Kävin aamulla perinteisellä lauantaiaamun lenkilläni ja mietin juostessani, että voisin kirjoittaa tekstin fivefingerseistäni. Lukijat, laittakaa turvavyönne siis kiinni, koska nyt tulee tekstiä. Ostin kuvassa oikealla näkyvän kenkäparin kesällä 2012 lenkkeilyä varten ja kuvassa vasemmalla olevan kenkäparin muistaakseni vuotta myöhemmin kesäkengiksi. Juoksun aikana kenkieni ideana on simuloida paljasjalkajuoksua, mutta tarjota kuitenkin jonkinlaista suojaa säätä ja teräviä kiviä ynnä muita vastaan. Paljasjalkajuoksu on viime vuosina ollut tapetilla väitettyjen terveyshyötyjensä takia, mutta varmaa todistusaineistoa ei kuitenkaan näytä olevan. Minä sanoisin paljasjalkajuoksua kokeilemisen arvoiseksi vaihtoehdoksi, jos haluaa saada vaihtelua juoksuunsa ja jos jalat ovat muuten terveet. Alla olevat huomioni pätevät myös muihin paljasjalkajuoksua simuloiviin kenkiin, mikä on hyvä muistaa tässä kohdassa. Fivefingersit eivät todellakaan ole ainoat tällä areenalla.

Olen niin tottunut juoksemaan fivefingerseillä, että paluu normaaleihin lenkkikenkiin kovilla talvipakkasilla tuntuu todella tahmealta. Ihan kuin saisi painot jalkaansa. Fivefingerseillä juostessa jalka ottaa kehon painon vastaan päkiällä ja pohjelihaksella, joten jalka toimii käytännössä jousena. Lukija, kokeilepa hyppiä sukkasillasi tai paljain varpain lattiallasi, niin ymmärrät, mitä tarkoitan. Tuskin tulet kantapää edellä alas. Fivefingersit tuovat täten juoksuuni lennokkuutta, jota en vain onnistu saamaan enää tavallisilla lenkkikengilläni. Niillä kantapää ottaa painon vastaan, mikä aikoinaan johti minulla aina ennemmin tai myöhemmin erinäisiin pohjevaivoihin. Fivefingerseillä juostessa kyseiset vaivat ovat kadonneet. Lisäksi tällaiset kengät voi huoletta kuluttaa melkeinpä puhki, koska ei tarvitse huolehtia mistään pehmusteiden kulumisesta. Kenkiä ei tarvitse siis vaihtaa tietyin väliajoin, jolloin rahaa säästyy.

Toki näissä kengissä on huonoja puoliakin. Niiden käyttö vaatii ensinnäkin totuttelua. Minun piti ensimmäisellä juoksukerralla kokeilla näitä kenkiä varovaisesti, mutta juoksu tuntui niin hyvältä ja lennokkaalta, että pompin pitkin katuja gasellin lailla. Seuraavana aamuna pohkeeni olivat ihan jumissa. Näihin kenkiin liittyvät vaivat tulevat nettikeskusteluiden perusteella helposti silloin, kun jalat eivät ole vielä tottuneet juoksemaan uudella tyylillä. Pohkeilla ja päkiöillä kestää hetki tottua paljasjalkajuoksuun. Tämän ”sivuvaiva” on myös se, että pohkeen lihakset tulevat aivan uudella tavalla esille, kun jalka on tottunut uuteen juoksutyyliin. Koska fivefingersien pohja on melko ohut, isommat terävät kivet tuntuvat jalkapohjassa epämiellyttävästi. Astun edelleen epähuomiossa yhden tai kahden terävän kiven päälle jokaisella lenkilläni, mutta pientä irvistystä lukuun ottamatta se ei juurikaan haittaa minua. Näillä kengillä juostessa joutuu siis katsomaan tarkemmin tien pintaa. Fivefingersit liimautuvat kiinni jalkaan jalan hikoillessa, mikä estää hiertymien syntymistä. Enpä ole kärsinyt enää rakoistakaan. Haittapuolena ovat pienet kivet, jotka saattavat mennä juostessa kenkään. Näitä kenkiä ei oteta pois jalasta ja laiteta takaisin kovin helposti. Lenkkipolulla on vaivalloista poistaa kiviä kengästä. Minun fivefingersini eivät pidä vettä ollenkaan, joten jalkani kastuvat heti, jos tien pinnalla on vettä. Kengissäni on myös nauhat, jotka on syytä sitoa tarkasti, koska sisäsyrjälle jäävä iso rusetin lenkki saattaa johtaa siihen, että toisen jalan isovarvas saattaa takertua siihen juostessa. Olen kaatunut kahdesti sen seurauksena ja saanut polviini arvet koristeiksi. Eikä fivefingerseissäni ole juurikaan pitoa liukkailla keleillä.

Huonojen puolien lista näyttää isohkolta, joten tekstini ei varsinaisesti ole mikään mainos 🙂 Kaikesta huonosta huolimatta tykkään juosta fivefingerseilläni, koska ne tuovat juoksuuni kaipaamaani keveyttä ja lennokkuutta, jotka ovat minulle niin merkittäviä hyviä puolia, että en oikeastaan edes välitä huonoista puolista. Niin paljon ne painavat vaakakupissani.