Kuten te tinderöijät hyvin tiedätte, Tinder on rasittava paikka, mutta siellä ollaan, koska (lisää oma syysi tähän). Olisipa minulla jokin syvällinen syy olla Tinderissä, mutta ei… Olen Tinderissä, koska muutkin ovat siellä. Tinderin kautta olen päässyt ”helpoiten” treffeille Internetin deittipalveluista, joten siinäpä toinen syy.

Luulisin olevani Tinderin osalta keskivertomies siinä mielessä, että mätsit ovat kiven alla ja Tinder-treffit ovat yllä mainitusta ”helppoudesta” huolimatta harvinaisia. Olen siis aika kaukana stereotyyppisestä ”sinkkubloggaajasta”. Mitenkö pelaan Tinderiä? Aloitetaanpa profiilien selauksesta. Monet miehet ilmeisesti laittavat tykkäyksen jokaiselle kohtaamalleen profiilille, mutta en itse toimi ihan niin hällä väliä -tyylillä. Näin tästä jotain tilastoja, joiden mukaan miehen todennäköisyys saada mätsi on reilusti alle prosentti. Ymmärrän, miksi miehet saattavat laittaa tykkäyksen kaikille ja katsovat mätsin profiilin tarkemmin jos ja kun mätsi tulee.

Katson profiileista muutaman kohdan, joiden perusteella teen päätökseni. Olen aiemmin maininnut blogissani, että lapset, koirat ja tupakointi eivät kiinnosta minua. Jos naisen profiilista löytyy jotain niihin viittaavaa, niin jätän tykkäämättä, koska en ole oikea mies heille. On myös suotavaa, että naisen kasvot näkyisivät profiilikuvissa. Miesten Tinder-profiilien kuvathan ovat stereotyyppisesti kuvia, joissa heidän kasvonsa ovat aurinkolasien takana piilossa ynnä muuta kuraa. (Minun kuvissani kasvoni ovat näkyvissä ja paita pysyy päälläni.) Harvemmin törmään kuitenkaan täysin luokattomiin kuviin naisten profiileissa, mutta yksi kommentoinnin arvoinen aihe kuvissa usein on: matkailu. En väitä matkailukuvia huonoiksi, mutta en enää reagoi niihin niiden määrästä johtuen. Ymmärrän, että matkailu on monille tärkeä harrastus, mutta välillä tuntuu, että matkailukuvia on naisten profiileissa tusina kymmenessä… Miehillähän on kuulemma kuvia autoistaan, veneistään ja lihaksistaan, jotka he kokevat tärkeäksi harrastuksekseen. Kriteerieni lopputulos on se, että mätsi tulee keskimäärin kaksi kertaa kuussa – jos sitäkään.

Onnittelut! Sain mätsin! Mitä seuraavaksi? Miehenä ei kannata odottaa saavansa aloitusviestiä naiselta, joten on mentävä katsomaan naisen kuvia ja profiilia tarkemmin. Katson naisen kuvista ja mahdollisesta profiilitekstistä jonkin yksityiskohdan, johon voin tarttua ensimmäisessä viestissäni. En pidä profiileista, joissa ei ole profiilitekstiä ja joiden kuvat ovat mitäänsanomattomia, koska niistä on vaikea saada mitään irti. (Minulla on teksti, johon olen laittanut tarkoituksella koukkuja, joihin voi tarttua viesteissä.) Avausviesti on mielestäni aikamoinen miinakenttä, koska en oikeastaan tiedä viestin vastaanottajasta yhtään mitään. En halua kysellä tylsästi kuulumisia, joten yritän keksiä jonkin mieleenpainuvamman viestin. Toisaalta joudun pohtimaan sitä, että viestini ei olisi liian outo. Kaverini sanoi, että on osuttava ”sweet spottiin”, mutta sen sijaintia on mahdotonta tietää etukäteen. En myöskään tiedä, onko minua edeltänyt mieslauma kirjoittanut viestin samasta aiheesta, minkä takia nainen on kyllästynyt siihen. Jäänkö siis ilman vastausta, koska en tiennyt naisesta jotain, mitä en voinut tietää? Aika usein varmaankin.

