Rv. 36+1

WP_20160203_09_21_28_Pro[1].jpg

Eilen tuli täyteen 36 raskausviikkoa ja ymmärsin myös olevani yhdeksännellä kuulla raskaana. Aika hurjaa että bébé voi todella tulla milloin vain seuraavan kuuden viikon aikana. Eilen oli myös miehen syntymäpäivä, jota hänellä ei ole ollut tapana sen kummemmin juhlistaa. Tein kuitenkin herkkuaamiaisen: munakokkelileipiä ja croissantteja mansikka-samppanjamarmeladin kanssa sekä hyvää kahvia ja mehua. Lahjaksi annoin soft shell-takin, jolle on ollut tarve sekä kivan neulepuseron. Illalla kokkasin vielä kanahampurilaiset ja lemon curd-kuppikakkuja. Miehen lapset tulivat myös muutamaksi tunniksi koulun jälkeen. Tarkoitus oli vielä saunoa ja katsoa leffaa, mutta lasten lähdettyä ja meidän syötyämme olin jo valmis sänkyyn.

Tänään minulla on luvassa paljon ohjelmaa, mutta aamupäivän otin rauhassa ja ihastelin vauvan vaatteita. Suurin osa meillä valmiiksi olevista vaatteista on siis käytettynä ostettuja tai äitiyspakkauksesta, muutamia alehankintoja on mukana. Otin muutamia kuvia minua miellyttävistä tyyleistä. Toki jos kaiken hankkisi uutena, voisi olla hieman eri näköisiä vaatteita, mutta en vaan näe sitä järkevänä, kun pienimmät vaatteet todennäköisesti hädin tuskin ehtivät päälle.

Ihan ensimmäisessä kuvassa on bébén talvivarusteet tälle talvelle ja keväälle. Äitiyspakkauksen haalari on aivan valtava, joten etsin käytettynä pienemmän. Lisäksi tuleva mummi hankki pienelle lampaantaljan lämmikkeeksi ja on neulonut yhtä ja toista. Äitiyspakkauksen villahaalari on sievä ja näppärä. Toivottavasti se mahtuu vielä ensi syksynä.

WP_20160203_09_37_02_Pro[1].jpg

Harmaan neutraalit sävyt miellyttävät silmää ja niitä on toisaalta myös helppo yhdistellä lähes väriin kuin väriin. Tähtikuviot ja raidat ovat mielestäni kuvioita, jotka sopivat tytöille ja pojille, enkä usko niihin kyllästyvät kovin helposti.

WP_20160203_09_48_21_Pro[1].jpg

Vaalea vihreä kuuluu suosikkeihini pirteytensä vuoksi. Etenkin harso on mielestäni aivan ihana villieläimineen.

WP_20160203_09_56_26_Pro[1].jpg

Ruskean sävyt ovat aina miellyttäviä silmälle. Pienet elefantit ovat minusta hellyyttäviä ja polkupyörät hauskoja. Tämän tyyppisistä kuvioista pidän, toisin kuin sarjakuvamaisista hahmoista ja kuvioista.

WP_20160203_10_02_09_Pro[1].jpg

Tumma sininen on ehdoton suosikkin.

WP_20160203_10_07_50_Pro[1].jpg

Tämä sinisen sävy sinänsä ei ole lempparini, mutta on kuitenkin kivan pirteä esim. valkoiseen yhdistettynä. Raitapöksyt ovat ihanan värikkäät. Tykkään reippaista väreistä lapsilla.

Perhe Lasten tyyli Raskaus ja synnytys

Not my day

Äsken oli saanut postauksen about kirjoitettua ja sitten painoin jotain (?) näppäintä ja teksti katosi. Ärsyttävää! Aamu alkoi kuitenkin vielä huonommin. Tänään piti olla se aika Kättärillä. Meidän piti päästä ultraan ja saada kuulla onko vauvalla kaikki hyvin. Mies jäi aamuksi kotiin, jotta voimme mennä yhtä matkaa sairaalaan. Puoli tuntia ennen lähtöä pakkasin käsilaukkuani ja päätin ottaa mukaan Kättäriltä saamani kutsun, jos tarvitsisi tarkistaa osoitetta tai muuta. Vilkaisin kutsua ja siinä luki, että aika on 8.2.2016. Hetken pääni löi tyhjää ja sitten tajusin, että tänään ei kyllä voi olla 8. päivä, koska miehen synttärit ovat huomenna 2.2. Olin merkinnyt ajan kalenteriinikin tämän päivän kohdalle. Ilmeisesti olen perjantaina kutsun saadessani vaan innostunut, että ”Jee, maanantaina” tajuamatta mikä maanantai on kyseessä. Pregnancy brain?

Varovasti esitin asian miehelle, joka oli kovin ymmärtäväinen ja totesi, että sellaista sattuu. Minulle ei yleensä satu – miehelle toisinaan kyllä. Itse olisin todennäköisesti hermostunut, jos mies olisi sählännyt aikataulujen kanssa ja minä olisin jäänyt turhaan kotiin. Olin kovin pahoillani, mutta vielä enemmän harmitti, että joudumme odottamaan vielä viikon. Olin niin helpottunut, että pääsemme tänään ultraan, saamme nähdä vauvan ja kuulla onko kaikki hyvin. Nyt tämä piinaava odotus jatkuu. Äitini sanoi, että todennäköisesti se, että aika oli yli viikon päähän, tarkoittaa vain, että mitään hätää tai suurempaa huolta ei ole ja kyseessä on ennemminkin rutiininomainen tarkastus. Hän myös sanoi, että minun pitäisi olla rauhallisin mielin. Helpommin sanottu kuin tehty. Olen sen tyyppinen ihminen, että vatvon mielessäni minua vaivaavia asioita ja ne saattavat vaikeuttaa nukkumistakin. Muutama yö sitten esimerkiksi löysin itseni puoli viiden aikaan googlailemasta sf-mittoja raskausviikolla 35 vaikka olin vakaasti päättänyt, että googlailu loppuu. Millähän sitä saisi itsensä pidettyä rauhallisena vielä viikon?

Perhe Raskaus ja synnytys