Pohjoinen pallonpuolisko kääntyy taas aurinkoa kohti, joten päätin avata hyvissä ajoin kesään liittyvien tekstien padon  🙂 Ajattelin tänään kirjoittaa ruskettumisesta kauneusihanteena, koska ruskettumisen tavoittelu on mielenkiintoinen pitkällä aikavälillä terveydelle haitallinen länsimainen kauneusihanne. Mitä mielikuvia sinulle tulee ruskettuneesta ihosta? Toki iholle voi levittää nykyään ruskettavia aineita, mutta keskityn tekstissäni ultraviolettivalosta johtuvaan ruskettumiseen. En pureudu syvemmin ihon ruskettumisen mekanismeihin kuitenkaan, koska ne ovat varmasti tuttuja teille. Yksinkertainen selitys on, että ihon sisään muodostuu melaniinia,joka suojaa ihoa ultraviolettivalon aiheuttamilta vaurioilta. Ja toki auringonvalolla on positiivisiakin vaikutuksia terveyteen D-vitamiinin muodostumisen kautta.

Kertaanpa ruskettuneen ihon kulttuurista historiaa hiukan. Aikoinaan ruskettunut iho ei ollut tavoiteltavaa, koska se liittyi ulkona tehtyyn työhön. Jos teit ulkotyötä, niin olit yhteiskunnan huono-osaisten joukossa. Täten ylhäisö vältti ruskettumista, koska eihän se sopinut heidän arvolleen. Iholle saatettiin jopa levittää myrkyllisiä raskasmetalleja sisältäviä voiteita, jotta iho saataisiin entistäkin vaaleammaksi. Muistan aiheeseen liittyvän hauskan anekdootin tsaari Nikolai II:n tyttäristä. He päättivät eräänä kesänä ruskettua kunnolla, että eivät näyttäisi houkuttelevilta kuninkaallisille sulhasehdokkaille. Pisteet heille siitä ehdottomasti 🙂

Coco Chanel. Siinä on nimi, joka herättänee monenlaisia ajatuksia. Hänen myötään ruskettunut iho alettiin nähdä tavoiteltavana ominaisuutena, koska rusketus muuttui luksuselämän symboliksi. Minun ei tarvitse raataa tehdastyön pimeydessä, vaan voin maata rannalla vapaasti. Auringonotosta alkoi tulla muotia jo vajaat sata vuotta sitten. Ja tässä sitä nyt ollaan…

Mitäkö yritän sanoa ruskettumisesta? Toivon oikeastaan, että siihen suhtauduttaisiin neutraalimmin. Että ihmiset eivät kokisi tarvetta ruskettua mahtuakseen kauneusihanteen muottiin. En myöskään tuomitse ruskettunutta ihoa. Jos lähtisin kesäksi vaikkapa tietöihin, niin saisin takuulla kunnon rusketuksen. Ei siinä ole mitään sen kummempaa mielestäni. Mutta karsastan hiukan ajatusta auringonotosta vain sen takia, että saisi kauneusihanteiden mukaisen rusketuksen. Kauneusihanteita sopii kyseenalaistaa. Onko läpi kesän säilyvä vaalea iho kamala? Lisämausteena tässä on se, että, kuten varmaan jo tiedättekin, esimerkiksi Aasiassa ihoa saatetaan vaalentaa, jotta näytettäisiin länsimaalaiselta. Ei kuulosta kovin mielekkäältä touhulta sekään… Nuorekasta ihoa pidetään myös tavoiteltavana, mutta auringonvalo puolestaan vanhentaa ihoa tehokkaasti.

Runsas auringonotto kytkeytyy pitkälti laajempaan keskusteluun enemmän tai vähemmän epäterveellisistä elämäntavoista. Sopiiko niihin puuttua? Ei minulla ole yksiselitteistä vastausta siihen. Jos minulle läheinen ihminen haluaa hankkia itselleen rapean rusketuksen rannalla makaamalla, niin en puutu siihen. Ei se kuulu minulle. En voi kuitenkaan väittää, että hänen terveytensä olisi minulle yhdentekevä, joten olisin myös hiukan huolissani.

Tässäkin lopulta tuntuu olevan kyse siitä, mitä ihmiset pitävät hyväksyttävänä riskinä. Haluanko kasvattaa melanoomariskiä ja ”vanhentaa” ihoani saadakseni rusketuksen rusketuksen vuoksi? Ei, en halua. Toisille se on hyväksyttävä riski, ja en kritisoi heidän päätöstään enkä ole viemässä heidän ruskettuneesta ihostaan saamaansa nautintoa.