Kuten te tinderöijät hyvin tiedätte, keskustelut kuivuvat usein kasaan Tinderissä syystä tai toisesta. Heitän usein pyyhkeen kehään, jos koen, että viestittely on täysin minun vastuullani. Oppikirjaesimerkki tästä on, että kysyn ensimmäisessä viestissäni tarkennusta vaikka johonkin naisen profiilitekstin kohtaan. Saan siihen lyhyen vastauksen. Yritän herätellä keskustelua toisella kysymyksellä tai kommentilla. Saan siihenkin lyhyen vastauksen. Mietin sen jälkeen, eikö nainen osaa tai halua puhua oma-aloitteisesti. Kiinnostukseni romahtaa siinä tilanteessa. Ja myönnän toki, että olen tehnyt katoamistemppuja Tinderissä itsekin. Kärsivällisyyteni on koetuksella, kun usea nainen katoaa sanomatta mitään. Silloin heitä seuraavan naisen kohdalla saatan olla niin kyllästynyt touhuun, että laitan Tinderin jäähylle antamatta hänelle mahdollisuutta.

Joskus viestittely päätyy siihen, että ehdotan tapaamista. Ai että olisi hienoa, jos minulle sanottaisiin tapaamisaika  ja -paikka, mutta sitäkään minun ei kannata odottaa. Kyllästymiseni tasoa ilmaisee aika hyvin se, että ehdotan useimmiten biljardia aktiviteetiksi. Miksi? Koska olen huomannut, että biljarditreffit johtavat todennäköisimmin toiseen tapaamiseen, jolloin ehdotan jotain toista paikkaa. Mielenkiintoista, vai mitä? 😀 Huoh…

Kaikesta yllä mainitusta huolimatta palaan aina Tinderiin kuin pokeripöydän ääreen palaava velkainen uhkapelaaja, jota vaivaa ns. Gambler’s fallacy . Tällä kertaa kohdalleni osuu jättipotti… Ei huono tuurini voi loputtomiin jatkua… Yeah rrright!

Eli minun Tinder-seikkailujeni kaavan voi tiivistää seuraavaan:

1.  Inspiroitunut Herra J avaa Tinderin silmät säihkyen valmiina seikkailuun.
2. Herra J:n hymy hyytyy, kun mätsejä ei tule.
3. Jos tulee, niin keskustelut kuivuvat kasaan tai mätsi katoaa Tinderin syövereihin.
4. Herra J heittää Tinderillä vesilintua ja pitää tauon.
5. Herra J siirtyy tauon jälkeen kohtaan 1.

#WomenInScience-päivästä on kuukausi, ja sitä sivuava tekstini on reilusti myöhässä. Aargh! On siis korkea aika ottaa aihe suurennuslasini alle. Kuppi kuumaa teetä, ja sanaisen arkun sisältö ruudulle… En aio pureutua #WomenInScience-teemaan yleisellä tasolla (siinä on valtavasti käsiteltävää), vaan haluan tuoda tekstissäni esiin muutamia sosiaalisessa mediassa toimivia tieteen popularisoijia, ja teeman mukaisesti nimenomaan naisia, koska heillä on mielestäni merkittävä rooli tyttöjen ja naisten kannustamisessa lähtemään opiskelemaan ns. STEM-aloille. Astrofysiikan tohtori Katherine Mack kirjoittaa:

People frequently ask me, “how can we get girls to be into science?” Girls (and women and nonbinary folk) are already into science. People of every marginalized group are into science. We need to break down the systems that work to keep them out. https://t.co/JFLSj8swRZ

