Mieli temppuilee
Elämäni pyörii tällä hetkellä hyvin vahvasti kilpailuihin valmistautumisen ympärillä, joten luonnollisesti siitä riittää juttua tänne bloginkin puolelle. Tämä onkin aika terapeuttinen paikka siihen, sillä asioiden auki kirjoittaminen helpottaa aina omia fiiliksiä paljon! Pahoittelen kuitenkin sitä, jos olet jo kyllästynyt tähän kaikkeen fitness- hömpötykseen. Se kuuluu nyt asiaan.
Tässäpä siis lajista tietämättömille (onko heitä edes enää tämän kaiken fitness- buumin jälkeen?) pieni tietoisku: Kun valmistaudutaan fitness-kilpailuihin, kuuluu siihen suurimpana tavoitteena kehon rasvattomaksi saaminen dieetin avulla. Se on rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siinä laji eroaa monesta muusta, sillä tämä vaatii niin paljon muutakin kuin pelkän hyvän urheilusuorituksen. Itse olenkin sitä mieltä, että tähän kisahommaan ei kannata lähteä, jos ei ole ihan varma onko laji täysin oma juttu.
Sanotaan, että ensimmäisen kisadieetin vetää kuka tahansa, jos oikeasti niin päättää, mutta sitten kun hommaa tehdään jo useamman kerran, voidaan puhua vasta intohimosta lajiin. Tai masokistisuudesta, kuka tietää. Järkeväähän se ei siis missään nimessä ole vetää kisadieettiä läpi ”keinolla millä hyvänsä” tai ”vaikka kontaten”, mutta siitä riittäisikin asiaa toisen postauksen verran.
Itselläni on nyt menossa kolmas kerta tämän homman parissa, ja joka kerta on ollut erilainen. En siis voi vieläkään varmaksi sanoa, miltä kuuluisi tuntua tai mitä kuuluisi missäkin vaiheessa tapahtua. Toki kokemus auttaa aina, mutta keho ei ole kone, ja toimii ainakin itselläni eri tavoin nyt kuin vaikka ensimmäisellä kerralla.
Kuvat ovat reilun kuukauden vanhoja, tällä hetkellä ei oikein salilla ole tullut kuvailtua, kun siellä viettää niin paljon muutenkin aikaa 😀
Fyysiset muutokset ovat suhteellisen hyvin havaittavissa, ja edistystä näkee joskus harvemmin, joinakin viikkoina taas päivittäin. Henkinen puoli onkin sitten eri asia. Joka kerta se vaan yllättää, minkälaista vuoristorataa oma mieli voi heittää. Ja puhun nyt ihan tunneissa tai jopa minuuteissa vaihtuvista ajatuksista ja mielentiloista. Ensin saatan olla sitä mieltä, että näytän hyvältä ja että hyvä siitä tulee, ja seuraavan kerran kun asiaa ajattelen niin tuntuu että voisi lopettaa koko valmistautumisen kesken. Ehdin kuntoon, en ehdi. Tämä on tässä vaiheessa projektia aina todella turhauttavaa ja vie paljon energiaa. Vaikka mielen temput tiedostan, ei niihin silti osaa suhtautua järkevästi, saati sitten että antaisi mennä ohi kokonaan. Aina niitä jää pohtimaan, vaikka ei todellakaan pitäisi. Parasta olisi, kun joku laittaisi laput silmille ja sanoisi että kulje vain suoraan, et sinä mihinkään törmää.
Lapuista puheenollen, sellaiset olisi joskus hyvä laittaa silmille myös sosiaalisessa mediassa. Useamman dieetin jälkeen siihen on jo vähän oppinut, eikä toisten samassa tilanteessa olevien kuviin tule samalla tavalla verrattua itseään. Kuitenkin sitäkin tapahtuu jonkin verran. Varsinkin niinä huonoina hetkinä sitä helposti miettii, että tuokin on paremmassa kunnossa tai pidemmällä kuin minä, ja jotenkin sokeutuu sille asialle täysin, että kukaan ei laita itsestään epäedustavia kuvia someen ennen kilpailuja. Tai koskaan. Aina pitäisi muistaa, että lavalla kukaan ei näytä samalta kuin kuvissa. Ja vaikka näyttäisi, mitä sille voisi tehdä?
Näissä mielentilojen tempuissa muutama hyväksi havaittu vinkki tulossa jakoon NYT! Ensiksi, viitaten edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen, mitä voit tehdä muiden edistykselle tai kisakunnolle? Et tasan yhtään mitään. Mille voit tehdä jotakin? Omalle itsellesi. Pystyt aina parantamaan omaa toimintaasi, treenejäsi, poseerauksiasi. Kun voit lavalla ajatella, ettet olisi pystynyt tekemään mitään paremmin, ollaan asian ytimessä. Tämä on arvostelulaji, joka on todella raakaa, joten itse täytyy pystyä olemaan tyytyväinen. Se riittää mihin se riittää, niin karulta kuin se kuulostaakin.
Toiseksi, hanki valmentaja joka kertoo totuuden. Näin sinun ei tarvitse miettiä oletko tarpeeksi hyvä. Turhan kehujat eivät auta tässä lajissa eteenpäin, mutta rehellisyys kyllä auttaa, jos sen osaa valjastaa motivoivaksi asiaksi loukkaantumisen sijaan. Tämä auttaa mielen temppuillessa, kun tietää että joku katsoo perääsi joka tapauksessa ja välittää sinun tilanteestasi. Silloin on helpompi löytää ne laput sinne silmille, ja antaa mennä vaan.
Kolmanneksi, dieetin voi antaa sujua omalla painollaan. Elämässä on oltava muutakin mielenkiintoista, jotta ajatuksia pystyy nollaamaan välillä. Mitä lähemmäs kisoja mennään, nämä muut asiat jäävät usein enemmän taka-alalle, joka korostaa entisestään mielentilan temppuja. Tietenkin kilpailuihin kuuluu keskittyä sata lasissa, mutta 24/7 ajasta sen ei tarvitse olla pelkästään minä ja minun kilpailuni.
Näiden vinkkien voimalla yritän itsekin tallustaa eteenpäin, ja oikeasti vaikka näistä jutuista kirjoitankin näin, eivät ne ole jokapäiväistä kamppailua. Viime viikolla näitä fiiliksiä oli tavallista enemmän, mutta ne tasaantuivat loppuviikkoa kohden. Nyt mennään taas suhteellisen tasaista kyytiä, jos sitä nyt niin voi kuvailla. Jos siellä kuitenkin esimerkiksi sattuu olemaan joku, joka on kiinnostunut lajista tai kilpailee pian ensimmäistä kertaa, toivon että tästä tekstistä on sinulle apua. Me muutkin taistellaan välillä näiden outojen, jopa itseä naurattavien tyhmien ajatusten kanssa!
Vahvaa viikkoa kaikille!
-Maija