Mitä mieltä sinä olet ruskettumisen tavoittelusta? Mitä ruskettunut iho merkitsee sinulle?

Kuuntelin aamulla Youtubesta Boney M:ää ja lipitin Coca Cola Zeroa, kuten miehillä on tapana. En tiedä, nyrjähtikö aivoissani jokin vatkatessani päätäni musiikin tahtiin vai osuiko gammasäde väärään aivosoluun, mutta sain käsiini aiheen: radioaktiivisuus. Ihanaa, vai mitä? Radioaktiivisuus on kuitenkin eräs suuren yleisön väärinymmärtämistä luonnon ilmiöistä, joten otetaanpa selvää sen arkipäiväisestä roolista. En kuitenkaan aio pureutua kovin syvällisesti atomien radioaktiivisuudesta johtuvan säteilyn eri muotoihin, koska jonkin pituusrajan ajattelin asettaa tälle tekstille 😀 Käy tsekkaamassa alfa-, beeta- ja gammasäteily vaikkapa wikipediasta itsenäisesti 🙂

Tuntuu siltä, että median kauhukertomukset ja populaarikulttuuri määrittelevät radioaktiivisuuteen liittyvän keskustelun turhan vahvasti. Gammasäteily muuttaa Hulkiksi ja aiheuttaa valtavia määriä syöpiä ynnä muuta. Ja Tšernobyl… Ei, en väitä, että radioaktiivinen säteily on terveellistä, mutta sen haittoja kyllä liioitellaan. Ehkä tiedeyhteisöllä on tässä vaiheessa syytä katsoa peiliin, koska radioaktiivisuudesta kertominen on selkeästi jäänyt puutteelliseksi.

Miksikö liitin tekstiini väsäämäni kuvan banaanista? Koska banaani on eräs ”näppärä” arkipäivän radioaktiivisuuden lähde. Kuten varmasti jo tiedättekin, banaanissa on runsaasti kaliumia – alkuainetta, joka  on ihmiselle elintärkeä hivenaine. Kaliumista 0.012 % on radioaktiivista isotooppia (kalium-40), jonka puoliintumisaika on 1 248 000 000 vuotta. Tohtori Sally Le Pagen aiheeseen liittyvässä Youtube-videossa banaanien radioaktiivisuus ilmenee hienosti. Pitkä puoliintumisaika ja  isotoopin vähäinen prosentuaalinen määrä kuitenkin tarkoittavat, että mitään syytä huoleen ei ole. Banaaneja pitäisi syöda miljoonia kertarysäyksellä, että saisi merkittävän säteilyannoksen. Elimistössämme oleva kalium-40 antaa silti kohtuullisen osan vuosittaisesta taustasäteilyannoksestamme.

Kaliumia muovikuutiossa olevassa ampullissa.

Arkipäivän radioaktiivista alkuaineista radonilla on kaliumia merkittävämpi rooli. Asunnon sijainnista ja ilmastoinnista riippuen radon voi aiheuttaa merkittävän terveyshaitan, koska se on kaasu, jota me hengitämme sisään aiheuttamaan hankaluuksia keuhkoihimme. Osa keuhkosyövistä johtuu varmasti radonista. Peruskalliossamme on paikoittain runsaasti uraania ja toriumia, joiden radioaktiivisen hajoamisen seurauksena syntyy radonia, joka nousee maaperästä ja saattaa kertyä asuntojen sisäilmaan. Säteilyturvakeskuksella on näppärä listaus radonpitoisuuksista Suomen kunnissa. Sieltä voi käydä tarkastelemassa oman asuinpaikkansa arvoja.

Muita mainitsemisen arvoisia melko mitättömiä säteilyn lähteitä ovat tietenkin röntgenkuvaan päätyminen ja lentokoneessa istuminen. Avaruuden kosminen säteily pääsee osumaan meihin helpommin lentokoneessa ollessamme, kun yllämme on ohuempi ilmakerros estämässä sitä maanpintaan verrattuna. Ja lopuksi on mainittava ehkäpä yllättävin ja merkittävin taustasäteilyn lähde, jolle osa ihmisistä altistuu päivittäin – nimittäin tupakointi. Kaiken muun haitallisen lisäksi savun mukana keuhkoihin kulkeutuu radioaktiivista lyijyä. Kai tupakoinnin epäterveellisyyttä voi miettiä tältäkin kantilta…