— Katie Mack (@AstroKatie) March 8, 2019

Hänen Twitter-tililtään saan osan viikoittaisesta tähtitiedepaukustani. Fanitan sisällön lisäksi hänen keskustelutapaansa Twitterissä. Jos tähtitiede kiinnostaa sinua, ota hänet seurantaasi välittömästi 🙂 Seuraan vapaa-ajallani useita tiedettä käsitteleviä Twitter-tilejä ja Youtube-kanavia, joista suosituimmat ovat miesten ylläpitämiä. Etsipä Googlesta porukan suosittelemia Youtuben tiedekanavia (esimerkiksi tämä), ja Googlen tarjoamat listaukset koostuvat pikaisella tsekkauksellani kokonaan miesten kanavista. Ei näin! Lähdetäänpä siis korjaamaan tilannetta. Suosittelen tohtori Rebecca Smethurstin Youtube-kanavaa, jolla hän käsittelee ajankohtaisia tähtitiedeuutisia ja muita mielenkiintoisia kosmoksen ilmiöitä rautaisella asiantuntemuksella. Hänen innostuksensa tarttuu ruudun läpi todella helposti esimerkiksi alla olevasta videosta:

Siis Saturnus? Sen navalla oleva kuusikulmainen pyörre? En tajua täysin hänen selitystään sille, mutta se ei haittaa! Katson hänen videoitaan pikkupoikamaisella innolla. Revontulet, joiden nimi on Steve? Kerro heti lisää! Ja lisäksi hän yhdistää kynsilakan ja tieteen, mikä on aivan mahtavaa.”Tyttömäisistä” asioista pitäminen ja tiede eivät poissulje toisiaan.

Dianna Cowern Physics Girl -kanavalta! En tiedä, miten hänenkään videoista voisi olla pitämättä, jos aihealue kiinnostaa. Hän käsittelee videoillaan usein erilaisia arkipäivän fysiikan ja kemian ilmiöitä. Otanpa esimerkiksi aurinkorasvan. Mihin sen toiminta perustuu? Miltä se näyttää ultraviolettivalossa? Ei hätää, Physics Girl vastaa:

Aurinkorasva ei ole poikkeuksellinen aihe Lily.fissä, mutta sitä ei luultavasti tarkastella tällä tavalla kovin usein täällä 🙂 Siirrytäänpä seuraavaksi biologiaan, jota edustaa Youtubessa Emily Graslien thebrainscoop-kanava. Hän käsittelee hersyvällä tyylillään kaikenlaisia luontoon liittyviä aiheita kuten evoluutiota ja eläinten anatomiaa. (Pieni sisältövaroitus lienee paikallaan, koska kanavan nimen mukaisesti siellä tehdään joskus aika yksityiskohtaisia katsauksia esimerkiksi haisunäädän ja suden sisuskaluihin.)

Viimeisenä (mutta ei vähäisimpänä) matematiikan tohtori Hannah Fry, jonka videoita ja Twitter-tiliä on mielestäni kiva seurata. Hän on aika iso nimi Britanniassa matematiikan popularisoinnin saralla, joten hän on esittänyt televisiossakin matematiikka-aiheisia dokumentteja. Hannah esiintyy myös monissa Youtube-videoissa, ja hän keskittyy usein arkipäiväisiin tilanteisiin sovellettuun matematiikkaan. Kuinka jakaa kakku kolmelle henkilölle matemaattisen tarkasti? Ei hätää, Hannah Fry vastaa:

Kaikki suosikkini eivät tietenkään mahdu millään tähän tekstiin, mutta näillä neljällä esimerkillä pääsee varmasti alkuun 🙂 Myönnän myös, että esimerkkini ovat pelkästään angloamerikkalaisia, mikä johtuu siitä, että viihdyn angloamerikkalaisen kulttuurin parissa reilusti suomalaista enemmän. Suomalaisista tieteen popularisoijista tiedän vain Esko Valtaojan, Kari Enqvistin ja Linda Liukkaan. Onkohan suomalaisten naisten tiedettä käsitteleviä Youtube-kanavia olemassa? Jos on, niin kerro ihmeessä.