee ja menee. Lapset on pieniä vain kerran. Kaikkea hyvää sinne. ☺

    1. Hei Eevaaa, en tähän ole koskaan vastannut, pahoittelut siitä! Ja kiitos kommentista ja toivotuksista! Näinhän se on, mutta kyllä työt ovat itselleni myös tärkeä osa elämää. Tosin juuri tällä hetkellä en osaa ajatella muuta kuin tulevaa vauva-arkea. Ehkä en sen jälkeen halua palata työelämään enää ollenkaan, saa nähdä.

  2. I feel you! Itsellä kädet hikosi jo matkalla pomon huoneeseen (kertomisajankohtaa olin tietenkin jo useampaan otteeseen siirtänyt) ja kun vihdoin aloin asiasta kertomaan, niin itkuhan siinä pääsi. Ei terve, vähän nolotti oma reaktio, kun pomo oli ihan ihmeissään ja itse soperran siinä, että tämä on siis ihan odotettu vauva ja iloinen asia 😀 Se on vaan jännä asia, miten tuli tunne, että tietyllä tavalla aiheuttaa pettymyksen, kun onkin jäämässä töistä pois. Noh, pomo oli kyllä sitten todella ymmärtäväinen ja ihan positiivisesti suhtautui uutiseen, mutta kyllä otti koville kertominen, yöh.. Tsemppiä!

    Kiitos muuten erittäin mielenkiintoisesta blogista! Toimituksen suosituksesta siihen törmäsin ja tuli (öisten ah niin ihanien imetyssessioiden aikana) kahlattua blogi alusta asti läpi ja koukkuun jäin! Blogisi on kiva sekoitus asiallisesti kirjoitettua faktatietoa ja lämmintä elämänmakuista kerrontaa. Muutamat itkut on tullut lukemisen lomassa tirautettua, toivon teille kaikkea onnea matkallanne! Raskaus on kaikkine tunteineen ja kaikesta huolimatta ihanaa odotuksen aikaa riippumatta siitä, kannatko vauvoja itse tai et. Jään innolla seuraamaan matkaanne 🙂

    1. Kiitos paljon kommentistasi Sohvitus! Ihanaa palautetta ja tervetuloa matkallemme! 

      Tuosta pomolle kertomisesta. Ehkä sellainen tietty ”haluan olla täydellinen työntekijä” – mentaliteetti tässä on taustalla, etten haluaisi tehdä asioita hankalaksi. Yleensä minä olen se, joka voi joustaa lomista, se joka jää vaikka aamuun, kunhan hommat tulee tehdyksi. Nyt yhtäkkiä olen lähtemässä ja eihän koskaan ole sitä täydellisesti sopivaa hetkeä…

      Ehkä vielä suurempi shokki iskee, kun palaan töihin takaisin ja yhtäkkiä olen huomattavasti vähemmän joustava kaiken suhteen, kun kotona odottaa lapset. Tai sitten elämänarvot ovat menneet sen verran uusiksi, että työ ja ura ei olekaan enää niin tärkeä juttu… Saa nähdä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *