Hääpainajainen

painajainen.jpeg

Viime yönä näin hääpainajaisen. Tämä taisi olla toinen moinen, mutta tämä kohdistui jo itse vihkimiseen! Homma oli jotenkin lähtökohtaisesti aivan pielessä, sillä kaikki oli jotenkin sekavaa, hämmentävää ja minulla ei muutama minuutti ennen vihkimistä minulla ollut mitään tietoa siitä, mitä tulisi tapahtumaan, kuka meidät vihkisi tai millainen tilaisuus kokonaisuudessa olisi. Perus kontrollifriikin kauhuskenaario siis.

Noh, hienostihan vihkiminen pyörähti käyntiin, kun sisääntulomarssina uruista kajahti muumien tunnari: ”maamamamaamamaamaamaa, paapapapaapapaapaapapaapa…”. MITÄ? Ei ehkä varsinaisesti oma ykkösvalintani häämarssiksi. Toki aika vekkuli, että ehkä pitäisi sittenkin harkita.

Seuraava huikaiseva yksityiskohta oli minun hääkimppuni, joka oli valtava kimppu kalloja. Eipä siinä mitään, kalla on ihan kiva kukka. Mutta tämä kyseinen kimppu oli sellainen nuupahtanut alaspäin suuntautuva valtava kasa, joka roikkui metrin mittaisina pötköinä kohti lattiaa ja oli kaikkiaan erittäin surullinen näky.

Välimusiikkina oli mummokuoron laulamia hengellisiä lauluja. Eikä sekään mitään jos mummot olisivat osanneet laulaa…

Loppukaneettina oli pappi joka toivotti meille mukavaa elämää ja että ”yrittäkää nyt sitten olla eroamatta”. Kiitosta vaan kannustuksesta!

Helpotus herätessä oli aikamoinen.

Oletteko muut nähneet hääpainajaisia? Paheneeko nämä vielä h-hetken lähestyessä?

Kommentit (5)
  1. Tuo muumitunnari sai kyllä täällä päässä naurun irtoamaan. 😀 Itsekin tunnustaudun kontrollifriikiksi, joka näki ennen häitä tämän tyyppisiä unia. Mitään ei oltu suunniteltu loppuun, ihmiset (minä ja sulho mukaanlukien) väärissä paikoissa, puvut, kampaukset ja kengät puuttuivat… ja tietysti kaamea kiire. Tämä johtuu varmasti siitä, että hääpäivää ja sen kulkua voi hyvin vähäisesti harjoitella etukäteen ja lisäksi yhtälössä on muuttujia hallitsemattoman paljon. Ja me kontrollifriikit kun haluaisimme pitää kaikki langat käsissämme. Siispä no worries! Alitajunta siellä vaan treenailee. 😉

  2. Hääpainajaisista olen kirjoitellut minäkin. Mulla on sellanen paha tapa, että unen fiilis jää herätessä päälle ja saatan kiukutella puoli päivää vain sen takia, että unesta jäi kiukku päälle. Mies ei enää halua kuullakaan mun unia, kun ne on aina painajaisia…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *